Ydinnaula tai intramedullaarinaula on raajojen pitkien putkiluiden tiettyjen murtumien hoitoon käytetty kirurginen implantti. Pohjimmiltaan se on luun ydinonteloon pakotettava metallinen sauva. Nykyisten ydinnaulojen keksijänä pidetään saksalaista kirurgia Gerhard Küntscheriä joka kehitti menetelmän ja käytti sitä ensimmäisen kerran vuonna 1939 toisessa maailmansodassa vammautuneiden sotilaiden hoitoon. Tätä aiemmin kyseiset vammat oli hoidettu asettamalla raaja vetoon sekä kipsiin kuukausiksikin. Ydinnaulaus mahdollisti potilaiden kävelemisen jo viikoissa ja sotilaiden varhaisen paluun tehtäviin.
Nykyiset ydinnaulat valmistetaan useimmiten titaanista joka on terästä kestävämpää sekä reagoi vähemmän biologisesti. Sekä naula että luut lukitaan paikalleen niin kutsutuilla salparuuveilla jotka estävät rakenteiden ja implantin asennon muuttumisen. Tästä syystä nykyistä ydinnaulausta kutsutaan myös salpaydinnaulaukseksi.
Lähteet
Luokka:Ortopedia ja traumatologia Luokka:Implantit