pienoiskuva|Luonnoksia ja muistiinpanoja mediakasvatuksesta. Mediakasvatus on kasvatus- ja viestintätieteen monitieteinen tutkimus- ja opetusala, jossa opitaan havaitsemaan ja tarkastelemaan median vaikutuksia ja merkityksiä. Mediakasvatuksen tavoitteena on kehittää oppilaan medialukutaitoa.
Mediakasvatukseen kuuluvat esimerkiksi tiedonhaun ja -hallinnan, mediakriittisyyden, itse tekemisen ja mediatuottamisen sekä mediavälineiden käytön opettaminen.
Mediakasvatuksen tutkimus on monitieteistä ja sitä tehdään kasvatus- ja mediatieteiden ohella myös esimerkiksi sosiologiassa, psykologiassa, kirjallisuustieteessä ja kauppatieteissä.
Mediakasvatuksen terminologian historiaa Suomessa Mediakasvatuksesta edeltäjineen on käytetty Suomessa monenlaisia nimityksiä. 1950-luvulla mediakasvatuksen edeltäjiä olivat audiovisuaalinen kansansivistystyö, elokuvakasvatus sekä sanomalehtikasvatus, jossa Suomi oli edelläkävijä varsinkin 1960-luvulta lähtien. Käsitteet kuvaavat kulloinkin ajankohtaista mediaa.Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivu 4.
1970-luvulla alettiin käyttää termejä joukkotiedotuskasvatus sekä audiovisuaalinen kasvatus. 1980-luvulla kouluihin vakiintui käsite viestintäkasvatus. Vaihtelevien termien rinnalla on usein esiintynyt myös muita käsitteitä kuten kansalaiskasvatus (1960-luvulta lähtien), joukkoviihdekasvatus (1970-luvulla) ja 1980-luvulla ilmaisukasvatus.Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivut 4–5.
1980-luvulla mediakasvatuksen teoriaa ja käytäntöä täydensi audiovisuaalinen kasvatus. 1990-luvulla mediakasvatuksen tutkimuksessa kiinnostuttiin lasten omasta näkökulmasta median käyttöön. Tietotekniikka tuli osaksi opetusta ja se kirjattiin opetussuunnitelmaan.Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivu 5.
Mediakasvatus vakiintui käsitteenä 2000-luvulla, mutta koulujen opetussuunnitelmissa puhutaan medialukutaidosta.
Mediakasvatuksen tutkimus Mediakasvatuksen tutkimus on Suomessa melko tuore tutkimuksen ala. Ala on monitieteinen, mistä johtuen myös sen tutkijat sijoittuvat eri oppialoihin ja tiedekuntiin. Mediakasvatukseen lukeutuvaa tutkimusta tehdään monilla tieteenaloilla, muun muassa humanistisilla aloilla, kasvatus- ja yhteiskuntatieteissä sekä informaatiotutkimuksen aloilla. Mediakasvatusta edistämään ja alan tutkimusta ja opetusta kehittämään perustettiin vuonna 2005 Mediakasvatusseura.Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivut 20–21. Yhdistyksen tavoitteena on edistää alan tutkijoiden ja toimijoiden vuorovaikutusta ja tiedottaa mediakasvatuksesta. Yhdistävä tekijä mediakasvatuksen tutkimukselle on mediakulttuuri ja mediat eri muodoissaan. Merkittäviä yhdistäviä elementtejä ovat esimerkiksi yksilön tai yhteisön suhde mediaan ja mediakulttuurin ilmiöihin.Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivu 21.
Suomalaisessa mediakasvatustutkimuksessa on alan kirjallisuudessa hahmoteltu neljä ”heimoa”:Kupiainen, ym.: "Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet". Mediakasvatusseura 2007, sivut 21–22. teknologinen heimo (tieto- ja informaatioteknologia, verkkopedagogiikka, uudet oppimisympäristöt) suojelullinen heimo (lastensuojelullinen näkökulma ja mediavaikutusten tutkimus, esimerkiksi mediaväkivalta) kulttuuritutkimuksen heimo (pyrkimys ymmärtää mediakulttuurisia ilmiöitä ja suhteita) kriittinen heimo (kriittinen pedagogiikka, esimerkiksi mediakulttuuriset valtakysymykset)
Suomessa mediakasvatusta on mahdollista opiskella Helsingin, Lapin ja Tampereen yliopistossa. Lapin yliopistossa toimii mediakasvatuksen tutkimusta harjoittava Mediapedagogiikkakeskus, jonka tehtävänä on tukea mediakasvatuksen sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön korkeinta opetusta, tutkimusta ja kehittämistyötä. Helsingin yliopistossa toimiva mediakasvatuksen tutkimusryhmä toimii osana opettajankoulutuslaitosta. Se tuottaa tietoa ja osaamista mediasta ja kasvatuksesta hyödynnettäväksi koulussa ja opettajankoulutuksessa. Tutkimuksen painoalueita ovat muun muassa sosiaalinen media opetuksessa ja oppimisessa, omaehtoinen mediataito sekä mobiiliopiskelu ja –opetus.
Myös valtio on edistänyt mediakasvatuksen tutkimusta. Vuonna 2007 opetusministeri Antti Kalliomäen nimittämä työryhmä julkaisi loppuraporttinsa Ehdotus toimenpideohjelmaksi mediataitojen ja -osaamisen kehittämiseksi osana kansalais- ja tietoyhteiskuntataitojen edistämistä.
Mediakasvatus opetussuunnitelmassa
Medialukutaito mainitaan vuoden 2004 perusopetuksen suunnitelman perusteissa sekä yhtenä aihekokonaisuutena ja äidinkielen ja kirjallisuuden sekä kuvataiteen tavoitteissa ja sisällöissä.
Mediakasvatus on yksi aihekokonaisuus perus- ja lukio-opetuksessa, ja se on huomioitava kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Aihekokonaisuutta kutsutaan perusopetuksessa viestintä- ja mediataidoksi ja lukiossa viestintä- ja mediaosaamiseksi. Mediakasvatuksen tavoitteina on muun muassa kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja ja median käyttötaitoja sekä edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä.
Mediakasvatus koulun ulkopuolella Monimuotoista medialukutaitoa (myös: mediatajua, mediasivistystä) ja sen opetusta on ajettu modernina kansalaistaitona.
Valtion elokuvatarkastamon korvasi vuoden 2012 alussa Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU), jonka lakisääteisiin tehtäviin kuuluivat kansallisen mediakasvatuksen koordinointi ja kuvaohjelmien ikärajaluokittelun valvonta. Vuodesta 2014 lähtien MEKUn tehtävät jatkuvat osana Kansallista audiovisuaalista instituuttia.http://www.kavi.fi/meku KAVIn Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö tekee yhteistyötä mediakasvatusalan toimijoiden kanssa ja koordinoi muun muassa Mediataitoviikkoa ja Peliviikkoa.https://kavi.fi/fi/meku/mediakasvatus
Mediakasvatuksen kannalta yksi merkittävä instituutio on Yleisradio, jonka lakiin perustuvan julkisen palvelun sivistystehtävän voi katsoa sisältävän mediakasvatuksen. Yleisradio tuottaa sekä yleissivistävää tietoa että moneen tarkoitukseen sopivaa oppimateriaalia mediakasvatuksesta.
Mediakasvatusta on esimerkiksi työpajojen, tapahtumien ja aineistojen toteuttaminen. Tätä työtä tekevät useat järjestöt kuten Mediakasvatuskeskus Metka ja Mediakasvatusseura. Lisäksi monet alueelliset elokuvakeskukset ja lastenkulttuurijärjestöt tekevät mediakasvatustyötä kouluttamalla ja tuottamalla esimerkiksi elokuvanäytöksiä lapsiryhmille. Myös lastensuojelujärjestöt kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ovat mukana mediakasvatuksen edistämisessä muun muassa toteuttamalla koulutusta ja tuottamalla selvityksiä.
Katso myös Tietoyhteiskunta Pelikasvatus
Lähteet Kupiainen, R., Sintonen S. & Suoranta, J.: Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet. Teoksessa Lehtonen, M., Kupiainen, R. & Kynäslahti H. (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. Sivut 3–26. Julkaisun verkkoversio
Viitteet
Aiheesta muualla Mediakasvatus.fi Mediakasvatuskeskus Metka ry Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö MEKU Euro Media Literacy Seija Ålander, Lapin maakuntakirjasto, Tietoa mediakasvatuksesta
Kirjallisuutta Herkman, Juha (2007): Kriittinen mediakasvatus. Tampere: Vastapaino. - Viihteen ja populaarikulttuurin ottaminen kriittisen kasvatuksen lähtökohdaksi koulussa. Kangas, Sonja, Lundvall, Anniina & Sintonen, Sara (2008): Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Liikenne- ja viestintäministeriön mediafoorumin selvitys (kooste olemassa olevasta tutkimus- ja selvitystiedosta). Verkkoversio Kangassalo, Marjatta & Suoranta, Juha (toim.) (2001): Lasten tietoyhteiskunta. – Alan suomalaisten tutkijoiden näkökulmia lasten asemaan tietoyhteiskunnassa. Verkkoversio Kotilainen, Sirkku ym. (toim.) (1999). Mediakasvatus. Edita. – Näkökulmia mediakasvatuksen käytännön kysymyksiin. Kotilainen, Sirkku & Sintonen, Sara (toim.) (2005): Mediakasvatus 2005: Kansalliset kehittämistarpeet. [Oikeusministeriön julkaisuja 2005:5] Helsinki: Oikeusministeriö (Edita Prima) Verkkoversio Kupiainen, Reijo (2005): Mediakasvatuksen eetos. – Kasvatustieteen vuotuisella väitöskirjapalkinnolla palkittu filosofinen tutkimus mediakulttuurin merkityksestä kasvatukselle. Kupiainen, Reijo (2013): Media and Digital Literacies in Secondary School. Peter Lang. - Tapaustutkimus mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta suomalaisessa yläkoulussa. Kupiainen, Reijo & Sintonen, Sara (2009): Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus. Gaudeamus. Kynäslahti, Heikki, Kupiainen, Reijo & Lehtonen, Miika (2007): Näkökulmia mediakasvatukseen. Helsinki: Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. (Teoksen verkkoversio) - Lukion oppikirja, jossa käsitellään puheviestintää, kuvaa ja joukkoviestintää. Lahikainen, Anja-Riitta ym. (toim.) (2005): Lapsuus mediamaailmassa. Gaudeamus. – Empiirisiä tutkimustuloksia lasten elämään kohdistuneesta tutkimusohjelmasta. Lehtimäki, Hanna & Suoranta, Juha (toim.) (2006): Kasvattajan brändikirja. Finn-Lectura. – Kotimaisia näkökulmia brändien maailmaan. Lehtipuu, Unna (2006): Ruuturitari ja digidonna. Lapsi matkalla mediaan. WSOY. - Erityisesti alakouluikäisten lasten vanhemmille suunnattu opus. – Katsaus mainonnan maailmaan ilman kriittistä näkökulmaa. Martsola, Riitta & Mäkelä-Rönnholm, Minna (2006). Lapsilta kielletty. Kuinka suojella lasta mediatraumalta. Kirjapaja. - Suojelunäkökulmasta kirjoitettu opus.
- Perusteos siitä, miten media vaikuttaa lasten ja nuorten ajatteluun ja käytökseen. Niinistö, Hanna, Ruhala, Anu, Henriksson, Annika & Pentikäinen, Leena (2006): Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Mediakasvatuskeskus Metka ry & BTJ Kirjastopalvelu. – Peruskäsikirja mediakasvatuksesta lasten kanssa työskenteleville. Verkkoversio – Opas vanhemmille ja muille, jotka ovat huolissaan elokuvien valvonnasta ja sisällöistä. Pentikäinen, Leena, Ruhala, Anu & Niinistö, Hanna (toim.): Mediametkaa! Osa 2 - Kasvattajan matkaopas lasten mediamaailmaan. Mediakasvatuskeskus Metka ry 2007. – Kirja pienten lasten mediakasvatukseen teoriaa ja käytäntöä yhdistäen. Verkkoversio Salokoski, Tarja & Mustonen, Anu (2007): Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007.Verkkoversio – Filosofisesti virittynyttä pohdintaa mediatulevaisuudesta. – Pohdintaa mediakulttuurin, erityisesti visuaalisen kulttuurin merkityksestä kasvatuksen maailmaa sivuten. Sintonen, Sara (toim.): Median sylissä. Finn-Lectura 2001. – Näkökulmia ennen kaikkea lasten mediakasvatuksen kysymyksiin.
Suoranta, Juha & Ylä-Kotola, Mauri (2000): Mediakasvatus simulaatiokulttuurissa. WSOY. – Perusteita mediakasvatuksen opetukselle ja alan käsitteelliselle hahmottamiselle. Suoranta, Juha (2003): Kasvatus mediakulttuurissa: mitä kasvattajien tulee tietää. Tampere: Vastapaino.
*