Tuhat ja yksi askelta: arabimaat muuttuvassa maailmassa on vuonna 2006 Tammen julkaisema kirja, joka sisältää kymmenen asiantuntija-artikkelia ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan esipuheen. Kirjan laatiminen sai herätteen Suomen ulkoasiainministeriön kampanjasta ”Ihminen ja kehitys”, jossa vuoden 2004 teemana oli arabimaailma.
Kirjan esittelytekstin mukaan länsimaisten tiedotusvälineiden kuva arabimaailmasta on useimmiten ollut kapea ja kliseinen, ja mielikuvia ovat hallinneet väkivalta, naisten alistaminen, demokratian puute, korruptio ja takapajuisuus. Kirja pyrkii antamaan arabimaista monipuolisemman kuvan ja virittämään avointa asennoitumista arabikulttuuriin.Tuomioja, Erkki 2006, s. 7-8; Nykyri & Jokisalo 2006, takakansi
Sisällys
Esipuhe Kirjan esipuheessa ulkoministeri Erkki Tuomioja korostaa, että se, mitä islamilaisissa maissa tapahtuu, ei johdu islamista vaan lähinnä taloudellisista ja poliittisista tekijöistä. Islamistisia liikkeitä ja terrorismia selittävät pikemminkin elinolojen surkeus ja vaihtoehtojen puute kuin islamia koskevat tulkinnat. Modernin ja toimivan valtion aikaansaaminen arabimaissa on epäonnistunut. Länsimaistuneet eliitit ovat sen sijaan pystyttäneet byrokratioita, joille on ominaista korruptio ja väkivalta. Heikot valtiot eivät ole antaneet mahdollisuuksia modernin kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle, jolloin islamistiset liikkeet ovat täyttäneet tilan.Tuomioja 2006, s. 8–9 Tuomiojan mukaan Euroopan unionin intressit arabimaita kohtaan ovat olleet kaupallis-taloudellisia, ja kansainvälinen yhteisö on sulkenut silmänsä arabimaiden räikeiltä ihmisoikeusloukkauksilta.Tuomioja 2006, s. 12
Tuomiojan mukaan islam ja kristinusko ovat läheisiä sukulaisia, jotka jakavat kultaisen säännön kaltaisia yhteisiä eettisiä periaatteita. Tuomioja lainaa arkkipiispa John Vikströmin puheenvuoroa, jonka mukaan uskonnonvapaus edellyttää suvaitsevaisuutta siten, että kenenkään ei tarvitse luopua oman uskonnon vaatimuksista.Tuomioja 2006, s. 15
Tuomioja pohtii myös tanskalaista Muhammed-pilapiirrosjupakkaa, joka alkoi kahdentoista profeetta Muhammedia esittävän pilapiirroksen julkaisemisesta Tanskan suurimman päivälehden Jyllands-Postenin sivuilla 30. syyskuuta 2005. Tuomioja katsoo, että jännitteiden purkaminen vaatii Suomessa muslimien parempaa kotouttamista vuorovaikutuksen ja keskustelun avulla samalla kun heidän omaa identiteettiään tuetaan. Kansainvälisellä yhteistyöllä on kyettävä puuttumaan niihin konflikteihin, jotka ovat muslimimaissa kasvattaneet länsimaihin kohdistunutta turhautuneisuutta.Tuomioja 2006, s. 17–18
I OSA Totta ja mielikuvia Kirjan ensimmäinen kokonaisuus koostuu kolmesta artikkelista, jotka käsittelevät islamia ja arabimaita koskevia myyttejä ja faktoja.
Myytit ja faktat Professori Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa artikkelissaan Islam: mielikuvia ja todellisuutta, että tiedotusvälineissä islamilaista maailmaa koskevissa uutisissa korostuvat väkivalta ja naisten huono asema, demokratian puute, korruptio ja takapajuisuus. Todellisuus on kuitenkin paljon monipuolisempi, ja islamilaisessa maailmassa on näiden ohella paljon rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi naisen asema vaihtelee niin paljon, ettei oikeastaan ole mielekästä puhua "islamilaisen naisen" asemasta ikään kuin se olisi sama kaikissa muslimimaissa. Vielä selvempää vaihtelu on naisten ympärileikkauksen kohdalla, joka Hämeen-Anttilan mukaan tunnetaan vain Somaliassa, Sudanissa, Etelä-Egyptissä ja osin Saudi-Arabiassa, eikä sillä ole mitään tekemistä islamin kanssa. Hämeen-Anttila 2006, s. 21–23
Poliittisessa elämässä islam nähdään syyllisenä väkivaltaan ottamatta huomioon, että esimerkiksi Palestiinan väkivallanteot nousevat ensisijaisesti kansallisuusongelmista, kun kahden kansan välinen tasapaino ei ole ruvennut toimimaan. Todellisuudessa läntinen ja islamilainen maailma eivät ole erillisiä kulttuureita, sillä ne ovat siinä määrin vaikuttaneet toisiinsa. Väkivaltaiset ilmiöt ovat poikkeuksia, ja Lähi-idän yhteiskunta on monella tavalla turvallinen ja kodikas. Hämeen-Anttila suosittelee, että islamilaisten terrori-iskujen uutisoinnissa ei mainittaisi tekijöiden taustaa, sillä tämä vahvistaa islaminvastaisia stereotypioita.Hämeen-Anttila 2006, s. 26–27, 35
Järjestetyt avioliitot Susanne Dahlgren kirjoittaa järjestetyistä avioliitoista arabimaissa. Dahlgrenin mukaan naisten näkeminen pelkästään alistuksen kohteina riistää heiltä äänen. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että perheen naisilla oli todellisuudessa merkittävä osa sulhasen hankinnassa. Se ei toimi naista vastaan, vaan tuo esiin heidän piilossa olevan toimijuutensa. Dahlgren 2006, s. 36–55
Perheen sisäisellä vallanjaolla ei Dahlgrenin aineistossa ollut paljonkaan tekemistä islamin kanssa; kyse oli tapakulttuuriin kuuluvasta perinteestä, tarkemmin sanoen patriarkaatista, joka toimii sukujen, heimojen ja yhteisöjen verkostona ja heimolojaliteetin vahvistamana. Dahlgren torjuu käsityksen, että arabimaissa yksilön identiteetti olisi alistettu yhteisölle, sillä yhteisö ei sulje pois yksilöllistä toimintaa ja arabikulttuurissa esiintyy useita keskenään kilpailevia minäkäsityksiä.
Patriarkaalinen väkivalta ja huntu Naistutkimuksen professori Kaarina Kailo arvostelee arabimaiden patriarkaalista kulttuuria, mutta pitää sitä täysin länsimaiseen kulttuuriin rinnastuvana. Hän näkee artikkelissaan naisten aseman arabimaailmassa ja länsimaissa perusteiltaan toisiinsa verrattavissa olevana väkivaltaisena alistamisena. Kailo rinnastaa kunniamurhat arabimaissa ja naisiin kohdistuvan väkivallan Suomessa. Morsiushunnun käyttö lännessä edustaa symbolisesti samaa hunnuttamista, joka arabimaissa toteutuu hijabin käytössä; molemmissa korostuu patriarkaalinen mieshegemonia. Hunnun käyttö ei rajoitu islamilaiseen kulttuuriin ja islaminuskoon vaan kuuluu myös kristinuskoon. Kunnian ja häpeän psykopolitiikka tunnetaan samoin myös Pohjoismaissa, missä miehet ovat tukeneet ja puolustaneet "kunniamurhiin" syyllistyneitä maahanmuuttajamiehiä. Fundamentalistinen sukupuolijärjestelmä on vallalla sekä kristityissä että muslimimaissa ja vaatii äärimuodoissaan kunnian nimissä verikostoa. Kailo näkee terrorismin vastaisen sodan eräänä keinona siirtää huomio pois patriarkaalisesta väkivallasta, joka on terrorismiin verrattavaa toimintaa. Kristillisfundamentalistinen Yhdysvallat muistuttaa monissa asioissa, kuten nepotismissa ja korruptiossa shariaa noudattavia islamilaisyhteisöjä. Armeija, kirkko ja muut laitokset ylläpitävät naisen hallitsemiseen perustuvaa mieskunniaa. Tämä patologinen kunniakäsite on ihmiskunnalle lopulta suurempi uhka kuin ydinpommi.Kailo 2006, s. 56–85
II OSA Politiikka Kirjan toinen kokonaisuus käsittelee politiikan tapahtumia.
Muhammed-pilapiirrokset Kööpenhaminan yliopistossa työskennellyt tutkija Irmeli Perho kirjoittaa Jyllands-Postenin pilapiirrosjupakasta vuodelta 2005. Hän toteaa sen ilmentäneen Tanskan muukalaisvastaisuutta ja islamkammoa, jotka todistivat kulttuurisen itsetunnon heikkoudesta. Pilakuvien yhteydessä on viitattu islamin kuvakieltoon, mutta Koraanissa ei sellaista selkeästi ole, ja suhtautuminen kuviin on vaihdellut eri aikoina. Muslimit näkivät pilakuvat osoituksena länsimaisesta taipumuksesta tuomita muslimit kollektiivina joidenkin yksilöiden tekemistä terroriteoista. Myös länsimaiden halua demokratisoida Lähi-idän hallintojärjestelmiä pidetään yleisesti tekopyhänä, sillä länsi on reagoinut kielteisesti, kun voittajaksi osoittautuu islamistinen liike, kuten tapahtui Algeriassa vuonna 1991 ja Gazassa vuonna 2006. Perho 2006, s. 89–100
Terroristiset liikkeet Tutkija Aini Linjakumpu käsittelee islamilaista terrorismia ja erityisesti al-Qaidaa. Islamilaiset liikkeet edustavat islamiin kuuluvaa ihannetta uskonnon (din) ja politiikan (dawla) täydellisestä ykseydestä. Ihanne ei toteudu itse muslimivaltioissa, joiden toiminta muistuttaa minkä tahansa valtion toimintaa. Terroristiset liikkeet ovat äärimmäisen pieni osa näiden islamilaisten liikkeiden kirjoa. Useimmat niistä haluavat perustaa islamilaisen valtion. Tämä on myös al-Qaidan tavoitteena. Se pyrkii myös muslimialueiden vapauttamiseen vieraista hallitsijoista sekä maailman muslimien vapauttamiseen ei-islamilaisten lakien vallasta.Linjakumpu 2006, s. 101–117
Palestiina Toimittaja Hannu Reime tarkastelee Palestiinan kysymystä. Hän lainaa hyväksyvästi palestiinalaisen tutkijan Nur Masalhan näkemystä, jonka mukaan ratkaisu on löydettävissä juutalaisten ja muslimien tasaveroisessa kansalaisuudessa uskonnottomassa demokratiassa. Reime toteaa, että Lähi-idän selkkaus ei ole ikivanha eikä luonteeltaan uskonsota. Ongelmana on juutalaisvaltion perustaminen. Reime katsoo, että Oslon "rauhanprosessi" kaatui juutalaissiirtokuntien perustamiseen, ja palestiinalaisterrorismia käytettiin vain verukkeena rauhanneuvottelujen jarruttamiseen.Reime 2006, s. 118–140
Holokausti Historioitsija Jouko Jokisalo käsittelee sitä, miten natsien toimeenpaneman juutalaisten kansanmurhan muistoa on väärinkäytetty Palestiinan konfliktin molempien osapuolien toimissa. Arabimaissa esiintyvään antisemitismiin kuuluu tyypillisesti holokaustin kieltäminen. Jokisalo keskittyy kuitenkin israelilaispolitiikkojen pyrkimyksiin välineellistää holokaustia manipulointitarkoituksessa korostamaan Israelin uhanalaisuutta. Hänen mukaansa esimerkiksi vuonna 1967 Israel ei ollut vakavassa vaarassa, vaikka Egyptin presidentti Nasser uhkasi heittää juutalaiset mereen. Jokisalon mukaan myös Jasser Arafatin vertaaminen Hitleriin oli äärimmäistä holokausti-instrumentalismia, joka mitätöi natsismin ja Auschwitzin kokemuksen ja häpäisi sodan ja joukkomurhan uhrien muiston. Holokaustin välineellistäminen Israelin militarismia oikeuttavaksi ideologiaksi on merkinnyt vakavaa estettä järkevälle ja rauhanomaiselle ratkaisulle Palestiinan konfliktiin.Jokisalo 2006, s. 141–162
III OSA Lähi-idän valtiot Kirjan kolmas osa sisältää kolme artikkelia Lähi-idän valtioista.
Pohjois-Afrikka Professori Tuomo Melasuon mukaan eurooppalainen siirtomaavalta on vaikuttanut kielteisesti kaikkiin sen kohteeksi joutuneisiin yhteiskuntiin. Hän esittelee niistä Pohjois-Afrikan valtioita Marokkoa, Algeriaa, Tunisiaa ja Libyaa. Näistä maista Eurooppaan tuleva maahanmuutto tulisi Melasuon mukaan nähdä myönteisenä ja kehitystä edistävänä tekijänä Euroopan maissa. Euroopan maiden kielteinen Lähi-idän politiikka näkyy esimerkiksi Ranskassa lähiömellakoina ja Palestiinassa oikeudenmukaisen rauhan puutteena. Pohjois-Afrikka tulisi kuitenkin nähdä Euroopan kannalta voimavarana ja mahdollisuutena.Melasuo 2006, s. 165–192
Kuwait Professori Kyösti Oikarinen kuvaa kokemustensa perusteella Kuwaitin oloja, joille on ominaista korkea elintaso maan omille kansalaisille sekä ulkomaisen työvoiman runsas hyväksikäyttö.
Arabimaat Kehitysmaatutkija Pertti Multanen arvioi kirjoituksessaan, auttaako terrorismin torjunnassa se, että yhä uusia Lähi-idän maita uhataan sodalla ja vihalla. Pahimmin sodan uhkaama on ollut Iran, jolle ei ole annettu anteeksi sitä, että shaahi ajettiin maanpakoon. Irakin johtaja Saddam Hussein leimattiin Suomessakin demoniksi ja Hitleriksi, mitä Multanen kuvaa häpeälliseksi. Lähi-idän poliittisen ilmapiirin kiristyminen johtuu imperialismista, kolonialismista, suurvaltapolitiikasta ja Israelin sekä shaahin kauden Iranin militaristisesta laajentumispolitiikasta. Multanen muistuttaa, että poliittinen terrori on Lähi-idässä toiminut heikomman aseena, ja sitä ovat käyttäneet omille lapsilleen parempaa elämää toivovat isät ja äidit, kun toistuvat nöyryytykset ovat ajaneet heidät viimeiselle rannalle.Multanen 2006, s. 202–237
Kirja-arvosteluja Missiologian dosentti Timo Vasko katsoo kirja-arvostelussaan, että läntisten tiedotusvälineiden kuva arabimaista ja islamilaisesta maailmasta on ollut mustavalkoinen ja toisinaan vihamielinen. Kirja Tuhat ja yksi askelta tarjoaa sen tilalle monitahoisemman ja kiinnostavan näköalan näihin maihin.