Rottweiler on saksalainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 2. Sitä käytetään nykyisin etupäässä seura-, harrastus- ja palveluskoirana.
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 60. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–400 rottweileria.pienoiskuva|Kaksi rottweileria
Ulkonäkö Jalostuksessa on tavoitteena erittäin voimakas koira, joka on väriltään musta selvästi erottuvin punaruskein merkein. Kooltaan keskikokoisesta suureen ja vankka, ei raskas eikä kevyt, ei korkearaajainen eikä ilmava. Hyvin sopusuhtaisen, tiiviin ja voimakkaan rakenteen ansiosta koirat ovat vahvoja, ketteriä ja kestäviä. Karvapeite on lyhyt ja sileä. pienoiskuva|Rottweiler
Pitkäkarvainen rottweiler Pitkäkarvainen rottweiler on harvinainen, eikä niitä näe yleisesti. Muunnos ei ole rotumääritelmän mukainen. DNA-testillä voidaan selvittää, onko rottweilerilla pitkäkarvaisen geenimuunnos. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat lyhytkarvaisia, saattaa jostain pennusta tulla pitkäkarvainen.
Luonne ja käyttäytyminen Suomen Rottweileryhdistyksen määritelmän mukaan rottweiler on perusluonteeltaan ystävällinen ja rauhallinen. Samaten se on omistajaansa kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työhaluinen. Rotumääritelmän mukaan koirarodun käytöksen tulisi olla itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Yhdistyksen mukaan rotu vaatii omistajaltaan johdonmukaisuutta, rotutuntemusta ja peruskoulutusta. Aktiivisena rotuna rottweiler vaatii paljon liikuntaa, toimintaa ja aikaa omistajalta.LUONTEEN ROTUMÄÄRITELMÄ 18. maaliskuuta 2008 Suomen Kennelliiton mukaan rottweiler soveltuu seura-, palvelus- ja käyttökoiraksi.
Tutkimuksien mukaan rottweilerilla esiintyy keskimääräistä koirarotua vähemmän pelkoa vieraita ihmisiä ja vieraita koiria kohtaan. Niillä on myös keskimääräistä vähemmän eroahdistusta. Tutkimuksien mukaan rodun koulutettavuus on keskimääräistä parempi. Alankomaalaistutkimuksessa havaittiin, että puhdasrotuisten rottweilerien omistajat raportoivat merkittävästi vähemmän aggressiota ja pelkoa verrattuna sellaisten rottweilereihin omistajiin, joiden koiria ei oltu rekisteröity maan kennelliittoon. Alkuperä pienoiskuva|Rubensin maalaus Susi ja ketunmetsästys vuodelta 1616 jossa keskellä oleva koira suden kimpussa on selkeästi rottweiler. Rottweiler lukeutuu yhdeksi vanhimmista roduista: sen alkuperä on roomalaisvallan aikaisissa koirissa, joita käytettiin karjan ajoon ja paimennukseen. Roomalaislegioonien mukana Alppien yli kulkeutui ihmisiä suojelevia ja nautoja ajavia koiria. Rottweilissa, mistä rotu on saanut nimensä, kyseiset koirat risteytyivät paikallisten koirien kanssa. Lopputuloksena syntyi rotu, jota käytettiin etupäässä karjan ajoon ja vartiointiin sekä omistajan ja tämän omaisuuden suojelemiseen. Alun perin se tunnettiin nimellä "Rottweilin teurastajankoira", koska teurastajat kasvattivat sitä. Paitsi erinomainen karjakoira, rodusta kehkeytyi myös vetokoira. 1900-luvun alussa rottweileria alettiin käyttää poliisikoirana, ja se hyväksyttiin virallisesti poliisikoiraksi vuonna 1910.pienoiskuva|Rottweiler ukrainalaisessa postimerkissä.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Keskimääräistä elinikää laskee merkittävästi jo melko nuorella iällä koirille tulevat syövät. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Rottweilerin merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, eturistisidevauriot, sydänsairaudet ja erilaiset syöpäsairaudet.
Noin 75 %:lla rottweilereista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Luuston sairauksista huolestuttavin on kyynärniveldysplasia. Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 30 %:lla rodun edustajista. Rottweilerin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö. Osteokondroosia esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tutkimusten mukaan rottweilerilla esiintyy keskimääräistä koirarotua enemmän osteokondroosia kinnernivelessä.
Eturistisidevauriot ovat yksi yleisimmistä koirien tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Rottweilerilla esiintyy tutkimusten mukaan keskimääräistä koirarotua enemmän eturistisidevaurioita.
Sydänsairauksista SAS:in eli aortan ahtauman on todettu olevan rottweilereilla perinnöllinen sairaus. Aortan ahtauma todennetaan varmimmin yli 2-vuotiaalla koiralla sydänultralla, mutta monesti se kuuluu myös auskultaatiossa eriasteisina sivuääninä. Syöpäsairaudet ovat yksi rodun yleisimmistä kuolinsyistä. Rodulla on selkeä alttius ainakin osteosarkoomaan sekä lymfoomaan. Rottweilereillä esiintyy myös melanoomaa keskimääräistä koirarotua useammin. Koiralla melanooma esiintyy useinmiten suun alueella, karvallisella iholla, varpaissa tai silmissä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Rottweilerit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Rottweilerin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 34 %.
Katso myös Sankarikoira Aku Dobermanni Saksanpaimenkoira
Lähteet
KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Suomen Rottweileryhdistys
Viitteet
Aiheesta muualla
Rottweilerin rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Luokka:FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Luokka:Mastiffit Luokka:Saksalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit