pienoiskuva|Yhdysvaltalainen A-10-maataistelukone suorittamassa simuloidusti lähi-ilmatukea Nellisin lentotukikohdassa. thumb|Douglas SBD Dauntless -syöksypommittaja pudottaa pommia vuonna 1942. Lähi-ilmatuki () tarkoittaa sodankäynnissä ilmasta maajoukoille suoritettavaa tulitukea eli vihollisen joukkojen tulittamista rynnäköin ja ilmaiskuin lentokoneilla ja helikoptereilla.
Historia Ensimmäisessä maailmansodassa lentokoneita käytettiin ensimmäistä kertaa laajemmin. Niistä oli hyötyä taistelukentällä juurikin maajoukkojen tukemisessa, vaikka lentokoneiden suorituskyky ja aseistus olikin verrattaen heikkoa. Yleisimmät lentokoneiden kantamat aseet olivat konekivääreitä tai kevyitä pommeja.
Toisessa maailmansodassa lentokoneita käytettiin paljon ja niiden suorituskyky parani, mahdollistaen raskaammat aseet. Lentokoneilla, kuten saksalaisella Junkers Ju 87 -syöksypommittajilla, voitiin tehdä taktisia pommituksia ja tulittaa esimerkiksi vihollisen panssarivaunuja.
Kylmän sodan aikana lähi-ilmatuen kalustoon kehitettiin uusia taisteluhelikoptereita ja maataistelukoneita. Vietnamin sodassa ilmatuki oli hyvin tärkeää amerikkalaisjoukoille.
Persianlahden, Afganistanin ja Irakin sodissa Yhdysvallat käytti paljon A-10-lentokoneita ja AH-64-taisteluhelikoptereita, jotka kehitettiin 1970-luvulla. Myös tavalliset hävittäjälentokoneet, kuten F-16, osallistuivat lähi-ilmatuen antamiseen.
Ukrainan sodassa on raportoitu paljon Venäjän Su-25-maataistelukoneiden tappioista, sillä matalalla lentävä ja hidas maataistelukone on helpohko maali modernille ilmatorjunnalle.
Lähteet
Luokka:Sotilasilmailu