Seppo Mauno Antero ”Sedu” Koskinenhttps://www.finder.fi/Ravintoloita/Hernesaaren+Ranta/Helsinki/yhteystiedot/3063835 (s. 2. kesäkuuta 1957 Pälkäne) on suomalainen ravintoloitsija ja liikemies, joka tunnettiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomen suurimpana yökerhojen omistajana ja ”ravintolakeisarina”. Koskisen luoma uusi yökerhokonsepti ja nopean aggressiivinen laajeneminen suurten kaupunkien, erityisesti Helsingin, ravintolamarkkinoilla loi käsitteen ”sedula”, jolla tarkoitetaan tietynmallista Sedu Koskisen perustamaa yökerhoa.
Ura
Ura SM-tason jalkapalloilijana
Koskinen oli nuoruudessaan SM-tason jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttämies. Hän saavutti Valkeakosken Hakan junioritoiminnassa muun muassa B-junioreiden SM-pronssia.Pelimiehet Koskinen oli mukana, kun Haka voitti samanaikaisesti Suomen mestaruuden ja Suomen Cupin vuonna 1977, mutta pelasi tuolloin loukkaantumisten takia vain neljässä ottelussa. Hän ei kuitenkaan ollut kaudella kentällä yhdessäkään pääsarjapelissä, mutta cup-otteluissa kylläkin. Enemmän pelikokemusta kertyi PS-44:n riveissä kaudella 1977–1978. Koskisen jalkapalloura päättyi kaudella 1989 kolmosdivisioonan RaiPS:ssa.
Ura liikemiehenä
Yrittäjyyden alkuvaiheet
Koskisen vanhemmat olivat töissä Valkeakoskella paperitehtaalla. Koskinen asui Pälkäneellä 15-vuotiaaksi asti.
Koskinen suoritti teknillisessä opistossa konetekniikan opinnot. Jalkapallo ei tuonut huippusopimusta, joten Koskinen siirtyi työelämään ensiksi Paraisille telakan työsuunnittelijaksi. Pian hän eteni ABB-Strömbergin osastopäälliköksi ja perusti vuonna 1989 teollisuuden huoltoon erikoistuneen rakennusalan yrityksen nimeltä Kunnossapito Service, jolla oli työntekijöitä pian lähes 200. Kahden vuoden toimitusjohtajuuden jälkeen hän myi yrityksensä Imatran Voiman tytäryhtiölle, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Fortum Service, ja sai näin ensimmäisen pohjapääomansa. Tämän jälkeen Koskinen yritti pyörittää niin kuntosalia kuin autolähettiyritystäkin. Lopulta hän vuokrasi lyhytikäiseltä vaateketju Kinolta vapautuneen liiketilan, haki Lontoosta 1950-luvun sisustuselementtejä ja perusti Turkuun ensimmäisen yökerhonsa Bar 57:n, jonka avajaiset olivat 30. huhtikuuta 1992. Ravintola oli menestys ensimmäisestä illasta lähtien ja siitä muodostui lähinnä opiskelijoiden ja boheemien paikka. Parin vuoden päästä ravintoloita oli tullut jo kolme lisää, ja Bar 57 myytiin pois. Vuonna 1998 paikallisesti ”ravintolamogulina” tunnettu Koskinen kuului Turkuhallin markkinointiryhmään ja suunnitteli Elysee-hallin kaikkien kymmenen ravintolan sisustukset uudelleen niin, että syntyi muun muassa ravintolat teemoilla ”saluuna”, ”roomalainen kylpylä” ja ”Kiviset ja Soraset”. Hän myös keksi järjestää TPS:lle mustat peliasut ja seksikkyydestään tunnetut tanssitytöt. Turussa tuli tunnetuksi Koskisen perustama yökerho Puuteri, jota hän pyöritti yhdessä Ressu Redfordin ja tämän puolison Nina Björkfeltin kanssa.
SK Entertainment Group Oy merkittiin Kaupparekisteriin 25. kesäkuuta 1996. Turun ainut myös alkuviikolla aktiivisesti toiminut yökerho Metropol avattiin syyskuussa 1999. Turkuun avattiin huhtikuussa ikärajoja 18–22 vuotta noudattava 1 100 asiakaspaikan Prima, joka muodostui Prima-kahvila-ravintolasta, Boheme-yökerhosta, Suomi-baarista ja helmikuusta 2003 lähtien Colorado-ruokaravintolasta. Viisi vuotta toimineen Puuterin tilalle tuli vuoden 2002 marraskuussa 585-asiakaspaikkainen ja 20 vuoden ikärajaa noudattava Mocca.
Yökerho- ja ravintolatoiminnan laajentaminen
Vuosituhannen vaihduttua ravintolatoiminta laajeni Turun ulkopuolelle. Lokakuussa 2000 Saloon avattiin 18 vuoden ikärajaa noudattava Bar Ipanema, josta tuli pian Salon suosituin yökerho. Huhtikuussa 2002 Koskinen perusti Raumalle karibialaisvaikutteisen Nick Havannan, jossa oli 400 asiakaspaikan yökerho, kesällä satapaikkainen terassi ja ikärajana 18–20 vuotta. Lokakuussa 2002 avattiin Poriin 555 asiakaspaikan baari ja yökerho Mocca, jonka ikäraja oli 20 vuotta. Mocca toimi mallina turkulaisen Puuterin tilalle tulleelle yökerholle. Tampereelle perustettiin 8. marraskuuta 2002 kuubalaisvaikutteinen yökerho Panama, jossa oli 555 asiakaspaikkaa. Lisäksi Koskinen hankki itselleen Tampereelta Vanhan Diivan, mutta luopui siitä parin vuoden päästä. Hän avasi baarin myös Hämeenlinnaan, mutta liiketoimet eivät siellä onnistuneet. Tapaninpäivänä 2000 Koskinen laajensi toimintansa Helsinkiin avatessaan Yrjönkadulle yökerho Tigerin, joka oli järjestyksessään Koskisen kymmenes ravintola. Tigerissa oli 600 asiakaspaikkaa ja ikäraja 21 vuotta. Yrjönkadun puoleinen tila muuttui Street Bariksi, jossa oli tarjolla kattava valikoima pullotuotteita erikoisoluista suosittuihin alcopop-juomiin sekä drinkkilista. Tanssilattioita oli kaksi ja sisustuksessa oli käytetty afrikkalaisvaikutteita. Tiger oli poikkeuksellinen panostus Helsingin yöelämässä. Tyyli oli osittain samanlainen kuin Puuterissa tai Vanhassa Diivassa eli tietoisen kitschmäinen: samettia, esirippuja kultaisia reunuksia, peilejä, peilipalloja ja kristallikruunuja. Vaikutteita Koskinen sanoi hakevansa Pariisista, Lontoosta ja Amsterdamista. Tiger oli kahdeksan miljoonan markan sijoitus ja kasvatti Koskisen yritysten liikevaihdon 70 miljoonaan markkaan.
Vuonna 2002 Koskinen perusti Smile Henkilöstöpalvelut Oy:n optimoidakseen kausivaihteluista johtuvia henkilöstökustannuksia ravintoloissaan, mutta luopui sen omistuksesta vuonna 2006.
Vuonna 2003 Sedu Koskisella oli jo 14 ravintolaa seitsemässä kaupungissa eri puolilla Suomea. Rauman ja Porin lisäksi tuli Forssa. Tuolloin Koskinen oli jo Helsingin yöelämän puhutuin henkilö. Tiger remontoitiin uudelleen jo kaksivuotisjuhlien jälkeen, mikä oli osoitus Koskisen yökerhomaailmaan tuomasta jatkuvan uudistumisen konseptista. Tiger muuttui remontoinnin jälkeen 24. tammikuuta 2003 nimelle Tiikeri-baari & yökerho. Yrjönkadun puolella jatkoi Street Bar. Tiger suljettiin huhtikuussa 2016. Tigerin lisäksi Helsinkiin oli perustettu vuosien 2002–2003 aikana Barfly, Jamjam ja Ooppera. Marraskuussa 2001 avattu ja yli 24-vuotiaille suunnattu Barfly oli saanut nimensä pariisilaiselta yökerholta ja tyylinsä pääosin Lontoosta. Barflyssa oli 400 asiakaspaikkaa ja kesällä ravintolan edustalla oli 130-paikkainen aurinkoterassi. Jamjam oli ruokaravintola, joka muuttui klo 23 yökerhoksi. Pyrkimys oli segmentoida ravintolat eri ikäryhmille: Jamjamin ikäraja oli 24 vuotta ja asiakaspaikkoja 358. Oopperan ikäraja oli 18 vuotta, asiakaspaikkoja oli 350. Uutta oli myös yhdistellä ”tavisten” ja ”julkkisten” illanviettopaikkoja siten, että VIP-tiloissa viihtyisivät niin tavalliset kansalaiset kuin julkisuuden henkilötkin. Tästä syystä esimerkiksi Toni Wirtanen arvosteli Tigerin VIP-huonetta ”Seutulan lentokentän odotushuoneeksi”. Muutenkin Koskinen herätti tuolloin vahvoja tunteita puolesta ja vastaan, kuten myöhemminkin. Kilpailevat ravintoloitsijat muun muassa levittivät huhuja Koskisen pyörittävän liiketoimiaan venäläisrikollisten rahoituksen turvin.
SK Ravintoloiden liikevaihto vuonna 2001 oli ollut 5,3 miljoonaa euroa, kun vuonna 2003 se oli jo 14 miljoonaa euroa.
Ravintolakeisari
Vuosina 2004−2006 ravintolakilpailu kävi Suomessa kuumana. Vuonna 2004 SK-Ravintoloiden puoliksi omistama Kaivohuone Oy otti haltuunsa Helsingin Kaivohuoneen, joka avattiin SK-ravintolana 24. huhtikuuta 2004. Yhteensä yli 1 100 asiakaspaikan Kaivohuone remontoitiin kahdella miljoonalla eurolla ja keittiön johtajaksi palkattiin Jyrki Sukula. City-lehden kuvailu Koskisesta oli tuolloin ”entinen rakennusyrittäjä, nykyinen ravintolamoguli, joka ajaa työmaalle Porsche Cayennella ja katsoo aikansa Rolexista”.
Vuonna 2005 SK Ravintoloiden liikevaihto oli 37 miljoonaa euroa. Investoinnit veivät 17 miljoonaa euroa, mutta silti liikevoittoa tuli lähes viisi miljoonaa euroa, josta verojen ja muiden kulujen jälkeen jäi nettotuloksi 2,5 miljoonaa euroa. Laajentuminen oli erittäin nopeaa niin, että vuoteen 2006 mennessä Koskisella oli 42 ravintolaa eri kaupungeissa. Keväällä 2006 SK Ravintolat osti 10 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittäneen Gigglin’ Marlin -yökerhoketjun. Kaupan jälkeen Koskinen henkilökohtaisesti omisti 70 prosenttia SK Ravintoloiden osakkeista, muina osakkaina SK Ravintoloiden rakennusvastaava Heikki Helmivuori, elokuvatuottaja Markus Selin ja miljonääriperijä Jussi Salonoja. Aiemmin ravintoloitaan Koskiselle olivat myyneet Hallman-Ravintolat Tampereella ja yrittäjä Riku Räsänen.
Vuonna 2004 Koskinen oli perustanut ensimmäisen Onnela-ravintolansa. Ensimmäinen maakuntiin laajentumisyritys oli epäonnistunut aivan uuden vuosituhannen ensimmäisenä vuosina. Koskinen keksi, että ainoastaan tietty ketjukonsepti olisi mahdollisuus menestyä suurten kaupunkien ulkopuolella, ja kehitti Onnela-ketjun yritysostojensa pohjalta. Järjestyksessään kahdestoista Onnela-ravintola avattiin Seinäjoelle lokakuussa 2006. Talouselämä-lehti kuvaili elokuussa 2006 Koskisen liiketoimien kasvua maaniseksi, ja kertoi tämän tuoneen VIP-kulttuurin Suomeen. Koskisen liiketoiminta perustui tuolloin jatkuvaan kasvuun, eikä hän nostanut juurikaan osinkoja, vaan voitot sijoitettiin heti uusiin investointeihin.
Vuonna 2006 SK Ravintoloilla oli noin 130 000 kanta-asiakasta, jonka SK Member Card -asiakaskorttia käytettiin nuorison parissa yhä laajemmin. Helsingissä Sedu Koskisen tärkeimmät yökerhot vuosina 2006−2007 olivat Studio 51, Lux Nightclub, The Club, Kaivohuone ja Onnela. Lux lopetti toimintansa tasan kolmen vuoden toiminnan jälkeen maaliskuun alussa 2009 ja tilalle avattiin taas The Tiger -yökerho. Kyse oli jälleen SK Ravintoloiden kolmen vuoden konseptimallista.http://www.mtv.fi/viihde/muut/artikkeli/sedun-lux-yokerho-lopettaa-toimintansa/2975752 http://www.mtv.fi/viihde/muut/artikkeli/julkkikset-juhlivat-the-tigerin-avajaisissa-katso-kuvat/2968360
Arvostelu Koskisen konseptia kohtaan lisääntyi. SK Ravintoloiden katsottiin tuhoavan itsenäiset vaihtoehtoklubit ja korvaavan nämä oman ketjunsa massayökerhoilla, jotka olivat vain hetken ajan muodissa. Tältä pohjalta internetissä syntyi lyhyeksi jäänyt ja median esille nostama ”Youth Against Sedu” -liike.
Vuodesta 2003 alkaen SK Ravintolat oli rahoittanut kasvuaan lainarahalla ja tavoitteena oli 100 miljoonan liikevaihdon rikkominen vuonna 2008 sekä mahdollisesti pörssiin listautuminen. Lisäksi tavoitteena oli ulkomaille laajentuminen. Jo kesällä 2004 Koskinen oli perustanut Tallinnaan ravintolan R.I.F.F., joka teki nollatulosta, mutta kaavailut Lontooseen laajentumisesta oli keskeytetty. Alustavasti sovittu laajentuminen Tukholmaan vuonna 2007 ajautui karille. Sen sijaan Thaimaan Phuketiin Koskinen avasi marraskuun 2006 alussa 1050-asiakaspaikkaisen Seduction-ravintolan. Vuoden 2006 liikevaihto oli lopulta noin 75 miljoonaa.
Suhdannehuippua edustanut vuosi 2007 oli myös Sedu Koskisen menestysvuosi: hallussa oli vuoden lopussa 60 ravintolaa ja liikevaihto 96 miljoonaa euroa. Myös Koskisen henkilökohtainen omaisuus karttui. Hänellä oli yli 500 neliömetrin huvilat Espoon Suvisaaristossa ja Thaimaan Hua Hinissä sekä kaksikerroksinen luksusasunto Kampin keskuksen yhteydessä.
SK Festivalsin uutisoitiin ostaneen Raumanmeren Juhannuksen omistaneen Riku Räsäsen RPR Production Oy:n koko osakekannan 8. tammikuuta 2007. Koskisella oli tuolloin hallussaan yli 40 ravintolaa.
SK Entertainment Group Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä Koskinen luopui marraskuussa 2008. Hän jatkoi hallituksen puheenjohtajana elokuuhun 2011 asti. Hän perusti toukokuussa 2011 yhdessä SK Entertainment Groupin johdon ja joidenkin vanhojen omistajien kanssa Night People Groupin (NPG), joka osti suurimman osan SK Entertainmentin tytäryhtiöistä. Koskinen on NPG-yhtiöiden pääomistaja 35 prosentin osuudella. Keväällä 2011 Koskinen myi suurimman osan SK Entertainment Oy:n osakkeista henkilökunnalleen. Vielä vuonna 2010 Koskinen oli omistanut 70 prosenttia yrityksen osakekannasta.