Eila Helena Räsänen o.s. Tuominen (4. marraskuuta 1936 Turku – 29. kesäkuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja lastenpsykiatrian professori.
Eila Räsäsen vanhemmat olivat Lauri Albin Tuominen ja Helmi Helena Salminen ja puoliso vuodesta 1958 lääkäri Valto Kalevi Räsänen. Eila Räsänen tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta tyttölyseosta 1956 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1963 Turun yliopistosta. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli Kuopion yliopistossa 1988 sotalapsina Ruotsissa olleiden lasten kokemusten vaikutuksista heidän aikuisiässään. Räsänen sai erikoislääkärin pätevyyden lastenpsykiatrissa 1971 ja nuorisopsykiatriassa 1981.
Räsänen oli Porin yleisen sairaalan lastentautiosaston lääkäri 1964, Moision sairaalan osastolääkäri 1965–1967 ja Lastenlinnan sairaalan apulais- ja erikoislääkäri 1967–1972. Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian klinikan apulaisopettaja Räsänen oli 1972–1974 ja Kuopion yliopistossa, aiemmin korkeakoulussa, lastenpsykiatrian vt. apulaisprofessori 1977–1979 ja 1982–1985, vt. professori 1985–1990 ja sitten professori eläköitymiseensä saakka. Suomen Akatemian tutkimusassistenttina Räsänen toimi 1983–1984. Hän oli myös Lapin keskussairaalan ylilääkäri 1986–1987 ja Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian lääkäri useaan otteeseen, viimeksi ylilääkäri 1990–2000. Oulun yliopiston lasten- ja nuorisopsykiatrian dosentti Räsänen oli 1994–2001. Hänellä oli myös useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi 1988–1992.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset lääkärit Luokka:Suomalaiset psykiatrit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Kuopion yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2003 kuolleet