Hikoiluhoito eli hikoilemishoito oli 1800- ja 1900-luvulla käytetty hoitomuoto, jossa sairauksia pyrittiin parantamaan hikoilua kiihdyttämällä. Sitä käytettiin hermo-, tulehdus- ja vilustumistautien hoitamiseen. Hien erityksen kiihtyminen aikaansaatiin lääkkeillä tai ruumiinlämpöä kohottamalla. Kehon lämpötilan kohottamiseen käytettiin kuumia juomia, ihoon vaikuttavaa lämpöä tai syvälämpöhoitoa. Ihon lämpötilan kohottamiseen käytettiin kuumaa ilmaa, kuumia hauteita tai kuumia ammekylpyjä. Syvälämpöhoidossa kudoksia lämmitettiin niihin johdetun sähkömagneettisen kentän avulla.
Lähteet
Luokka:Lääketieteen historia