Viki (Viktor tai Vihtori) Reilin (11. tammikuuta 1912 Urjala – 21. toukokuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, kartanpiirtäjä ja kuvaamataidonopettaja. pienoiskuva|Korjausvaihe. Turun linnaa kuvaava pastelli. Viki Reilin 1952.pienoiskuva|Viki Reilin työssä Kolosjoella Petsamossa. Kuvaaja: Niilo Tuura 1938. Museovirasto, Historian kuvakoelma, Niilo Tuuran kokoelma
Elämä ja ura Viki Reilin oli kotoisin vaatimattomista oloista Urjalankylästä Lounais-Hämeestä. Hänen vanhempansa olivat Otto Reilin ja Hilda, o.s. Saarinen. Suvussa oli useita seppiä. Reilin osoittautui jo koulupoikana lahjakkaaksi piirtäjäksi. Urjalan kunnan sivistysrahasto myönsi hänelle useana vuonna taloudellista tukea Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa eli Ateneumissa opiskelua varten. Reilin opiskeli Ateneumissa 1930-luvulla Uuno Alangon johdolla.
Ateneumista valmistumisen jälkeen Reilin suoritti kartanpiirtäjän opinnot. Hän toimi kesät 1935–1937 piirtäjänä Merenkulkuhallituksen kaikuluotausretkikunnissa Sextant- ja Liinahamari-aluksilla.
Reilin työskenteli vuosina 1937–1945 kaivospiirtäjänä Kolosjoen nikkelikaivoksella Petsamossa.
Sodan jälkeen Reilin toimi vapaana taiteilijana Turussa. Hän oli Turun taiteilijaseuran aktiivinen jäsen, ja hän piti näyttelyitä sekä Turussa että eri puolilla Lounais- ja Etelä-Suomea. Hän osallistui vuosittain Turun taiteilijaseuran ja Turun taideyhdistyksen yhteisnäyttelyihin ja vaikutti Turun taide-elämässä. Reilinin taidenäyttelyistä julkaistiin paljon lehtikirjoituksia ja myönteisiä arvioita, ja myös yleisö piti hänen töistään.
Turussa Viki Reilin kuului työryhmään, joka selvitti paljon julkisuutta saanutta ”Turun kuvariitaa” eli taiteilija Nikolai Kaarion talonsa seinistä löytämien maalausten aitoutta. Asiaa selvitettiin useiden vuosien ajan ja puitiin lehdistössä laajalti ja pitkään.
Vuonna 1952 Reilin muutti perheineen Valkeakoskelle. Siellä hän toimi ensin vapaana taidemaalarina. Hän teki maalausmatkoja eri puolille Suomea ja vuonna 1949 opintomatkan Tanskaan.
Reilinistä tuli nopeasti yksi Valkeakosken kulttuurielämän ja taidekasvatuksen keskushenkilöistä. Hän piti kursseja, ohjasi taidekerhoja, järjesti kilpailuja, opetti työväenopistossa ja järjesti oppilaiden näyttelyjä. Vuodesta 1957 alkaen Reilin työskenteli päätoimisena kuvaamataidonopettajana Valkeakosken yhteiskoulussa. Lisäksi hän opetti Valkeakosken seudun kauppakoulussa ja Roukon yhteiskoulussa.
Reilin kuvaili myöhemmin haastatteluissa vapaan taiteilijan toimeentulovaikeuksia ja ristiriitaa ansaitsemisen ja luomistyön välillä. Säännöllinen palkkatyö takasi toimeentulon mutta vei aikaa ja voimia luomistyöltä.
Reilinin puoliso oli Martta os. Hacklin (1913–1980). Heillä on yksi tytär, kustannustoimittaja Tertti Lappalainen. Reilinin tyttärentytär on historiantutkija Mirkka Lappalainen.
Urjalalainen, ”Leikkikankaan erakoksi” kutsuttu taidemaalari Lauri Saari kuului Viki Reilinin ystäviin.
Tuotanto Reilinin maalausten keskeisiä aiheita ovat etenkin koskematon luonto (maisemat, kosket, metsät) ja vanha asutus niin maaseudulla kuin kaupungeissakin (maalaismaisemat, kaupunkikuvat, satamat ja sisänäkymät). Aiheet löytyivät muun muassa Urjalasta, 1930- ja 1940-luvun Petsamosta, Turusta, Kööpenhaminasta ja myöhemmin erityisesti Kuusamosta. Mieluisa kohde oli 1950-luvun alussa Turun linna, jonka korjausvaiheen aikana syntyi lukuisa määrä pastellimaalauksia linnan pihapiiristä ja holvikäytävistä.
Reilinin tunnetuimpia töitä ovat Kokemäellä vuosina 1951–1952 valmistuneet Kolsin voimalaitoksen konesalin suuret seinämaalaukset ja Imatran Voiman pääkonttoriin sijoitettu maalaus Myllykosken voimalaitostyömaa vuodelta 1956.
Kotiseutuaan Urjalaa Viki Reilin kuvasi osin myös tilaustöinä. 1960-luvulla hän harmitteli, ettei ehtinyt maalauksissaan ikuistaa laajemmin Urjalankylän vanhaa kyläympäristöä ennen sen katoamista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 1980 kuolleet