Irtikytkennällä () tarkoitetaan luonnonvarojen kulutuksen ja talouskasvun irrottamista toisistaan. Irtikytkentä on keskeinen käsite kestävään kehitykseen, ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan ja kiertotalouteen liittyvissä keskusteluissa.
Teoria Ympäristötaloustieteen mukaan luonnonvarojen kulutuksen ja talouskasvun välinen korrelaatio on johtanut merkittävin osin siihen, että ihmiskunnan aineellisen hyvinvoinnin parantuessa myös ihmisen negatiiviset ulkoisvaikutukset maapalloon ovat kasvaneet. Puhutaan ns. liikakulutuksesta, jossa ihmisten kulutus ylittää maapallon kantokyvyn ja johtaa siten kasvaviin ympäristöongelmiin. Poliittisessa päätöksenteossa ja valtavirran taloustieteessä talouskasvua pidetään toivottavana kehityksenä, kun taas luonnonvarojen kulutuksen aiheuttamat ongelmat käsitetään talouskasvun ei-toivottuna ulkoisvaikutuksena.
Irtikytkennän tavoite on pienentää luonnonvarojen kulutuksen ja talouskasvun välistä korrelaatiota erityisesti fossiilisten polttoaineiden kulutuksen korvaamisella uusiutuvilla polttoaineilla. Irtikytkentä voidaan jakaa kahteen eri näkökulmaan:
suhteellinen irtikytkentä - jossa talous kasvaa luonnonvarojen kulutuksen kasvua nopeammin
absoluuttinen irtikytkentä - jossa talous kasvaa samalla, kun luonnonvarojen kulutus vähenee.
Absoluuttinen irtikytkentä on kahdesta vaihtoehdosta radikaalimpi ja tarjoaa lyhyemmän siirtymäajan luonnonvarojen kulutuksen hidastamiseen. Suhteellinen irtikytkentä ei myöskään välttämättä johda koskaan luonnonvarojen kulutuksen kasvun absoluuttiseen vähenemiseen, vaan luonnonvarojen kulutus kasvaa edelleen, mutta hitaammalla tahdilla.
Irtikytkennän haasteet ja kritiikki Irtikytkentää haastavia tekijöitä ovat esimerkiksi irtikytkennän realistisuus, sen aikataulu nykyisen ilmastokriisin ja luontokadon valossa, sekä ns. Jevonsin paradoksi, jonka mukaan lisääntynyt tehokkuus esimerkiksi teknologisen kehityksen myötä nostaa kysyntää ja siten myös luonnonvarojen kulutusta.
Myös nopeat toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi voivat osaltaan kasvattaa resurssien kulutusta, kun uudenlainen energiainfrastruktuuri vaatii suuria aineellisia investointeja. Tuulivoimalat ja esimerkiksi autokannan sähköistäminen vaativat huomattavia määriä harvinaisia kaivannaisia ja öljytuotannon jalosteita, jolloin esimerkiksi akkumineraaleista tulee pulaa.
Lähteet
Luokka:Ympäristötaloustiede