Pirkko Eskola, o.s. Linkola, (s. 1938) on suomalainen fyysikko, joka tunnetaan erityisesti roolistaan kahden uuden alkuaineen, rutherfordiumin ja dubniumin, löytämisessä.
Eskola työskenteli Lawrence Berkeley National Laboratoryssä Kaliforniassa 1960–1970-luvuilla osana tutkijaryhmää, jota johti Albert Ghiorso. Eskola ja hänen miehensä Kari Eskola olivat mukana tiimissä, joka vuonna 1969 onnistui synnyttämään rutherfordiumin pommittamalla kaliforniumia hiilen 12C-isotoopilla. Dubnium oli alun perin synnytetty Neuvostoliitossa vuonna 1968, mutta Berkeleyn tiimi tunnisti sen myös vuonna 1970. Nimeämisestä syntyi kiistaa, mutta IUPAC valitsi nimen dubnium vuonna 1997.
Eskola väitteli tohtoriksi vuonna 1975 aiheella ”Studies of production and decay of some alpha-active isotopes of einsteinium, mendelevium, nobellium and lawrencium”, jossa hän tutki yhteensä 18 isotooppia, joista yhdeksän oli uusia. Hänen työnsä keskittyi mittaustulosten analysointiin, sillä hän ei voinut osallistua itse tutkimuksiin säteilyvaaran vuoksi.
Eskolat jatkoivat uraansa ydinfysiikan tutkijoina Los Alamos National Laboratoryssä New Mexicossa vuosina 1982–1983. Eskola työskenteli myös VTT:ssa (Valtion teknillinen tutkimuslaitos) vuosina 1985–2000 erikoistutkijana ja jaoston päällikkönä. Lisäksi hän toimi Suomen Fyysikkoseuran Physica Fennica -lehden toimitussihteerinä vuonna 1973.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset fyysikot Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Suomalaiset ydinfyysikot