Eero Tapio Lahelma (s. 12. huhtikuuta 1947 Helsinki) on suomalainen kansanterveystieteen professori emeritus.
Eero Lahelma syntyi varatuomari Aleksi Lahelman ja Helvi Marjatta Mykkäsen perheeseen. Hänen puolisonsa on professori Elina Lahelma. Lahelma tuli ylioppilaaksi Alppilan yhteislyseosta 1966 ja valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteen kandidaatiksi 1970 ja lisensiaatiksi 1982. Valtiotieteen tohtoriksi hän väitteli Helsingin yliopistossa 1989 tutkimuksella Unemployment, re-employment and mental well-being: a panel survey of industrial jobseekers in Finland. Lahelma oli Alkoholitutkimussäätiön tutkija 1971–1976, opiskeli Kalifornian yliopistossa 1976–1977 ja oli Kuntoutussäätiön tutkija 1977–1984 ja erikoistutkija 1984–1989.
Suomen Akatemian tutkimusassistentti Lahelma oli 1981–1985 ja nuorempi tutkija 1990–1992, Tilastokeskuksen erikoistutkija 1989 ja Helsingin yliopistossa sosiologian dosentti vuodesta 1990 ja kansanterveystieteen, erityisesti lääketieteellisen sosiologian, apululaisprofessori ja professori vuodesta 1993 vuoteen 2015, jolloin hän jäi eläkkeelle. Lahelma on ollut myös vieraileva tutkija Surreyn yliopistossa 1992–1993 ja Tukholman yliopistossa 1996, samoin kuin toiminut asiantuntijana muun muassa WHO:ssa. Lahelma oli Sosiaalilääketieteellisen Aikakauslehden toimitussihteeri 1984–1988 ja päätoimittaja 1989–1991.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset sosiologit Luokka:Suomalaiset tieteilijät Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Vuonna 1947 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt