James Edward ”Jim” Corbett CIE (25. heinäkuuta 1875 Nanital, Brittiläinen Intia – 19. huhtikuuta 1955 Nyeri, Kenian siirtomaa) oli brittiläis-intaliainen metsästäjä, jäljittäjä, luonnonsuojelija, luonnontieteilijä ja kirjailija. Corbett sai mainetta tapettuaan useita kissaeläimiä, lähinnä tiikereitä ja leopardeja. Myöhemmän elämän hän omistautui luonnonsuojelulle.
Corbett oli omana elinaikanaan erittäin arvostettu metsästäjä ja luonnonsuojelija. Hän palveli sotilaana Britannian armeijaa Ensimmäisestä Toiseen maailmansotaan ja saavutti lopulta everstin sotilasarvon. Corbettin ja hänen kirjojejen pohjalta on tehty useita elokuvia ja dokumentteja. Corbettin mukaan on nimetty Jim Corbettin kansallispuisto ja erittäin uhanalaisen Indokiinantiikerin tieteellinen nimi, Panthera tigris Corbett.
Corbet työskenteli nuoresta iästä lähtien monissa työtehtävissä nykyisen Intian alueella. Corbett innostui valokuvauksesta 1920-luvulla ja osti saman vuosikymmenen lopulla ensimmäisen kameransa, jolla hän kuvasi erilaisia villipetoja, erityisesti tiikereitä. Corbett auttoi merkittävästi Intiassa sijaitsevaa Chotti Haldwanin kylää kehittymään ja selveytymään rankoista olosuhteista. Corbett kuoli rauhallisesti kotonaan Kenian siirtomaassa, Nyerin kaupungissa 19. huhtikuuta 1955 sydänkohtauksen.
Tausta
Vanhemmat ja muu suku Corbettin suku polveutuu useista perheistä, jotka olivat muuttaneet Britteinsaarilta Intian niemimaalle 1800-luvun aikana. Jim Corbettin isovanhenmat olivat Joseph ja Harriet Corbett. He kasvoivat luostareissa Belfastissa, Pohjois-Irlannissa. He karkasivat yhdessä luostarista ja muuttivat Intiaan helmikuussa 1815.Booth s. 16–18
Josephilla ja Harrietilla oli yhdeksän lasta. Heidän kuudes lapsi, Christopher William Corbett, Jim Corbettin isä syntyi Meerutissa vuonna 1822. William meni hänen isänsä, Josephin tavoin armeijaan, jossa hän palveli lääkärinä. William meni ensimmäisen kerran naimisiin Mary Anne Morrow'n kanssa joulukuussa 1845. Parille syntyi kolme lasta, mutta heidän suhde päättyi nopeasti Morrow'nin kuoltua nuorena.Booth s. 35–36
William selviytyi vuonna 1857 Intian kapinasta jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle asepalveluksesta. Hän meni toisen kerran naimisiin vuonna 1859 22-vuotiaan Irlantilaissyntyisen lesken, Mary Jane Doylen kanssa. Janella oli entisestä avioliittosta, Charles James Doylen kanssa neljä lasta.Booth s. 19-20 Christopher William hankki hänen ystävän komissaari Henry Ramsayn avulla läheltä Kaladhungia tontin, jolle hän rakensi Arundel-nimisen asunnon, jonne Williamin perhe muutti asumaan.Booth s. 23–24
Vuonna 1862 Christopher William Corbett nimitettiin Nainitalin postipäälliköksi. Williamin työ postipäällikkönä ei ollut kuitenkaan tarpeeksi suuri palkkaista elättääkseen koko perhettä, jonka johdosta perhe joutui hankkimaan lisätuloja useilla kiinteistösijoituksilla. Mary Jane Corbett oli erityisen taitava kiinteistösijoituksillaan ja hänestä tuli Nainitalin ensimmäinen virallinen kiinteistövälittäjä. Janen asemaa arvostettiin nopeasti kasvavassa Nanitalin kaupungissa.Booth s. 27–29
Lapsuus ja nuoruus
James Edward Corbett syntyi vuonna 1875 Brittiläiseen Intiaan Nanitalin kaupunkiin Uttarakhandin osavaltioon. James oli 13 lapsisen perheen kahdeksas lapsi. James vietti nuorena paljon aikaa hänen kodin lähialueen luonnossa. Hän sairastui kuuden vuoden iässä lähes kohtalokkaseen keuhkokuumeeseen, josta hän kuitenkin täpärästi selvisi. Keuhkokuumeen jälkeen Jim aloitti oman koulutuksensa.Booth s. 45
pienoiskuva|Corbettin synnyintalo Corbett-museossa, Kaladhungissa, Kumaonissa vuonna 2017.
Jimin lapsuudessa vuonna 1890 Nainitalissa tapahtui suuri onnettomuus, jossa suurin osa Nainitalin kaupungista tuhoutui. Luonnonkatastrofin takia Nainitalissa satoi kahdessa päivässä 50 tuumaa (1 270 mm) vettä. Sade aloitti valtavan mutavyöryn, jonka takia monet kaupungin talot tuhoutui ja suurin osa kaupungin rakennuksista hautautui. Onnettumuus tappoi yhteensä noin 150 ihmistä.Booth s. 36
Jimin isä William toimi Nainitalin postipäällikkönä, mutta jäi eläkkeelle postipäällikkön tehtävästä vuonna 1878. William kuoli sydänkohtaukseen 21. huhtikuuta 1881 Jimin ollessa vain kuuden vuoden ikäinen.Booth s. 32–35 Jimin vanhin veli peri Nainitalin postipäällikön paikan hänen isältään.Booth s. 20–23 Jimin äiti Mary rakensi hänen miehensä Williamin kuoltua Gurney House nimisen talon Nainitalinjärven rannalla. Talo sijaitsi vastaikkaisella puolella jonne maanvyöryt olivat tulleet. Jim vietti Ayaparta-kukkulan huipulla olevassa kodissa suurimman osan hänen elämästään.Booth s. 35
Jimia kiinnosti jo nuorena lähialueen pienet linnut, joita hän tappoi kymmenittäin hänen ensimmäisellä aseella, pienellä katapultillaan. Hän sai seuraavaksi aseeksi tehokkaamman varsijousen. Varsijousi oli kuitenkin epätarkka, verrattuna katapulttiin, eikä Jim pitänyt siitä kovinkaan paljoa. Hän rakensi seuraavaksi aseeksi jousen, joka oli huomattavasti tarkempi kuin varsijousi. Jim oppi ampumaan jo nuorena hyvin ja hänestä tulikin nopeasti hyvin taitava ampumisessa. Hänen ampumataitonsa huomattiin jo aikaisin, ja hän sai jo nuorena kiväärin.Booth s. 55–59 Tällä aseella hän tappoi 11-vuotiaana ensimmäisen petoeläimensä, leopardin.Booth s. 61–63
Jim kävi kolmea eri koulua Nanitalissa kymmenen vuoden aikana. Hän olisi halunnut insinööriksi, mutta se vaati lisäkoulutusta ja rahaa, jota perheellä ei ollut.Booth s. 27 Kun Corbett oli 18-vuotias, hän lopetti koulun ja sai työpaikan Bengalin ja North Western Railwaynyltä polttoaineen tarkastajana. Siellä hänen palkkansa oli noin sata rupiaa kuukaudessaBooth s. 27.
Työura ja sotilaspaljelus
Työura Corbett työskenteli ensimmäiseksi kaksi vuotta Intiassa lähellä Bakhtiarpuria työmaalla, jossa kerättiin puita veturin polttoaineeksi. Corbett oli arvookkaassa asemassa työmaalla ja hän oli vastuussa huomattavasta määrästä työvoimaa. Corbett oli erittäin ahkera työntekijä ja paikallisten kertomuksen mukaan hän pystyi hakkaamaan jopa kaksi eekkeriä (8 100 neliökilometriä) metsää päivässä. Corbettin ahkeruuden takia hänestä tuli arvostettu työntekijä.Booth s. 69–72
Kahden vuoden työmaalla työskentelyn jälkeen Corbett oli tullut tunnetuksi hyvin ahkerana ja rehellisenä työntekijä, joka ei juuri pitänyt ylimääräisiä voittoja itselleen. Hän sai työpaikan Intian Samastipurin kunnalta, jossa hän työskenteli vuoden ajan erillaisissa työtehtävissä.Booth s. 73–74
pienoiskuva|Corbett noin vuonna 1907 sen jälkeen kun hän kuuli ensimmäisen kerran satoja ihmisiä syöneestä Champawatin tiikeristä.Huckelbridge, valokuvat
Vuonna 1895 Corbett sai työpaikan tavaroiden kuljettajana Ganges-joen yli Mokameh Ghatin kylästä. Hän jatkoi tavarankuljetuksen parissa Mokhameh Ghatissa seuraavat 22 vuotta.Booth s. 74–77 Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen Corbett ylennettiin valvomaan matkustajahöyrylaivoja sekä rahtiliikennettä. Tämä ylennys antoi hänelle suuren palkankorotuksen, jolla hän pystyi maksamaan joitain perheen kustannuksia. Corbett pääsi tapaamaan työssään korkea-arvoisia matkustajia, jotka ylittivät Ganges-joen. Hän koulutti myös uusia Britanniasta tulleita työntekijöitä.Booth s. 81–84
Corbettin elämä Mokameh Ghatissa oli säännöllistä ja rauhallista. Hän asui paikallisten ihmisten kesken, lähinnä kolmen palvelijan kanssa ja näki vain harvoin muita eurooppalaisia. Hänestä tuli Mokameh Ghatin kylän yhteisön aktiivinen jäsen ja hän paransi kylän asemaa, rakentamalla muun muassa kylään pienen koulun. Koulun oppilasmäärä oli ensin noin kaksikymmentä opiskelijaa. Koulun opiskelijamäärä kasvoi nopeasti yli kolmensadan oppilaan, ja kunta joutui ottamaan oppilaitoksen johtamisen Mokameh Ghatin kylältä haltuunsa.Booth s. 78–79
Kolmannen afgaaninsodan jälkeen vuonna 1919 Corbett kieltäytyi palaamasta Mokameh Ghatille töihin ja meni työskentelemään Kumaoniin F.E.G Mathews & Co -yritykseen, jonka entinen omistaja oli juuri kuollut. Corbett oli jo ennestään sijoittanut yritykseen rahaa. Hän laajensi ja paransi yrityksen liiketoimintaa työskennellessään siellä. F.E.G Mathews & Co:ssa työskentelyn jälkeen Corbett jäi eläkkeelle työuraltaan.Booth s. 110–113
Sotilaspalvelus Vähitellen kun Corbett työskenteli Intiassa hän alkoi pitää itseään intialaisempana, mutta hän säilytti isänmaallisuutensa Britanniaa kohtaan. Hän yritti liittyä Britannian palvelukseen toisen buurisodan syttyessä vuonna 1899, mutta hän ei päässyt, koska hänen työsopimus velvoitti häntä pysymään Intiassa töissä.Booth s. 78, 88–89
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 Corbett matkusti Kalkuttaan, jotta hänet voitaisiin ottaa rintamalle mukaan. Häntä pidettiin ensiksi liian vanhana 38-vuotiaana, eikä hän päässyt ensiksi sodan rintamalle mukaan. Kuitenkin kun sotilaita tarvittiin rintamalle lisää hänet otettiin lopulta mukaan.Booth s. 94–95 Kun sota päättyi vuonna 1918 Corbett oli ylennetty majuriksi.Booth s. 101–103
Corbett soti vuonna 1919 Kolmannessa afgaanisodssa.Booth s. 103-105 Hän toimi myös Ison-Britannian joukoissa toisessa maailmansodassa sotilaskomentajana ja saavutti sodan lopun jälkeen everstin sotilasarvon.
Metsästys ja luonnonsuojelu
Metsästys Corbett metsästi elämänsä aikana useita petoeläimiä, todistetusti 19 tiikeriä ja 14 leopardia. Hänellä on sanottu olevan hyvät aistit, jonka ansiosta hän pystyi arvaamaan eläinten ratkaisevat liikkeet. Corbett oli todella arvostettu metsästäjä ja paikalliset piti häntä jopa pyhimyksen tasolla.
pienoiskuva|Corbett surmatun Powalgarhin tiikerin vieressä vuonna 1930.
Paikallinen hallitus pyysi Corbettia monesti jäljittämään ja ampumaan ihmisiä syöneitä eläimiä Intiassa Garhwalin ja Kumaonin kylissä Uttarakhandissa. Corbett tappoi eläimiä, jotka söivät yhteensä todistetusti noin 1 200 ihmistä. Hän metsästi suurimmaksi osakseen vain hänen Robin koira mukanaan. Corbett metsästi suuret villipedot suurimmaksi osakseen kiväärillä.
Ihmissyöjäleopardit olivat tuolloin harvinaisempia, kuin ihmissyöjätiikerit, jonka johdosta Corbett tappoi urallaan enemmän tiikeriä kuin leopardeja. Kaikki mitä pedot hän metsästi eivät kuitenkaan syöneet ihmisiä, vaikka toisin on yleisesti väitetty. Corbett saattoi viettää monia kymmeniä yötä jopa tuloksetta korkealla puissa, samalla kun alhaalla maassa hän oli virittänyt ansan, johon hän toivoi, että peto jäisi.
Corbett metsästi vuonna 1907 hänen ensimmäinen ihmissyöjätiikerin: Champawat-tiikerin. Tiikeri oli vastuussa todistetusti ainakin 436 varmistetusta ihmisen kuolemasta. Corbett tappoi hänen viimeisemmän ihmissyöjä pedon Thakin kylässä 63-vuotiana vuonna 1938.
Yksi kuuluisimmista eläimistä mitä Corbett metsästi oli Panar Leopardi. Kun sen hampaita tutkittiin, sieltä huomattiin pitkälle edennyt iensairaus. Tämän uskotaan vaikuttaneen eläimen poikkeukselliseen tappamis haluun. Corbett kirjoitti Man Eaters of Kumaonin esipuheessa.
Kuuluisimpia Corbettin metsästämiä eläimiä:
Corbett tappoi vuonna 1907 Champawatin ihmissyöjä tiikerin, joka oli Corbettin ensimmäinen todistettu ihmissyöjä, jonka hän oli metsästänyt. Tiikeri söi todistetusti 434 uhria kuudessa vuodessa. Vuonna 1910 Corbett jäljitti ja tappoi Panar Leopardin, jonka on arvioitu syöneen ainakin 400 ihmistä. Vuonna 1926 Corbett jäljitti ja tappoi Rudraprayagin leopardin, joka söi todistetusti ainakin 126 ihmistä. Leopardi oli saalistanut erityisesti pyhiinvaeltajia ja oli mennyt hindujen pyhiin paikkoihin.
Luonnonsuojelu Corbett omisti myöhemmän elämänsä luonnonsuojelulle. Hän keskittyi suojelemaan Intian villieläimiä, erityisesti vähenevää Intian tiikeripopulaatiota. Hän piti luentoja paikallisissa kouluissa ja yhdistyksissä saadakseen ihmiset tietoisiksi luonnon monimuotoisuudesta ja kauneudesta.
pienoiskuva|Kuva Jim Corbettin kansallispuistossa vuodelta 2006.