Rooma (antiikin kaupunki)

Rooma (, ) oli antiikin aikana merkittävä kaupunki Latiumissa Italiassa. Se kehittyi kaupunkivaltiosta laajan Rooman valtakunnan keskuskaupungiksi. Sittemmin se on kehittynyt nykyiseksi Rooman kaupungiksi.

Rooma sijaitsi Tiberis (nyk. Tiber) -joen varrella. Sen kerrotaan saaneen alkunsa asutuksesta, joka sijaitsi Palatium-kukkulalla. Perimätiedon mukaan Rooma perustettiin vuonna 753 eaa. Rooman kaupunkivaltio oli alun perin kuningaskunta ja myöhemmin tasavalta. Vuosisatojen aikana Rooma kasvoi maailman ensimmäiseksi miljoonakaupungiksi. Erityisesti keisarikaudella sitä rakennettiin suurellisesti valtakunnan keskukseksi. Kaupunki taantui myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan aikana, mutta nousi jälleen merkittäväksi kaupungiksi paavinistuimen ansiosta. Nykyinen Rooma on Italian pääkaupunki.

Antiikin Rooman kaupungista on säilynyt huomattavia muinaisjäänteitä osana kaupungin pitkää historiallista rakennusjatkumoa. Tunnetuimpiin lukeutuvat Forum Romanumin alue, Colosseum, keisariforumit, Palatium-kukkulan keisarinpalatsien jäänteet ja Circus maximus sekä muun muassa Pantheon ja Via Appian hyvin säilynyt osuus kaupungin kaakkoispuolella.

Maantiede

Rooma sijaitsi Tiber (lat. Tiberis) -joen varrella pääosin ja alun perin kokonaan sen itäpuolella noin 15 roomalaista mailia eli noin 22 kilometriä sisämaahan joen suusta. Kaupunki oli rakennettu laajalle tasangolle, joka on nykyaikana tunnettu nimellä Campagna. Tasanko ulottui noin 90 mailin eli 133 kilometrin matkan Castrum novumin niemeltä (nyk. Capo Linaro) Circejin niemelle (nyk. Capo Circeo). Leveyssuunnassa tasankoa rajasivat koillisessa vuoret ja luoteessa Tyrrhenanmeri. Suurin leveys oli noin 27 mailia eli 40 kilometriä. Tasanko oli täynnä aaltoilevia harjanteita. Se oli laajasti viljelty, ja siellä oli paljon suurempia ja pienempiä kaupunkeja.

pienoiskuva|vasen|pysty=1.1|Rooma ja Latium vetus sekä kaupungin muu ympäristö. Roomasta itään katsottuna taivaanrannassa näkyi koko matkalta vuoria, jotka olivat noin 10–20 mailin eli 15–30 kilometrin päässä. Kaupungista pohjoiseen sijaitsi Soracte-vuori. Sitä seurasivat sabiinilaiset Apenniinit, joista erottui Lucretilis (nyk. Monte Zappi, Monte Gennaro) -vuori. Tiburin ja Praenesten jälkeen vuorijonossa oli aukko, jonka jälkeen kohosi Apenniineista erillinen Albanus-vuori (nyk. Monte Cavo), joka on sammunut tulivuori. Sen ympärillä sijaitsivat Alba longa, Bovillae, Tusculum, Velitrae, Lanuvium ja Aricia. Albanus-vuoren etelä- ja lounaispuolella oli pelkkää tasankoa merenrantaan saakka. Kaupungin länsipuolella kohosivat Janiculum (nyk. Gianicolo) ja Vaticanus-kukkulat, jotka olivat kaupunkialueen kukkuloita korkeampia.

Mainittujen vuorten rajaamalla alueella virtasi kaksi suurempaa jokea, Tiber ja Anio (nyk. Aniene). Tiber, joka tunnettiin alun perin nimellä Albula ja myöhemmin nimillä Tiberis ja Tibris, virtasi tasangolle Soracte- ja sabiinilaisvuorten välistä. Anio laski siihen idästä päin noin kolme mailia eli 4,5 kilometriä ennen Roomaa. Tämän jälkeen Tiber virtasi Rooman läpi tehden ensin mutkan lounaaseen, sitten kaakkoon ja sitten takaisin lounaaseen, kulkien kaupungin alueella noin kahden mailin eli kolmen kilometrin verran. Viimeisen eli itäisimmän joenmutkan kohdalla sijaitsi Tiberin saari (Insula Tiberina, nyk. Isola Tiberina). Lopulta Tiber laski Tyrrhenanmereen Rooman satamakaupungin Ostian kohdalla. Tiber toimi Latiumin ja Etrurian rajana. Tiberin ja Anion väliin jäänyt kolmiomainen alue oli sabiinien aluetta, kun taas Tiberin ja Anion eteläpuolinen alue oli Latiumia.

Sijainti Tiberin varrella oli Roomalle huomattavan edullinen. Joki oli purjehduskelpoinen kaupungille saakka ja vielä siitä ylöspäinkin aina Umbriaan saakka, ja tarjosi näin yhdeyden sekä merelle että sisämaahan. Toisaalta kaupunki oli tarpeeksi kaukana merestä, niin ettei se ollut suoraan altis mereltä tulleille hyökkäyksille. Näin Roomalla oli rannikkokaupungin edut ilman haittoja. Samalla kaupunki sijaitsi paikassa, jossa merkittävät tiet ylittivät joen, sillä Tiberin saaren kohta oli koko lähiseudun paras joenylityspaikka jo ennen ensimmäisen sillan Pons subliciuksen rakentamista. Näin se kehittyi luonnostaan merkittäväksi kauppapaikaksi.

Kukkulat

pienoiskuva|pysty=1.1|Rooman seitsemän kukkulaa.

Rooma oli rakennettu seitsemälle Tiberjoen itäpuoliselle kukkulalle ja niiden välisiin laaksoihin. Lukumäärä seitsemän oli vakiintunut perinteessä, mutta itse kukkuloista esiintyy roomalaisissa lähteissä erilaisia luetteloita. Yleensä Rooman seitsemäksi kukkulaksi luetaan seuraavat:Claridge 2010, s. 6.

Capitolium (Capitolinus mons tai Capitolium), alun perin Saturnius (Saturnius mons) – Kukkuloista pienin mutta kuuluisin. Sijaitsi Tiberin lähellä suunnilleen Tiberin saaren kohdalla. Se oli kooltaan vain noin 480 × 200 metriä, ja koostui kahdesta huipusta, joista pohjoisempi oli Arx eli kaupungin linnavuori, jonka korkeus on 48 metriä merenpinnasta laskettuna; ja eteläisempi muodosti varsinaisen Capitoliumin, jonka korkeus on 45 metriä merenpinnasta laskettuna. Niiden välissä oli painauma, joka teki kukkulasta satulanmuotoisen. Antiikin lähteissä koko kukkulasta käytetään usein sekä Arxin että Capitoliumin nimeä.Claridge 2010, s. 259–262. Palatium (Palatinus mons tai Palatium) – Kukkula, jolle Rooma alun perin perustettiin, sijaitsi muiden kukkuloiden keskellä, kaakkoon Capitoliumista. Kukkulan korkeus on 51 metriä merenpinnasta laskettuna, ja sen ympärysmitta on noin 2,25 kilometriä.Claridge 2010, s. 125–128. Aventinus (Aventinus mons) – Kukkuloista eteläisin ja toiseksi suurin. Sijaitsi Palatiumin lounaispuolella lähellä Tiberin rantaa. Sen ja Palatiumin väliin jäi Vallis Murcian laakso, josta tuli Circus maximuksen paikka. Quirinalis (Quirinalis collis) – Kukkuloista pohjoisin sijaitsi heti Capitoliumin koillispuolella. Se oli muodoltaan hieman koukun muotoinen suuntautuen ensin lounaaseen ja kääntyen sitten etelään. Alun perin se lähes kosketti Capitoliumia, mutta osa siitä kaivettiin pois Trajanuksen forumin rakentamisen yhteydessä. Viminalis (Viminalis collis) – Sijaitsi Quirinaliksen kaakkoispuolella. Esquilinus (Esquilinus mons) – Kukkuloista itäisin sijaitsi Viminaliksen eteläpuolella. Se koostui kahdesta kielekkeestä, jotka luettiin alun perin omiksi kukkuloikseen. Ne olivat suurempi eteläinen kieleke, joka tunnettiin nimellä Oppius (Oppius mons), ja pienempi pohjoinen kieleke, joka tunnettiin nimellä Cispius (Cispius mons). Caelius (Caelius mons) – Kukkuloista suurin. Sijaitsi Esquilinuksen eteläpuolella länteen Palatiumista.

Tarkkaan ottaen Quirinalis, Viminalis ja Esquilinus eivät olleet erillisiä kukkuloita, vaan saman harjanteen ulokkeita, jotka suuntautuivat Roomaa kohti. Latinan kielessä Quirinaliksesta ja Viminaliksesta käytetään sanaa collis, ’kukkula’, kun taas muista kukkuloista käytetään sanaa mons, ’vuori’, ilman erityisesti syytä erolle; ainakaan se ei ole johtunut korkeuseroista.

Kaupungin muita kukkuloita olivat:

Velia – Pieni kukkula, joka sijaitsi Palatiumin ja Esquilinuksen välillä, ja erotti toisistaan kaksi laaksoa, joista lännenpuoleisesta tuli Forum Romanumin alue ja idänpuoleisesta Colosseumin paikka. Pincius (Pincius mons, nyk. Pincio) eli Collis Hortulorum (”Puutarhojen kukkula”) – Kaupungin pohjoispuolella. Se oli alkuperäisen kaupunkialueen ulkopuolella, mutta osa siitä jäi Aurelianuksen muurin sisäpuolelle. Vaticanus (Vaticanus mons) – Tiberin länsipuolella, Pinciuksesta nähden joen toisella puolella mutta kauempana joesta. Vuoren ja joen väliin jäänyt tasanko tunnettiin nimillä Vaticanus ager ja Vaticanus campus. Janiculum (Janiculum mons, nyk. Gianicolo) – Tiberin länsipuolella Vaticanuksesta etelään. Suuntautui harjanteena etelään päin, kunnes laskeutui tasangolle vastapäätä Aventinusta.

Antiikin aikana kukkulat olivat ympäristöönsä nähden korkeampia kuin nykyisin, sillä maanpinta on noussut erityisesti laaksojen alueella useita metrejä antiikin aikaisesta. Myös monien kukkuloiden rinteet olivat alun perin nykyistä paljon jyrkempiä.

Alueet

pienoiskuva|pysty=1.1|Augustuksen Rooman alueet.

Vanhastaan Rooma oli jaettu neljään alueeseen (regiones quattuor), jotka olivat Suburana, Esquilina, Collina ja Palatina. Keisari Augustus jakoi kaupungin 14 alueeseen (regio), jotka olivat:

Regio I Porta Capena – Kaupungin kaakkoisosassa. Sai nimensä Porta Capenasta, jonka kautta Via Appia kulki, ja käsitti tien ja Caeliuksen välisen alueen aina myöhemmille Aurelianuksen muurille saakka. Regio II Caelimontium – Kaupungin kaakkoisosassa. Sai nimensä Caelius-kukkulasta, ja käsitti Colosseumin kaakkoispuolisen alueen. Regio III Isis et Serapis – Kaupungin itäosassa Esquilinus-kukkulalla ja sen ympäristössä Colosseumin länsi- ja koillispuolella. Sai nimensä Via Praenestinan varrella olleesta Isiksen ja Serapiksen temppelistä. Regio IV Templum Pacis – Kaupungin keskiosissa. Sai nimensä Rauhan temppelistä ja käsitti alueen Colosseumin luoteispuolella. Regio V Esquiliae – Käsitti kaupungin itäisimmän osan Esquilinus-kukkulalla. Regio VI Alta semita – Käsitti kaupungin koillisosan. Sai nimensä sen läpi kulkeneesta Alta semita -kadusta. Regio VII Via lata – Kaupungin pohjoisosassa, käsitti sille nimen antaneen Via latan eli Via Flaminian alun muodostaneen kadun itäpuolen. Regio VIII Forum Romanum – Kaupungin keskiosissa. Käsitti Forum Romanumin ja keisariforumien alueet. Regio IX Circus Flaminius – Kaupungin luoteisosassa. Sai nimensä Circus Flaminiuksesta, ja käsitti sen lisäksi koko Campus Martiuksen alueen Via latan länsipuolella sen ja Tiberin välissä. Regio X Palatium – Kaupungin keskiosissa. Käsitti Palatium-kukkulan alueen. Regio XI Circus maximus – Kaupungin eteläisissä keskisosissa. Käsitti Circus maximuksen ja Forum boariumin alue Palatiumin etelä- ja lounaispuolella. Regio XII Piscina publica – Kaupungin eteläosassa. Regio XIII Aventinus – Kaupungin eteläosassa, käsitti sille nimen antaneen Aventinus-kukkulan alueen. Regio XIV Transtiberim – Tiberin länsipuolinen tai alueen nimen mukaisesti ”toispuolinen” osa kaupungista.

Ilmasto

Antiikin aikaisten kuvausten perusteella Rooman ilmasto vaikuttaa olleen tuolloin kylmempi kuin nykyisin. Useat kuvaukset kertovat ankarista talvista, Tiberin jäätymisestä ja suuristakin määristä lunta, joka pysyi maassa pitkään.Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 12.8; Livius: Rooman synty 5.13, 40.45; Augustinus: Jumalan valtio (De civitate Dei) 3.17; Plinius vanhempi: Naturalis historia 17.2; Cicero: Kirjeet veljelleen Quintukselle (Epistulae ad Quintum Fratrem) 2.12; Horatius: Oodit 1.9, Kirjeet 5.10, 3.10; Martialis: Epigrammit 4.18. Vaikka tällaiset tapaukset ovat mitä ilmeisimmin olleet harvinaisia, koska ne on kirjattu ylös niin tarkkaan, ne vaikuttavat kuitenkin olleen selvästi yleisempiä kuin nykyisin, jolloin lunta sataa vain harvoin eikä se tuolloinkaan pysy maassa kovin kauaa.

Ilmaston muuttuminen selittyy muun muassa sillä, että antiikin aikana Latiumissa, Etruriassa ja Apenniineilla oli paljon nykyistä enemmän metsää, mikä lisäsi sateita, jokien virtausta ja yleistä kosteutta alavilla mailla. Lisäksi Alppien jäätiköt olivat tuohon aikaan nykyistä laajemmat, mikä vaikutti ilmastoon Roomassa saakka. Loppukesästä ja alkusyksystä kaupungissa oli kuumaa kuten nykyisinkin. Malaria vaivasi Latiumin soisia alueita, mutta ei ollut yhtä suuri ongelma itse kaupungissa.

Historia Varhaishistoria ja mytologia Kaupungin synty