Ivan Ivanovitš Sollertinski (; 3. joulukuuta 1902 Vitsebsk – 11. helmikuuta 1944 Novosibirsk) oli neuvostoliittolainen musiikkitieteilijä ja -kriitikko.Ivan Ivanovich Sollertinsky Oxford Reference, viitattu 14.11.2023 Hän toimi professorina Leningradin konservatoriossa vuodesta 1939Otavan Musiikkitieto A–Ö, uudistetun laitoksen 1. painos (1997), toim. Keijo Virtamo ja oli Leningradin filharmonisen orkesterin taiteellinen johtaja.Book Reviews 28 DSCH Journal, viitattu 14.11.2023
Sollertinski kuului Vitsebskissä ja Nevelissä asuessaan Mihail Bahtinin filosofiseen piiriin. Hänestä tuli myöhemmin teatterin ja kielten asiantuntija, mutta tunnetuimmaksi hän tuli saavutuksistaan musiikin alalla. Hän oli aktiivinen Gustav Mahlerin musiikin tunnettavuuden edistäjä Neuvostoliitossa. Sollertinski teki urallaan monia julkaisuja. Hän kuului vuodesta 1927 säveltäjä Dmitri Šostakovitšin lähipiiriin ja oli tämän puolestapuhuja. Kun Neuvostoliitto käynnisti kampanjan Šostakovitšia vastaan ensimmäisen kerran vuonna 1936, Pravda luonnehti Sollertinskiä "formalismin trubaduuriksi". Šostakovitš luonnehti Sollertinskiä läheisimmäksi ystäväkseen. Miesten välinen kirjeenvaihto on julkaistu. Kirjeitä pidetään tärkeinä, koska niitä on kirjoitettu aikoina, joilta ensi käden tietoa säveltäjän elämästä on muista lähteistä saatavilla vain vähän.
Sollertinskin kuoltua Šostakovitš omisti tälle Pianotrion nro 2. Sollertinski kuoli Neuvostoliiton tiedotusvälineiden mukaan sydänsairauteen, mutta huhuissa esitettiin hänen joutuneen NKVD:n toteuttaman murhan uhriksi.
Lähteet
Luokka:Venäläiset musiikkitieteilijät Luokka:Musiikkikriitikot Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1944 kuolleet