Julius Curtius (7. helmikuuta 1877 Duisburg – 10. marraskuuta 1948 Heidelberg) oli saksalainen poliitikko, joka toimi Weimarin tasavallan ulkoministerinä 1929–1931.
Curtius opiskeli oikeustiedettä Berliinissä, toimi lakimiehenä Duisburgissa ja sitten Heidelbergissä. Ensimmäisessä maailmansodassa hän osallistui Verdunin taisteluun ja sai Rautaristin.
Poliittinen ura alkoi Heidelbergin kaupunginvaltuustosta ja jatkui Weimarin valtiopäivillä 1920–1932 Saksan kansanpuolueen (Deutsche Volkspartei, DVP) edustajana. Vuonna 1926 hänet nimitettiin tasavallan talousministeriksi, ja 1929 ulkoministeriksi. Curtius jatkoi edeltäjänsä Gustav Stresemannin linjaa sotakorvausten suhteen ja tuki Youngin suunnitelmaa, mikä ärsytti oikeistopuolueita. Ministerinä hän kannatti tiivistä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa etenkin talousasioissa. Hänen yrityksensä luoda Itävallan ja Saksan välinen tulliliitto herätti voimakasta kansainvälistä paheksuntaa ja johti Curtiusin eroon lokakuussa 1931.
Ministeriuran jälkeen Curtius työskenteli lakimiehenä, varainhoitajana ja maanviljelijänä. Kun hänen Berliinin-talonsa tuhoutui ja hänen Mecklenburgissa sijaitseva kartanonsa pakkolunastettiin, hän muutti vuonna 1946 Heidelbergiin, missä hän kuoli vuonna 1948.
Lähteet
Luokka:Saksan ulkoministerit Luokka:Vuonna 1877 syntyneet Luokka:Vuonna 1948 kuolleet