Ivan Tavčar (28. elokuuta 1851 – 19. helmikuuta 1923) oli Itävalta-Unkarissa vaikuttanut slovenialainen poliitikko, kirjailija ja lakimies. Tavčar toimi esimerkiksi Ljubljanan pormestarina ja johti Kansallista edistyspuoluetta. Hän tuki ajatusta Slovenian autonomiasta ja eteläslaavien Jugoslaviasta.
Elämäkerta thumb|vasen|Ivan Tavčarin muotokuva, Jurij Šubic 1885. Ivan Tavčar syntyi 28. elokuuta 1851 Poljanen kylässä lähellä Škofja Lokan kaupunkia nykyisessä Sloveniassa ja tuolloisessa Itävalta-Unkarissa. Hänen perheensä olivat köyhiä talonpoikia ja Tavčar oli yksi perheen monista lapsista.
Tavčar opiskeli lakia Wienin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1875. Valmistumisen jälkeen Tavčar harjoitti lakia ja perusti lopulta vuonna 1884 oman lakitoimistonsa Ljubljanassa. 1870-luvun alussa Tavčar kiinnostui teologi Anton Mahničin teorioista ja nationalismista. Mahničin ajatusten pohjalta hän yhdisteli kansallismielisyyteen katolilaisuutta ja saksalaisvastaisuutta. Tavčar alkoi tukea Slovenian autonomiaa. Näihin aikoihin hän tutustui myös Ivan Hribariin, jonka kanssa Tavčar alkoi julkaista lehteä Slovan. Vuonna 1894 Tavčar ja Hribar nousivat kansallisen liberaalipuolueen johtoon ja puolue nimettiin vuonna 1905 kansalliseksi edistyspuolueeksi. Puolue vastusti Itävalta-Unkarin habsburgeja, näiden kanssa yhteistyötä tehneitä liberaaleja, sekä konservatiivista papistoa. Ajatukseen autonomiasta alettiin liittää idea panslaavilaisuudesta ja Jugoslaviasta eli eteläslaavien yhteisvaltiosta.
Tavčarin ja Hribarin puolue alkoi saada kannatusta Krainin herttuakunnassa Itävalta-Unkarin slovenialaisissa osissa. Tavčar itse valittiin Ljubljananan kaupunginvaltuustoon vuonna 1884 ja hän oli sen jäsen vuoteen 1921 saakka. Hän toimi myös kaupungin varapormestarina vuosina 1909–1910 ja pormestarina 1911–1921. Vuosina 1901–1906 hän oli Itävallan kansallisneuvoston jäsen . Politiikan ohella Tavčar harjoitti liiketoimintaa ja vuonna 1900 hän oli mukana perustamassa Slovenian ensimmäistä pankkia, toimien sen johtajana vuosina 1916–1923.
Itävalta-Unkari hajosi ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Tavčar kannatti hajoamisen seurauksena syntynyttä Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa. Hänen terveytensä oli kuitenkin maan itsenäistyessä huono, eikä hän osallistunut enää aktiivisesti politiikkaan. Tavčar kuoli Ljubljanassa 19. helmikuuta 1923.
Tavčar kirjoitti elämänsä aikana useita teoksia, kuten 12. osaisen romaanin Med gorami (1876–1888). Muita hänen teoksiaan töitään ovat Izza kongresa (1905–1908), Cvetje v jeseni (1917) ja Višoška kronika (1919). Kahdeksanosainen kokoomateos Zbrano delo julkaistiin Tavčarin kuoleman jälkeen vuosina 1951–1959.
Lähteet
Luokka:Slovenialaiset poliitikot Luokka:Slovenialaiset kirjailijat Luokka:Itävaltaunkarilaiset poliitikot Luokka:Vuonna 1851 syntyneet Luokka:Vuonna 1923 kuolleet