pienoiskuva|Francisco Lameyer y Berenguer (1825–1877): Maurit hyökkäävät juutalaiskortteliin. Antisemitismi islamissa tarkoittaa juutalaisvastaisuutta islaminuskon pyhissä kirjoituksissa, uskonoppineiden ja islamilaisen lain tuntijoiden näkemyksissä ja tavallisten muslimien asenteissa ja toiminnassa. Juutalaisvastaisuus eli antisemitismi tarkoittaa juutalaisten syrjintää joko rodullisin tai uskonnollisin perustein. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI on määritellyt antisemitismin erääksi rasismin muodoksi.
Islamilainen antisemitismi tulee esiin islamin pyhässä kirjassa Koraanissa, Muhammedin elämäkerrassa, islamilaisessa hadith-kirjallisuudessa ja näihin nojautuvassa pyhässä laissa, šariassa. Islamilainen antisemitismi tulee esiin myös juutalaisten historiallisena kohteluna alistettuina dhimmeinä muslimimaailmassa.
Israelin perustaminen vuonna 1948 johti antisemitismin kasvuun koko muslimimaailmassa. Arabisti Hans Jansenin mukaan se johtui nöyryytyksen tunteesta, joka johtui siitä, että halveksitut juutalaiset voittivat arabiarmeijat ja perustivat oman valtion keskelle islamilaista maailmaa. Israelin ja arabimaiden konfliktia on vain harvoin pidetty puhtaasti nationalistisena kiistana ilman, että uskonnolla olisi siihen osuutta.poikkeuksena esim. Juusola, 2014, s. 40–42
Tietolähteet Jonathan Brownin mukaan uskontoja voi tarkastella kolmella tasolla. Niitä ovat uskonnon pyhät kirjoitukset, niiden viralliset tulkinnat sekä tavallisten uskovien käsitykset.Brown 2017, s. 99–113. Islamin pyhiin kirjoituksiin kuuluvat Koraani ja profeetta Muhammedin sunnaa eli elämäntapaa tarkentavat hadith -kokoelmat. Näistä kokoelmista sekä sunneille että šiioille tärkeimmät ovat niin sanotut ”kuusi kirjaa”.Brown, 2011 Šiioille merkittäviä ovat lisäksi kokoelmaan Ali Ahl al-Bayt kuuluvat hadith-teokset.
Kuka tahansa ei voi pyhien kirjoitusten pohjalta väittää jotain islaminuskon sisällöstä, sillä pyhät tekstit vaativat myös tulkitsemista. Islaminuskon mukaan ainoastaan uskonoppineet ovat oikeutettuja tulkitsemaan pyhiä kirjoituksia ja ilmoittamaan, mikä on oikea usko.Hämeen-Anttila. 2004, s. 160–161 Kaikkein arvostetuimmat uskonoppineet elivät myöhäiskeskiajalla, ja heidän esittämiään tulkintoja pidetään nykyäänkin kaikkein arvovaltaisimpina.Schacht, 1982, s. 71 ”Virallinen kanta löytyy kirjoista, jotka koulukunnan yleinen mielipide hyväksyy arvovaltaisiksi lähteiksi. Nykyään niitä ovat yleensä myöhäisellä keskiajalla kirjoitetut käsikirjat, ja myöhemmät kirjat saavat arvovaltansa niiden kautta. Tunnustetut käsikirjat sisältävät kunkin lakikoulukunnan opin kaikkein tuoreimman kehitysvaiheen. Totuus ei kuitenkaan löydy näistä koodeista itsessään; islamilainen laki ei ole pelkkä lakikirja, vaan lainopin elävää soveltamista.” Islam on toisaalta elävä uskonto, joten sen aidoimman ja nykyaikaan tuodun sisällön saa selville nykyajan uskonoppineiden antamista lausunnoista eli fatwoista. Hämeen-Anttila 2004, s. 161–162 Keller, 2017, s. viii–ix Islaminuskon sisällöt ovat vakiintuneita, mutta elävää opettajaa tarvitaan esimerkiksi selittämään käsitteellisiä vaikeuksia, poistamaan epämääräisyyksiä ja korjaamaan kirjoitusvirheitä.
Kolmannen tason muodostavat yksittäisten muslimien käsitykset siitä, mitä islam on, ja mitä sen mukaisesti on ajateltava juutalaisista.
Koraani pienoiskuva|Koraani Koraani sisältää runsaasti viittauksia juutalaisiin. Kirjan mukaan juutalaiset ovat juonittelevia ja petollisia valehtelijoita ja uskovien pahimpia vihollisia. Naisten suurassa (suura 4) todetaan, että juutalaiset tekivät vääryyttä ja estivät ihmisiä kulkemasta Jumalan tiellä, minkä takia Jumala rankaisi heitä (4:160). Pöydän suurassa (suura 5) todetaan, että Daavid ja Jeesus kirosivat ne israelilaiset, jotka eivät usko (5:78). Eniten uskovia vihaavat juuri juutalaiset ja polyteistit (5:82). Koraani moittii juutalaisia etenkin siitä, että he ovat hylänneet ja jopa tappaneet heidän luokseen tulleet profeetat.
Kristillisessä antisemitismissä juutalaiset nähtiin Jeesuksen murhaajina, ja siksi Jumalan viha kohdistui heihin.Cohen 1994, s. 172 Koraanissa katsotaan, että juutalaiset eivät tässä onnistuneet (4:157-158), mutta tappoivat muita Jumalan profeettoja:Me annoimme Moosekselle Kirjan ja lähetimme hänen jälkeensä muita profeettoja. Jeesukselle, Marian pojalle, me annoimme selkeät todisteet ja vahvistimme häntä pyhällä hengellä. Niskuroitteko te joka kerran, kun profeetta tuo teille käskyjä, joista te ette pidä? Toiset te kielsitte, toiset tapoitte. (2:88)
Avauksen suura (1) pienoiskuva|Al-Fatiha sudanilaisessa Koraanissa 1800-luvulta.
Avauksen suura (al-Fatiha) kuuluu yhtenä osana päivittäisiin islamilaisiin rukoushetkiin (salat), ja oikeauskoinen muslimi lausuu sen joka päivä seitsemäntoista kertaa. Koko suura kuuluu seuraavasti: Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, armolahjojen Antajalle, laupiaalle Ohjaajalle ja Siunaajalle, jonka hallussa yksin on Tilinteon päivä. Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi. Ohjaa meidät oikeata tietä, niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät.Koraani 1: 1–7
Suurassa ei suoraan sanota, keitä ovat siinä mainitut "vihan alaiset" ja "harhaan eksyvät". Koraanin merkittävä islamilainen eksegeetti al-Tabari (838–923) katsoi, että vihan alaiset ovat juutalaisia ja harhaan eksyvät kristittyjä.Tabari 2017, s. 149–158 Tabari perustelee näkemystään luettelemalla joukon luotettavia haditheja, joissa Muhammedin kerrotaan viitanneen nimenomaan juutalaisiin ihmisinä, jotka "ovat Sinun vihasi alaisia". Viha tarkoittaa, että Jumala tulee rankaisemaan vihan alaisia joko ajassa tai ikuisuudessa. Tabarin mukaan vihan alaisista juutalaisista Koraani kertoo esimerkiksi seuraavassa jakeessa: Sano: »Onko minun lueteltava teille eräitä, jotka Jumalan kostoa ovat vieläkin enemmän kokeneet? Näitä ovat ne, joilta Jumala on riistänyt suosionsa ja jättänyt vihansa heidän päälleen. Ne, joiden keskuuteen Hän on siittänyt apinoita ja sikoja ja jotka paholaista palvelevat, - nämä ovat vielä kurjempia ja etäämmälle eksyneitä oikealta tieltä. (5:60)
Tabarin mukaan myös juutalaiset katsovat, että Jumalalla on poikaTabari 2017, s. 419 ja lainaa Koraania: Juutalaiset sanovat: »Esra on Jumalan poika», ja kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika». Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he etääntyneet! (9:30) Juutalaisten syntinä on Tabarin mukaan se, että he ovat surmanneet profeettojaan ja sanoneet, että Esra on Jumalan poika. He eivät kuitenkaan palvo tätä. Kristityt taas ovat asettaneet Jumalalle kumppanin (Jeesus) ja palvovat tätä. Molemmat ryhmät lisäksi torjuvat profeetta Muhammedin. Sekä juutalaiset että kristityt ovat "harhaan eksyneitä", mutta juutalaiset ovat suurempien syntiensä takia myös "vihan alaisia".
Lehmän suura (2) Lehmän suurassa juutalaisuus esiintyy uskontona, kuten kristinusko, eikä kansallisuutena. Jumalan viha kohdistuu niihin juutalaisiin, jotka hylkäävät hänet. Jumala on solminut liiton uskovien, juutalaisten, kristittyjen ja saabilaisten kanssa, ja ne, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään ja tekevät hyviä töitä, pääsevät Paratiisiin (2:62). Sen sijaan ne, jotka rikkovat sapatin, muuttuvat apinoiksi (2:65).
Islaminuskon mukaan alkuperäinen juutalaisuus ja kristinusko olivat identtisiä islamin kanssa. Lehmän suura puhuu liitosta, mutta islam ei toisaalta tunne "liittoa" Jumalan ja ihmisten välillä, sillä sellainen sitoisi Jumalan kädet ja olisi vastoin Jumalan ehdotonta kaikkivaltiutta. Tämä tehdään selväksi Pöydän suurassa (5:64).
Pöydän suura (5) Pöydän suura kieltää uskovia ottamasta ystävikseen aikaisemmin Kirjan saaneita eli juutalaisia tai kristittyjä, mutta myös uskottomia. He ovat toistensa ystäviä, ja joka ottaa heitä ystävikseen, kuuluu heihin (5:51, 57). Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerrassa tämä jae liitetään juutalaisen Banu Qainuqa-heimon karkotukseen Medinasta ja Muhammedin kiistaan Abdallah ibn Ubaita vastaan, joka piti juutalaisheimoa ystävinään. Pahimman palkan saavat ne, joihin Jumala vihastuu, sillä hän tekee heistä apinoita, sikoja ja epäjumalanpalvelijoita (5:60). Tabari katsoi, että juutalaiset ovat Jumalan vihan alaisia.
Profeetta Muhammedin elämäkerta pienoiskuva Ibn Ishaqin 760-luvulla kirjoittama elämäkerta profeetta Muhammedista on säilynyt jälkipolville lähinnä Ibn Hishamin 800-luvulla välittämän versiona. Teos ei kuulu islamin pyhiin kirjoituksiin, kuten hadith-kokoelmat, mutta sen antama kuvaus islamin synnystä on islamin pyhää historiaa, jota uskova ei voi kyseenalaistaa syyllistymättä uskosta luopumiseen. Elämäkerran mukaan Muhammed laati niin sanotun "Medinan perustuslain".Jansen, 2008, s. 225–229 Siinä Juutalaiset asetettiin huonompaan asemaan kuin muslimit, ja heihin kohdistui selvästi epäluottamusta.Rubin 1985, s. 12 Hämmennystä on herättänyt, että sopimusteksti tästä huolimatta lukee juutalaiset muslimien kanssa samaan uskonyhteisöön, ummaan. Koraanissa umma kuitenkin tarkoittaa vain uskovien muodostamaa yhteisöä.Rubin 1985, s. 13. "§ 2: They form one people to the exclusion of others" Myöhemmin elämäkerta vahvistaakin, että Muhammed karkotti tai tappoi kaikki Medinan juutalaisheimot. Muslimien ja juutalaisten yhteistä ummaa koskeva maininta katosi monista myöhemmistä sopimuksen kuvauksista. Näin tapahtui muun muassa al-Waqidilla, al-Baladhurilla ja al-Tabarilla.Rubin 1985, s. 19 Uri Rubin arvelee, että syynä oli islamin myöhempi vihamielisyys juutalaisia kohtaan.
Banu Qainuqan karkotus ja Banu Quraizan joukkomurha
pienoiskuva|Banū Quraizan juutalaisia viedään teloitettavaksi. Miniatyyrimaalaus 1800-luvulta. Ibn Ishaq ja vielä yksityiskohtaisemmin Ibn Hisham kertovat, miten muslimien ja juutalaisten välirikko sai alkunsa. Kyse oli nimeltä tuntemattoman juutalaisen kultasepän koirankujeesta Medinan torilla, mikä johti katumellakkaan ja koko juutalaisen Banu Qainuqa-klaanin karkotukseen Medinasta. Muhammed karkotti Medinasta myös Banu Nadir-klaanin.
Viimeinen jäljelle jäänyt juutalaisklaani eli Banu Quraiza joutui vuonna 627 joukkomurhan kohteeksi. Kaikki antautuneet juutalaismiehet kuljetettiin pienissä ryhmissä Medinan torille, missä heidän kaulansa katkaistiin miekalla. Ibn Ishaq kertoo teloituksesta myös yksityiskohtia. Kaikkiaan surmattiin 600–700 juutalaista. Jotkut sanovat, että heitä oli 800–900.Ibn Ishaq, 1955, s. 289–359; Ibn Hisham, 1999, s. 296–326
Khaibarin taistelu
Seuraavana vuonna Muhammed teki selvää myös karkotetusta Banu Nadir-klaanista niin sanotussa Khaibarin taistelussa 150 kilometriä pohjoiseen Medinasta. Muhammed piiritti keidasta, kunnes juutalaiset kertoivat antautuvansa, jos saisivat vapaasti poistua.Ibn Hisham, 1999, s. 362-363 Muut nähtävästi surmattiin, sillä Ibn Ishaq toteaa Muhammedin sanoneen: "Kun saavumme torille, se on paha aamu niille, joita on varoitettu."Ibn Ishaq, 1955, s. 511Jansen. 2008, s. 358
Khaibar tuli muslimeille edustamaan islaminuskon voittoa ja juutalaisten nöyryyttävää tappiota. Nykyisin Khaibar on alkanut muslimien keskuudessa merkitä myös Israelin valtiota. Palestiinalaisten keskuudessa suosittu taisteluhuuto mielenosoituksissa juutalaisia vastaan on: Khaybar Khaybar, ya yahud, Jaish Muhammad, sayaud, joka tarkoittaa: "Khaybar Khaybar, juutalaiset, Muhammedin armeija tulee takaisin". Huuto on kaikunut myös Euroopan kaupungeissa, kuten Amsterdamissa, Lontoossa, Malmössä ja Milanossa. Khaibar on myös antanut nimen juutalaisvastaiseen televisiosarjaan Syyriassa.Meotti, ei vl.Jansen, 2008, s. 365 Hizbollah ampui vuonna 2006 Israeliin raketteja, joiden nimeksi oli annettu "Khaibar 1".Jansen, 2008, s. 356; Lyamin & Jenzen-Jones, 2014
Juutalainen tappoi Muhammedin Ibn Ishaq kertoo myös tarinan, jonka mukaan juutalainen tappoi Muhammedin, joten profeetta kuoli marttyyrina.