pienoiskuva|Wilhelm Amberg: Nuoren Wertherin kärsimysten lukua (1870). Werther-efekti on sosiologinen ilmiö, jossa laajasti uutisoidut itsemurhat johtavat itsemurha-aaltoihin. Termi on nimetty Johann Wolfgang von Goethen romaanin Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) mukaan, jonka julkaisun jälkeen raportoitiin useita romaanin päähenkilön itsemurhan jäljittelytapauksia.
Mediatutkimuksessa ilmiö on johtanut keskusteluun journalistisesta vastuusta ja itsemurha-uutisoinnin eettisistä ohjeistuksista.
Historia ja tutkimus Ilmiö tunnetaan myös nimellä "copycat-ilmiö" itsetuhoisuutta käsittelevässä kirjallisuudessa. Tutkimusmenetelmät vaihtelevat itsetuhokäyttäytymisen ja toteutuneiden itsemurhien tutkimisesta mediauutisoinnin intensiteetin arviointiin. Seurantajaksot ovat vaihdelleet viikoista vuosiin, ja tutkimustulokset ovat olleet vaihtelevia.
Papageno-efekti Wolfgang Amadeus Mozartin oopperan Taikahuilu hahmon mukaan nimetty Papageno-efekti kuvaa vastuullisen mediaraportoinnin suojavaikutusta. Käsite viittaa oopperan kohtaukseen, jossa linnustaja Papageno toipuu itsetuhoajatuksistaan ystävien tuella. Termiä käytetään vastakohtana Werther-efektille korostamaan median mahdollisuuksia itsemurhien ehkäisyssä.
Mediaohjeet WHO on laatinut kansainväliset ohjeet itsemurhien uutisointiin. Ohjeistus painottaa vastuullista viestintää, johon kuuluu: Avun saatavuudesta tiedottaminen Asiallisen tiedon jakaminen itsemurhien ehkäisystä Erityinen varovaisuus julkisuuden henkilöiden itsemurhista uutisoitaessa Kriisiviestinnän periaatteiden noudattaminen
Ohjeistus kehottaa välttämään yksityiskohtaista, sensaatiohakuista tai menetelmää kuvailevaa uutisointia. Suomessa Lääkäriliitto ja media-alan toimijat ovat laatineet yhteisen tiedotussuosituksen, joka kattaa myös onnettomuuksista viestimisen.
Katso myös Joukkopsykologia Kriisiviestintä Medialukutaito
Lähteet
Luokka:Sosiaalipsykologia Luokka:Itsemurha