Sylvi Inkeri Anttila (o.s. Metsämies; 29. marraskuuta 1916 Viipuri – 6. heinäkuuta 2013 HelsinkiLahti, Raimo – Lappi-Seppälä, Tapio: Professori kehitti rikoslainsäädäntöä. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 12.7.2013. Artikkelin maksullinen verkkoversio.) oli suomalainen oikeustieteilijä, jolla on ollut merkittävä rooli Suomen vankeinhoitojärjestelmän kehittämisessä. Hänen tutkimuksillaan kriminologian ja kriminaalipolitiikan alalta on ollut myös kansainvälistä merkitystä. Hän ei uskonut, että rikollisuutta voidaan lopettaa mutta kriminaalipolitiikan keinoin voitaisiin vaikuttaa rikollisuuden laatuun ja määrään.

Elämä Inkeri Anttilan vanhemmat olivat asianajaja Veini Metsämies, ent. Horelli (1879–1944) ja Sylvi Airio, ent. Malmgren. Hän pääsi ylioppilaaksi 1933, suoritti yleisen oikeustutkinnon 1936 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1937, lakitieteen lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1946 sekä valtiotieteen kandidaatiksi ja lisensiaatiksi 1954. Anttila sai varatuomarin arvon 1942.Kuka kukin on 1978Ennätys lakimiesten keskuudessa, Suomen Kuvalehti, 05.06.1937, nro 23, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistotYlioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Veini Ireneus Horelli (Metsämies)

Anttila väitteli vuonna 1946 loukatun suostumusta koskevalla väitöskirjalla oikeustieteen tohtoriksi. Hän on ensimmäinen oikeustieteen tohtoriksi väitellyt nainen Suomessa. Anttila on kertonut ryhtyneensä juristiksi ilahduttaakseen isäänsä, joka myös oli juristi. Hänen ajatuksissaan oli ollut myös laulajan tai pianistin ura.Markkanen, Kristiina: Tarja Halosen ja muiden juristien opettaja. (Sata parasta naista.) Helsingin Sanomat 6.3.2011, s. D 2. Artikkelin maksullinen verkkoversio.

Anttila oli Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori 1961–1980, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja 1974–1979 ja Liinamaan virkamieshallituksen oikeusministeri 13.6.1975–30.11.1975. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1973–1976. Hän oli ensimmäinen nainen oi­keus­tie­teen pro­fes­so­ri­na ja en­sim­mäi­nen nai­nen oi­keus­mi­nis­te­ri­nä. Hän oli mer­kit­tä­vin uudenlaisen kri­mi­naa­li­po­li­tii­kan ke­hit­tä­jä: seuraamusten tuli olla ra­tio­naa­li­sia, hu­maa­neja ja hy­vin­voin­ti­val­tion ar­voil­le ra­ken­tu­via. Linjaukset perustuivat Anttilan kokoamaan tut­kimustie­toon. Ri­kos­ten tor­jun­nas­sa alettiin käyttää so­siaa­li- ja yh­teis­kun­ta­po­li­tii­kan kei­no­ja, mut­ta myös konk­reet­ti­sia toi­mia ri­kosten ­ ennaltaehkäisemiseksi. Helsingin kaupunginvaltuustossa Anttila edusti Liberaalista Kansanpuoluetta.https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-puoluetta-oikeustieteilija-inkeri-anttila

Anttila oli Helsingin, Turun ja Uppsalan yliopistojen kunniatohtori. Lisäksi hän on saanut lukuisia tunnustuspalkintoja tieteellisistä ansioistaan, muun muassa Euroopan Kriminologiyhdistyksen elämäntyöpalkinnon vuonna 2011. Monet hänen saavutuksistaan perustuivat hä­nen hen­ki­lö­koh­tai­siin omi­nai­suuk­siin­sa, ku­ten te­rä­vään älyk­kyy­teen, il­mai­sun kirk­kau­teen ja val­loit­ta­van seu­ra­ih­mi­sen sosiaalisuuteen.

Perhe Anttilan puoliso vuodesta 1934 oli keuhkosairauksien erikoislääkäri Sulo Valter Anttila (1909–2001). Perheeseen syntyi kolme lasta.

Lähteet

Kirjallisuutta

Rikosoikeudellisia kirjoitelmia, 5. Sylvi Inkeri Anttilalle 29.11.1986 omistettu julkaisu. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1986. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, nro 168. .

Aiheesta muualla Tiedenaisia – Inkeri Anttila

Luokka:Suomalaiset oikeustieteilijät Luokka:Suomalaiset kriminologit Luokka:Suomen oikeusministerit Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomalaiset liberaalit poliitikot Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1916 syntyneet Luokka:Vuonna 2013 kuolleet