Sotilaskarkuri tarkoittaa Suomessa sotilasta, joka on ollut luvatta poissa joukko-osastostaan 5 vuorokautta niin, että poissaolo on aiheuttanut olennaista haittaa. Sotilaskarkuruutta pidetään yleisesti vakavana rikkomuksena, varsinkin sodan aikana, mutta rangaistukset voivat vaihdella laajasti; kurinpitorangaistuksesta aina yhden vuoden, sota-aikana jopa neljän vuoden vankeuteen. Suomessa kuolemanrangaistus on poistettu lainsäädännöstä.
Joskus termiä rintamakarkuri voidaan käyttää myös poliittisessa kontekstissa kuvamaan ryhmäpäätöksestä livennyttä henkilöä.
Sotilaskarkuruus Suomessa toisessa maailmansodassa Yhteensä karkuruus- ja pakoilurikoksiin syyllistyi Suomessa noin 31 000–35 000 miestä, joista arviolta runsas puolet oli varsinaisia karkureita. Karkuruus painottui sekä absoluuttisesti että reserviläisten määriin suhteutettuna selvästi Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Itä-Hämeeseen ja Pohjois-Uudellemaalle. Karkuruus painottui maaseudulle ja tiettyihin kuntiin; jossain pitäjässä karkureita saattoi olla paljon, kun taas naapuripitäjässä ei lainkaan. Kuntakohtaisesti suurin suhteellinen karkureiden osuus oli Kolarissa, 7,8 %.Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha, s. 113-114. Oulu Pohjoinen, 2000
Vuoden 1944 heinäkuun alussa säädettiin lakeja, jotka sallivat kuolemanrangaistuksen käytön erityisen raskauttavissa tapauksissa. Noin 50 sotilasta ammuttiin toistuneesta karkaamisesta. Katso myös Metsäkaarti Munsalan radikalismi Sotamies Hytin tapaus
Lähteet
Kirjallisuutta Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976,
Lars Stenström: Krigsvägar. Finlandssvenska fältförband 1939-44. 2006 Helge Smedjebacka, Jääkärikenraalin elämä. F. U. Fagernäs 1894-1980 (Generalen från Terjärv). Suomentanut Matti Kettunen. Helsinki : Suomen klassikkokustannus, 2002 . Matts Andersen, Flykten västerut. Sahlgren Förlag 1987.
Luokka:Sodankäynti Luokka:Aseistakieltäytyminen Suomessa