pienoiskuva|Syed Mujtaba Ali Syed Mujtaba Ali (; 1904 Sylhet – 11. helmikuuta 1974 Dhaka) oli intialainen, sittemmin itäpakistanilainen ja bangladeshilainen kirjailija, kielitieteilijä ja bengalin kielen asemaa puolustanut aktivisti.Syed Muazzem Ali, Syed Mujtaba Ali - a pioneer of our Language Movement The Daily Star 11.2.2009, viitattu 10.5.2024 Syed Mujtaba Ali (1904-74) Visva-Bharati, viitattu 10.5.2024 Kirjailija Syed Murtaza Ali oli hänen vanhempi veljensä.Abdullah Shibli, Syed Mujtaba Ali as a Rebel The Daily Star 26.4.2017, viitattu 10.5.2024
Elämäkerta Ali lähti vuonna 1921 Shantiniketaniin ja oli yksi ensimmäisistä Visva-Bharati-yliopiston opiskelijoista. Opintojensa jälkeen hän työskenteli Aman Allah Khanin kutsusta opettajana Kabulissa. Tämän jälkeen Ali pääsi Saksan hallituksen stipendillä opiskelemaan Berliiniin ja Bonnin yliopistoon, josta hän väitteli filosofian tohtoriksi. Ali aloitti vertailevan kielitieteen opettamisen Al-Azharin yliopistossa Kairossa. Palattuaan Intiaan hän lähti luennoimaan Barodan valtioon sen hallitsija Sayajirao Gaekwad III:n kutsusta. Shantiniketanissa Ali työskenteli Visva-Bharati-yliopiston islamilaisen historian ja kulttuurin professorina. Hän opetti myös saksan kieltä. Lisäksi Ali työskenteli uransa aikana muun muassa opetusministeriössä New Delhissä ja All India Radion asemilla.
Ali oli yksi ensimmäisistä henkilöistä, jotka vaativat bengalin kielelle virallista asemaa Itä-Pakistanissa. Hän piti jo 30. marraskuuta 1947 Kendriya Muslim Sahitya Sangsad -kirjallisuusjärjestön tapahtumassa kuuluisan puheen, jossa hän puolusti bengalin käyttöä virallisissa yhteyksissä urdun sijaan. Petyttyään Pakistanin poliittiseen kehitykseen Ali muutti Kolkataan. Vuonna 1949 hänet rohkaistiin muuttamaan Bograan, mutta hän joutui häirinnän kohteeksi ja palasi pidätyksen välttääkseen pian Kolkataan. Kolkatassa hän kirjoitti Anandabazar Patrikaan suosittua kolumnia pseudonyymillä Satyapir. Vasta vuonna 1956 Ali sai Itä-Pakistanissa julkaista kuuluisan Kendriya Muslim Sahitya Sangsadissa pitämänsä puheen.
Kun Bangladeshista tuli itsenäinen valtio vuonna 1971, Ali muutti Dhakaan, jossa vietti viimeiset vuotensa. Hänet on haudattu Dhakaan.
Kirjat ja palkinnot Alin ensimmäinen kirja oli Deshe Bideshe (1948).Abhijit Ghosh, Syed Mujtaba Ali’s Deshe Bideshe: an Indian’s perspective on Afghanistan Rupkatha Journal 2020, viitattu 10.5.2024 Se on matkakertomus, joka perustuu Alin omiin kokemuksiin Afganistanista vuosilta 1927–1929. Teos valittiin vuoden parhaaksi kirjaksi, ja Alille myönnettiin vuonna 1949 Narsinghadas-palkinto. Alin muihin kirjoihin kuuluu Joley Dangay, joka samoin on matka-aiheinen.Between two World Wars, Syed Mujtaba Ali set out on a ship from India to Europe. This is his story Scroll.in 20.9.2023, viitattu 10.5.2024
Ali julkaisi urallaan noin kolmekymmentä teosta. Hän sai vuonna 1961 Ananda Puraskar -kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin postuumisti Ekushey Padak.14 to get Ekushey Padak The Daily Star 18.2.2005, viitattu 10.5.2024
Lähteet
Luokka:Intialaiset kirjailijat Luokka:Bangladeshilaiset kirjailijat Luokka:Intialaiset kielitieteilijät Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1974 kuolleet b