upright=1.4|pienoiskuva|oikea|Muuttajia per 1000 ihmistä vuosina 2015–2020. Vihreä kuvaa positiivista ja punainen negatiivista nettomuuttoa. Harmaalla merkityistä alueista ei ole dataa. upright=1.4|pienoiskuva|oikea|Siirtolaisten määrä maailmassa 1960-2015 Muuttoliike eli migraatio on väestön siirtymistä toiselle alueelle. Muuttoliike voi olla pienimuotoista yksilöiden siirtymistä, tai kokonainen yhdyskunta tai kansa voi vaihtaa asuinaluettaan.
Luokittelu Historiantutkija Patrick Manning jakaa ihmisen migraation neljään luokkaan:Manning 2005, s. 4–8.
Kotiyhdyskunnan sisäisessä migraatiossa yksilöitä siirtyy paikasta toiseen oman yhdyskuntansa sisällä. Muuttajat ovat useimmiten nuoria, jotka muuttavat etsiessään puolisoa, ja muuttamalla he laajentavat yhdyskuntansa geenipoolia. Useimmissa yhdyskunnissa tällaiset muuttajat ovat olleet tyypillisesti naisia.
Kolonisaatiossa yhdyskunnasta lähtee joukko ihmisiä perustamaan uuden, kotiyhdyskunnan kaltaisen ja samankielisen yhdyskunnan muualle. Tällaisesta migraatiosta esimerkkejä ovat Amerikan ja Australian kolonisaatiot. Kolonistit ovat useimmiten nuoria miehiä.
Koko yhdyskunnan migraatiossa koko yhdyskunta muuttaa pois entiseltä alueeltaan. Siirtymisen syynä saattaa olla esimerkiksi karkotus tai nälänhätä. Nomadit siirtyvät paikasta toiseen toistuvasti ja ottavat kotinsa ja omaisuutensa mukanaan. Tällainen siirtyminen saattoi olla melko yleistä varhaisissa ihmisyhteiskunnissa. Nämä muuttajat edustavat koko yhteisönsä ikä- ja sukupuolijakaumaa.
Yhdyskuntien välisessä migraatiossa yksilöitä tai ryhmiä muuttaa yhdyskunnasta toiseen. Tällainen migraatio on tyypillistä ihmisille, mutta harvinaista eläimillä. Muutolla voi olla monta syytä: vanhan yhdyskunnan etu, oma etu, pakeneminen tai karkotus. Muuttajien täytyy opetella uusi kieli ja uusia tapoja, mutta toisaalta he voivat tuoda oman kielensä ja tapansa uuteen yhdyskuntaansa. Tällaiset muuttajat ovat yleisimmin nuoria miehiä. Muuttaja voi muuttaa uuteen yhdyskuntaansa pysyvästi tai väliaikaisesti, tai hän voi kierrellä yhdyskunnasta toiseen. Joidenkin muuttajien tarkoituksena voi olla pyrkiä valtaamaan yhdyskunta.Manning 2005, s. 8–9.
Arkeologian professori Valter Lang (2020) jakaa muuttoliikkeet seuraaviin malleihin:
Koko kansan vaelluksessa toisaalle vaeltaa joko kokonainen etninen ryhmä tai vain sen ”läpileikkaus”. Molemmissa tapauksissa lähtijät vievät uudelle asuinseudulleen mukanaan oman kielensä ja kulttuurinsa. Esimerkki koko kansan vaelluksesta on Vanhassa testamentissa kuvattu israelilaisten pako Egyptistä. Esimerkkejä etnisen ryhmän läpileikkauksen vaelluksesta ovat Kreikan koloniat antiikin aikana, viikinkien suorittama Orkneysaarten asuttaminen sekä eurooppalaisten suorittamat Amerikan ja Australian kolonisoinnit.Lang 2020, s. 135–136.
Miesten vaelluksessa muuttajat ovat etupäässä miehiä. Tästä esimerkkejä ovat viikinkisotureiden liikkuminen pitkin Eurooppaa vuosisatojen ajan sekä länsimaisten miesten muutto Filippiineille. Muuttavat miesjoukot ovat harvoin vaikuttaneet paikallisten kielten kehitykseen kovinkaan oleellisesti, vaan he usein assimiloituvat parin sukupolven aikana. Heillä on kuitenkin usein vaikutuksia aineelliseen kulttuuriin, kuten teknologiaan.Lang 2020, s. 136–137.
Naisten vaelluksessa naisia on siirtynyt uusille alueille lähinnä avioliittoon. Naisten vaikutus on näkynyt etenkin alueen keramiikassa mutta ei kielessä.Lang 2020, s. 137.
Eliitin vaelluksessa muuttavat päälliköt seuralaisineen. Tämä voi johtaa valloitukseen ja vieraskielisen eliitin syntymiseen, kuten baltiansaksalaisten kohdalla. Avoimemmassa mallissa se voi johtaa suuriin muutoksiin alkuperäisväestön politiikassa ja uskonnossa, uuden alueellisen etnisen identiteetin syntyyn ja kielenvaihtoon.Lang 2020, s. 137–138.
Vaeltava kansa siirtyy uusille seuduille rauhanomaisesti. Tähän voi olla monenlaisia syitä, kuten maanviljelijöiden liikakansoituksesta aiheutunut resurssien niukkuus lähtöalueella. Siirtyjät saattavat valloittaa naapurialan toisensa perään tai ”loikata” kerralla jonnekin kauemmas. Seuraukset alkuperäisväestön kulttuurille ovat usein suuria. Niin sanotussa venepakolaismallissa siirtyy yksilöitä tai pienempiä ryhmiä tavallisesti vähemmän arvovaltaisesta kulttuurista arvovaltaisempaan. Tällaiset muuttajat yleensä sulautuvat uuden maansa asujaimistoon ja jättävät siihen vain geneettisen lisänsä. Vaeltavaan muuttajatyyppiin kuuluvat myös yksittäiset kulkukauppiaat, käsityöläiset ja satunnaiset matkailijat. Heilläkin on yleensä pieni vaikutus, mutta joskus heidän vierailujensa seurauksena voi syntyä lingua franca.Lang 2020, s. 139–140.
Käsitteitä Maahanmuuttaja on maahan muuttava tai muuttanut henkilö. Maastamuuttaja on henkilö joka muuttaa maasta. Maassamuuttaja on valtakunnan sisällä muuttava henkilö. Paluumuuttaja on takaisin kotimaahansa tai kotiseudulleen muuttava.
Siirtolainen on henkilö, joka muuttaa pysyvässä tarkoituksessa toiseen maahan hankkiakseen sieltä toimeentulonsa. Uudisasukas on henkilö, joka asuttaa jonkin aikaisemmin asumattoman ja viljelemättömän alueen.
Pakolainen on henkilö, joka joutuu syntyperänsä, uskontonsa, mielipiteidensä tai muun sellaisen vuoksi vainoa peläten pakenemaan vieraaseen maahan. Kiintiöpakolainen on maahan muuttava, jolla on jo Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön myöntämä pakolaisasema ja joka kuuluu vastaanottavan valtion pakolaiskiintiöön.
Kiertolainen tai kulkuri on vakinaista asuinpaikkaa ja työtä vailla kuljeskeleva ihminen.
Syyt pienoiskuva|oikea|Oklahomasta kuivuutta paennut äiti lapsensa kanssa Kaliforniassa tien varteen pystytetyssä leirissä vuonna 1936. Kuva: Dorothea Lange Muutto voi joskus olla muuttajan oma valinta, joskus hänen perheensä tai yhdyskuntansa. Joskus muuttaja viedään väkisin, esimerkiksi sotilaana, karkotettuna tai kaapattuna vankina.Manning 2005, s. 8.
Vapaaehtoisen muuttamisen syynä voi olla pyrkimys parantaa omaa asemaa: muuttaja saattaa paeta sortoa tai puutetta, tai hän voi tavoitella korkeampaa asemaa matkansa seurauksena, joko lähtöalueella tai tuloalueella. Toinen muuttamisen syy voi olla kotiin jääneen perheen hyödyttäminen esimerkiksi lähettämällä tai tuomalla heille rahaa tai muuta avustusta tai palaamalla takaisin uusien, ulkomailla opittujen taitojen kera. Kolmas muuton syy on halu hyödyttää uutta kotiyhdyskuntaa – tällainen migraatio on useasti uskonnollisesti motivoitunutta. Neljäs muuton syy on matkanteosta nauttiminen ja kiinnostus uusiin paikkoihin, ihmisiin ja ajatuksiin.Manning 2005, s. 7–8.
Muuttaminen on usein vaarallista: se saattaa johtaa nälkiintymiseen, sairastumiseen, loukkaantumiseen, riitoihin tai taisteluihin. Jos muuttajat pääsevät perille, he saattavat joutua opettelemaan uuden kielen ja uudet tavat, ja löytämään paikkansa uudessa kotiyhdyskunnassaan.
Verkosto Usein muuttajaa avustaa muutossa jokin verkosto. Siihen voi alkuvaiheessa kuulua värvääjiä, jotka keräävät muuttohalukkaita tai vangitsevat sellaisia pakolla. Verkostoon voi kuulua myös matkanjärjestäjiä, vartijoita, oppaita, laivamiehistöjä sekä majoittajia niin matkan varrella kuin määränpäässäkin. Verkoston viimeinen osa ovat määränpäässä toimivat ihmiset, jotka auttavat tulijaa saamaan töitä ja sopeutumaan uuteen yhdyskuntaansa.Manning 2005, s. 9.
Vaikutukset Muuttoliikkeillä voi olla suotuisia tai epäsuotuisia vaikutuksia. Muuttoliike voi levittää kehitystä, kun poismuuttajat vievät oman yhdyskuntansa tietoa, keksintöjä ja osaamista muille yhdyskunnille. Heidän tulonsa voi myös stimuloida kehitystä tuloalueella, ja joskus ihmisten lähteminen voi saada aikaan kehitystä myös lähtöalueella. Muuttoliikkeen kautta myös hyödykkeiden ja palvelujen tarjonta voi jakautua tasaisemmin yhdyskuntien välillä, ja joskus muuttajat ovat tuoneet mukanaan hyödyllisiä kasveja ja eläimiä.Manning 2005, s. 10–11. Toisaalta muuttoliikkeiden mukana voi kulkeutua tauteja ja haitallisia vieraslajeja. Muuttajien uudet tavat voivat joskus aiheuttaa tuloalueen elämäntavan tai kielen katoamisen.
Koulutetun työvoiman maastamuutto merkitsee tappiota kansantaloudessa. Maahanmuutto on tulomaalleen kansantaloudellisesti hyödyllistä sillä edellytyksellä, että maahanmuuttajat työllistyvät yhtä hyvin kuin kantaväestö. Maahanmuuton menot ovat silloin tuloja pienemmät, sillä valtaosa muuttajista on parhaassa työiässä. Valtion tulot, kuten verot ja sosiaaliturva- ja eläkemaksut ovat suuremmat kuin menot, eli maahanmuutto tuo enemmän tuloja kuin siihen liittyvät sosiaalipalvelut ja muut siitä koituvat kulut. Suomen tulos maahanmuutosta vastasi 0,16 prosenttia bruttokansantuotteesta.OECD: International Migration Outlook 2013
Korvaava siirtolaisuus Korvaava siirtolaisuus tarkoittaa sellaista kansainvälistä muuttoliikettä, jolla kompensoidaan kohdemaan väestön ja työvoiman vähenemistä sekä väestön ikääntymistä. Useimpien kehittyneiden maiden väestöt vähenevät 2000-luvun alkupuolella kokonaishedelmällisyysluvun laskiessa ja ikääntyvät eliniän kasvaessa. Tällä odotetaan olevan merkittäviä ja pitkäkestoisia seurauksia, jotka Yhdistyneiden kansakuntien mukaan pakottavat hallitukset tarkistamaan politiikkaansa maahanmuuton suhteen. YK:n mukaan vähenevät väestöt ja työvoimat voidaan korvata ja huoltosuhde ylläpitää nykyisenä vain hyvin suurimittaisella maahanmuutolla.
Historiaa Tutkimusmenetelmät Tiedot varhaisen ihmisen migraatioista on saatu lähinnä neljän tieteenlajin tutkimuksen avulla: arkeologian, perinnöllisyystieteen, kielihistorian ja antropologian. Arkeologit ajoittavat menneiden aikojen jäännöksiä, niin ihmisten kuin aineellisenkin kulttuurin. Geneetikot tutkivat nykyisten populaatioiden geenejä, usein mitokondriaalista ja Y-kromosomaalista DNA:ta, sekä muinais-DNA:ta, ja selvittävät sitä kautta kansojen sukulaisuussuhteita ja muuttoliikkeitä. Kielitieteilijät selvittävät nykyisin puhuttujen ja kirjoitettujen kielten kantakieliä. Antropologit tutkivat nykyisten ihmisyhteisöjen tapoja ja tekevät joskus päätelmiä niiden edeltäjien muuttoliikkeistä.Manning 2005, s. 22–24.
Varhainen nykyihminen Nykyihminen kehittyi noin 200 000 vuotta sitten. Aluksi ihminen asutti etupäässä itäisen ja eteläisen Afrikan savanneja, mutta vuoteen 60 000 eaa. mennessä ihminen levittäytyi myös Sudanin ja Senegalin väliselle savannille Afrikan poikki itä–länsisuunnassa.Manning 2005, s. 19–21.
Nykyihmisen levittäytyminen Afrikasta
Nykyihminen alkoi vaeltaa Afrikasta lopulta pysyvästi Afrikan ulkopuolellekin, mahdollisesti ylikansoituksen johdosta. Ihminen levittäytyi koko maapallolle neljässä suuressa vaiheessa. Aluksi ihminen asutti koko Afrikan, sitten muun Vanhan maailman tropiikin, seuraavaksi Vanhan maailman viileämmät seudut, ja lopuksi koko Amerikan. Näiden erilaisiin elinympäristöihin suuntautuneiden muuttoliikkeiden seurauksena syntyivät samalla ihmispopulaatioiden fenotyyppien erot.Manning 2005, s. 57.
Lähi-idässä ihmiset olivat käyneet jo yli 100 000 vuotta sitten, mutta 60 000–70 000 vuotta sitten he jatkoivat sieltä edemmäs.Valste 2012, s. 262–263. Nykyihmiset tulivat Etelä-Aasiaan noin 50 000 vuotta sitten ja saapuivat Australiaan meriteitse 40–60 000 vuotta sitten. He saattoivat käyttää meriteitä myös jo Afrikasta lähtiessään ja Etelä-Aasian rannikkoa myöten liikkuessaan. Euroopasta on löytynyt nykyihmisen jäänteitä 41–45 tuhannen vuoden takaa. Amerikkaan nykyihmiset saapuivat Alaskan kautta Aasiasta 35 000–15 000 vuotta sitten.Cavalli-Sforza 2000, s. 92–94. Silloin mantereita erottavan Beringinsalmen tilalla oli leveä kannas. Pohjois-Amerikan länsirannikko asutettiin luultavasti meren kautta.Valste 2012, s. 267. Amerikan asutusaaltoja on ollut useita, ilmeisesti ainakin kolme.Valste 2012, s. 268. Erään teorian mukaan australideja muutti Amerikkaan jo 50 000 vuotta sitten. Tyynenmeren saaret ja atollit ihminen asutti viimeiseksi. Uusi-Seelanti oli viimeinen asuttamaton elinkelpoinen alue: se asutettiin 800 vuotta sitten.Valste 2012, s. 266.
Maanviljelyn varhaisvaiheet