pienoiskuva|Piirroskuva tatuoidusta havaijilaispäälliköstä Havaijilaistatuointi, eli kākau, on nimitys perinteiselle havaijilaiselle tatuointiperinteelle. Se on yksi polynesialaisen tatuointiperinteiden pääsuuntauksista yhdessä tahitilais-, samoalais-, marquesaslais- ja maoritatuointien ohella.
Perinteen mukaan tatuoitava henkilö ei tee päätöstä siitä, millainen tatuointi hänelle tehdään, vaan tästä vastaavat kahuna-luokkaan kuuluvat henkilöt, jotka valvoivat myös itse tatuointiprosessin etenemistä kapu-sääntöjen mukaisesti. Tatuoinneissa ilmennetään henkilön sukutaustaa, asemaa yhteisössä sekä henkilökohtaisia saavutuksia, mutta loppupeleissä sen, miten ne kuvataan, päättää kahuna.
Vanhimmat havaijilaiset tatuointivälineet ajoittuvat 1100-luvulle, eli jo varhaiselle asutuskaudelle. Koska tatuointeja sai muun muassa henkilökohtaisista saavutuksista, näyttävät tatuoinnit olivat psykologisen sodankäynnin muoto havaijilaisten keskuudessa. Tatuoijilla itsellään oli merkittävä asema yhteisössä ja he olivat esim. ainoit ahenkilöitä, jotka saivat vuodattaa päällikön verta työnsä puolesta. Merkittävä osa havaijilaistatuoinnin historiasta on säilynyt 2000-luvulle asti suullisen tiedonvälityksen ansiosta. Tähän vaikutti se, että havaijin kirjakieltä alettiin kehittää vasta 1820-luvulla, jolloin sitä kehittäneet länsimaalaiset lähetyssaarnaajat alkoivat myös levittämään kristinuskoa, mikä vähensi tatuoinnin suosiota. Tatuointiperinteen suosion nousu 1990-luvulta lähtien on ollut osa laajempaa havaijilaisen kulttuurin elpymistä.
Tatuoinit tehdään valaanluusta ja puusta valmistetulla tatuointineulalla, jota isketään pienellä nuijalla. Havaijinkielinen nimitys tatuoinnille tulee sanoista ”iskeä ()” ja ”päälle ()”.
Keone Nunes oli pitkään ainoa perinteisiä havaijilaistatuointeja tekevä tatuointimestari, mutta on sittemmin saanut koulutettua itselleen useita seuraajia.
Lähteet
Luokka:Tatuointiperinteet Luokka:Hawaiiana