Alajärven Ankkurit (lyhenne AA) on alajärveläisen, vuonna 1944 perustetun samannimisen urheiluseuran pesäpallojaosto, jonka miesten edustusjoukkue pelaa Ykköspesistä. Ankkurit pelaa kotiottelunsa Kitron stadionilla. Miesten joukkue on voittanut kaksi SM-kultaa, kaksi hopeaa ja kolme pronssia.
Ankkurit pelasi ensimmäisinä vuosikymmeninään pääasiassa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomensarjassa. Pääsarjana toimineeseen mestaruussarjaan joukkue nousi ensimmäistä kertaa kaudelle 1973. Ankkurit saavutti 1980-luvulla yhteensä kuusi SM-mitalia, mukaan lukien kultaa kausilla 1988 ja 1989, ja sen viimeisin mitali on kauden 1992 pronssi.
Ankkureilla on useita joukkueita Pesäpalloliiton sarjoissa. Seuran ensimmäiset naisjoukkueet perustettiin 1960-luvun lopulla, ja nykyisin Ankkurien naisten edustusjoukkue pelaa Ykköspesiksessä. Junioritoimintaa Ankkureilla on ollut perustamisestaan lähtien.
Historia
Pesäpallo Alajärvellä ja Ankkurien perustaminen Alajärvellä pelattiin ensimmäistä kertaa pesäpalloa vuonna 1922, kun laji levisi kuntaan. Pesäpallotoiminta oli Alajärven suojeluskunnan alaisuudessa. Ennen pesäpalloa Alajärvellä oli pelattu pitkä- ja kuningaspalloa.Tolonen 1994, s. 18–22. Suojeluskunnan lisäksi pesäpalloa pelattiin Alajärven Vesassa.Tolonen 1994, s. 30–36. Pesäpallo hiipui Alajärvellä, kun Vesan toiminta päättyi 1930-luvun alkupuolella ja laji poistui suojeluskunnasta. Kunnan pesäpallotoiminta siirtyi 30-luvun puolivälissä Kurejoen Kurin alaisuuteen, jossa lajia pelattiin jatkosodan alkuun saakka.Tolonen 1994, s. 44–52.Tolonen 1994, s. 53–60.
26. marraskuuta 1944 perustettiin urheiluseura Alajärven Ankkurit.Tolonen 1994, s. 61–68. Sen lajivalikoimaan kuului alusta lähtien pesäpallo. Seura osallistui ensimmäisenä toimintavuonnaan suomensarjaan kaudella 1945. Ankkureilla oli jo ensimmäisenä vuonna miesten B-joukkue sekä nais- ja poikajoukkueet.Tolonen 1994, s. 70–71.
Vahvan alun jälkeen maakuntasarjaan Ankkurien joukkue menestyi jo ensimmäisellä kaudella, sillä Alajärvellä oli vahva pesäpallon harrastuspohja. Joukkue sijoittui ensimmäisellä kaudellaan pohjoislohkon toiseksi ja hävisi vain Seinäjoen Maila-Jusseille. Kuitenkin mestaruussarjakarsinnassa Ankkurit jäi viimeiseksi. Ankkurit valittiin vuonna 1947 edustamaan Etelä-Pohjanmaata pesäpallossa Suurkisoihin.Tolonen 1994, s. 77–84. Suurkisojen jälkeen Ankkureiden pelaaminen heikkeni.Tolonen 1994, s. 91–93. Joukkue kuitenkin säilyi suomensarjassa ollen sarjan häntäpään joukkue.Tolonen 1994, s. 104–105. Huono menestys johtui vähäisestä harjoittelusta. Joukkue uudistettiin täysin vuonna 1953. Vanhat pelaajat korvattiin nuorilla ja joukkueen kokoa suurennettiin. Muutokset näkyi joukkueessa kaudella 1956, kun joukkue alkoi kilpailemaan sarjan kärkipaikoista. Ankkurien seuraavat kaksi kautta sujuivat hyvin, mutta kaudella 1959 joukkue voitti vain yhden ottelun ja putosi maakuntasarjaan.Tolonen 1994, s. 151–153.
Ankkurit pelasi maakuntasarjassa kausina 1961 sekä 1963–1965. Ankkurit nousi kaudeksi 1962 suomensarjaan, mutta putosi välittömästi takaisin maakuntasarjaan. Joukkue nousi pysyvästi suomensarjaan kaudeksi 1966. 1960-luvun loppupuolella Ankkurien poikajoukkueet menestyivät ja voittivat suomenmestaruuksia. Joukkueiden pelaajia nostetiin edustusjoukkueeseen ja Ankkureille asetettiin tavoitteeksi nousta nuorella joukkueella mestaruussarjaan.Tolonen 1994, s. 193–201.
Nousu pääsarjatasolle ja ensimmäinen SM-mitali pienoiskuva|Ankkurit mestaruussarjaan nostanut joukkue. Muutaman hiljaisemman kauden jälkeen Ankkurit saavutti nousun mestaruussarjaan kaudella 1972. Joukkue hävisi kauden aikana vain kerran.Tolonen & Rapila 1983, s. 269–272. Joukkue oli hyvin nuori sillä joukkueen vanhin pelaaja oli 25-vuotias ja nuorin 17-vuotias. Ankkurit pelasivat ensimmäisen pääsarjakautensa 1973. Joukkue oli ainut nousijajoukkueista joka säilytti sarjapaikkansa, kun se sijoittui yhdeksänneksi. Samana vuonna Alajärvellä järjestettiin Liitto–Lehdistö-ottelu, johon Ankkureista valittiin kaksi pelaajaa.Tolonen 1994, s. 211–212. Ankkurit pelkäsi , että etelän rahaseurat veisivät joukkueen parhaat pelaajat. Joukkueesta lähti vain yksi pelaaja. Kausi 1974 oli pelaajien säilymisestä huolimatta rankka kausi Ankkureille ja joukkue putosi yhden kauden ajaksi suomensarjaan.Tolonen 1994, s. 212–214. 1970-luvun loppupuolella Ankkurit vakiinnutti paikkansa mestaruussarjassa.Tolonen 1994, s. 214–218.
Seurassa asetettiin vuonna 1978 tavoite SM-mitaliin. Joukkue sijoittui kaudella kuudenneksi ja tavoite asetettiin hillitymmäksi neljänteen sijaan. Ankkureiden junioritoiminta alkoi tuottamaan tarpeeksi pelaajia, ettei joukkueen tarvinnut hankkia pelaajia seuran ulkopuolelta. Vuonna 1978 asetettu tavoite SM-mitalista tavoitettiin jo kaudella 1980. Ankkurit oli toisella sijalla sarjan mennessä tauolle. Joukkue säilytti sijan kauden loppuun asti ja voitti SM-hopeaa. Seuraava kausi oli Ankkureille pettymys, kun edustusjoukkue sijoittui kuudenneksi. Myös reservijoukkueella ja junioreilla meni huonosti. Reservijoukkue putosi maakuntasarjaan ja A- sekä B-pojat luopuivat sarjasta pelaajapulan takia. Kärkikamppailusta putoaminen tarkoitti seuralle 100 000 markkaa vähemmän tuloissa, joka aiheutti talousongelmia. Joukkue pääsi mitalisarjaan kaudella 1982, mutta jäi siellä viimeiseksi.Tolonen 1994, s. 247–254.
Ankkurit maan kärkijoukkueisiin Juniorijoukkueiden hiipuvasta menestyksestä huolimatta Ankkureiden edustusjoukkue pärjäsi hyvin mestaruussarjassa. Joukkue voitti SM-pronssia kausina 1984 ja 1985. Mitaliputki ei saanut jatkoa kaudella 1986, mutta joukkue ylsi seuraavana kautena sarjan loppuotteluun asti. Loppuottelussa Ankkurit hävisi Seinäjoen Maila-Jusseille ja saavutti SM-hopean.Tolonen 1994, s. 254–255. Joukkue sai uuden mahdollisuuden mestaruuteen jo seuraavana kautena. Ankkurit sijoittui kolmanneksi runkosarjassa ja loppuottelussa vastassa oli jälleen Maila-Jussit. Ankkurit voitti loppuotteluparin ja samalla seuran ensimmäisen suomenmestaruuden. Seuraavaa mestaruutta ei Ankkureissa tarvinnut kauaa odottaa, kun joukkue eteni kaudella 1989 jälleen loppuotteluun. Vastaan asettui Imatran Pallo-Veikot, jonka Ankkurit päihitti tiukan loppuotteluparin jälkeen ja voitti toisen peräkkäisen suomenmestaruuden.Tolonen 1994, s. 256–263.
1990-luvun alulla Ankkureiden suurin voitontahto oli kadonnut. Joukkue voitti Superpesiksen runkosarjan kaudella 1990, mutta putosi pudotuspeleistä jo ensimmäisellä kierroksella. Väsymys näkyi joukkueessa seuraavana kautena, kun se sijoittui huonoiten sitten kauden 1977, seitsemännelle sijalle. Joukkue koki hetkellisen nousun kausina 1992 ja 1993. Kaudella 1992 joukkue voitti SM-pronssia ja 1993 se ylsi pronssiotteluun saakka, mutta hävisi ottelun.Tolonen 1994, s. 263–266.
Putoaminen ykköspesikseen ja oma yhdistys Ankkurit putosi Ykköspesikseen kaudeksi 2002. Joukkue palasi Superpesikseen kymmenen vuoden tauon jälkeen kaudeksi 2012. Ankkurit sijoittui kaudella 2011 toiseksi ja eteni loppuotteluun, jonka se voitti. Ankkureiden joukkue koostui omista kasvateista ja paikallisista pelaajista. Paluukaudellaan joukkue säilytti sarjapaikkansa vasta voitettuaan Superpesiskarsinnat. Kahdeksan kauden jälkeen Ankkurit putosi takaisin Ykköspesikseen kaudella 2019. Joukkue oli sijoittunut runkosarjassa viimeiseksi ja hävisi Superpesiskarsinnan.
Vuonna 2020 Ankkurit ilmoitti yhtiöittävänsä pesäpallotoimintansa. Suunnitelmana oli luoda oma osakeyhtiö, johon kuuluisi miesten edustusjoukkue, B-poikien Superpesisjoukkue ja suomensarjajoukkue. Kuitenkin yhtiön sijaan Ankkurit perusti oman yhdistyksen ja kesällä 2020 perustettu Alajärven Ankkuritpesis ry erkaantui 1. marraskuuta Alajärven Ankkurit ry:stä. Kaudella 2022 Ankkurit voitti Ykköspesiksen loppuottelun ja nousi takaisin Superpesikseen kaudeksi 2023. Ankkurit sijoittui Superpesiksessä parhaiten kymmeneen vuoteen, kun joukkue säilytti sarjapaikkansa ilman karsintaotteluita kaudella 2025.
Kotikentät
Kitron stadion thumb|Kitron stadion vuonna 2014.
Alajärven Ankkurit pelaa kotiottelunsa Kitron pesäpallostadionilla, joka on tunnettu kaudesta 2025 lähtien nimellä Saltex Areena. Pesäpallostadion on Alajärven kaupungin omistama ja sitä ylläpitää kaupungin liikuntatoimi. Stadion on rakennettu vuonna 1990 ja sitä on peruskorjattu vuonna 2012, jolloin vaihdettiin stadionin hiekkatekonurmi. Kitro on Suomen ensimmäinen ainoastaan pesäpallolle tarkoitettu stadion.
Stadionin yleisöennätys syntyi vuoden 1995 Itä–Länsi-ottelussa, jota oli katsomassa 6 822 katsojaa. Kentän erikoispiirteisiin kuuluu auringon sijainti pääkatsomon takana otteluaikaan, jolloin pilvettömällä säällä korkeat lyönnit voivat olla vaikeita koppareille.
Kitron nimi tulee Raamatun Kidronin laaksosta. Kentän lähellä virtaa Kitronjoeksi kutsuttu puro, josta nimi on otettu kentän käyttöön.
Alajärven Pallohalli
pienoiskuva|Alajärven Pallohalli vuonna 2018.
Alajärven Ankkurit pelaa ja harjoittelee talvisin Alajärven Pallohallissa. Halli on rakennettu marraskuussa 2017. Se on Suomen ainoa sisätiloissa sijaitseva hiekkatekonurmi.
Organisaatio Alajärven Ankkureiden pesäpallo-organisaatio koostuu Alajärven Ankkuritpesis ry:stä sekä Alajärven Ankkurit ry:n pesäpallojaostosta. Alajärven Ankkuritpesis ry on vastuussa seuran edustusjoukkueesta sekä B-poikien joukkueista. Alajärven Ankkurit ry:n alaisuudessa toimivat naisten edustusjoukkue sekä muut juniorijoukkueet.
Joukkueet Alajärven Ankkureilla on useampi joukkue Pesäpalloliiton sarjoissa. Kaudella 2025 Ankkureiden alaisuudessa pelaa seuran edustusjoukkue Superpesiksessä sekä seuran kakkosjoukkue Suomensarjassa ja kolmosjoukkue Maakuntasarjassa. Seuralla on joukkueet myös Nuorten Superpesiksessä sekä Nuorten Ykköspesiksessä. Ankkureiden naisten joukkue pelaa Ykköspesiksessä.
Naiset
Naisten viralliset pesäpallopelit aloitettiin Alajärvellä vuonna 1938.Tolonen 1994, s. 30–36. Ankkurien ensimmäiset naisjoukkueet perustettiin 1960-luvulla pesäpallon ollessa seurassa nousussa. Toiminta ei kuitenkaan saanut vankempaa pohjaa.Tolonen 1994, s. 193–201. 1980-luvulla miesten joukkueen voitettua ensimmäisiä SM-mitalejaan naisten joukkue perustettiin uudelleen. Naiset pelasivat tuolloin pääosin Maakuntasarjaa, mutta myös Suomensarjaa kaudet 1985–1988. Tyttöjoukkueita Ankkureilla oli C-tytöistä D-tyttöihin. Seuralla oli myös ”Tellut”-joukkue nuoremmille tytöille. Vuonna 1993 joukkue voitti E-tyttöjen SM-leirimestaruuden Tuomo Tallbackan johdolla.Tolonen 1994, s. 263–266.
Kaudeksi 2021 Ankkurien naisten joukkue nousi Suomensarjaan, kun seura oli alkanut jälleen panostaa nais- ja tyttöpesikseen. Joukkueelle asetettiin nousun jälkeen tavoitteeksi nousta Ykköspesikseen 3–5 vuoden sisällä. Joukkue pääsi tavoitteeseen kaudella 2024 voitettuaan länsilohkon mestaruuden ja karsintalohkon.
Junioritoiminta thumb|Alajärven Ankkurien B-poikien SM-kultajoukkue vuonna 1967. Ankkureilla on ollut poikien junioritoimintaa seuran perustamisesta lähtien. Pohja junioritoiminnalle oli tullut suojeluskunnan poikajoukkueista, jotka olivat aktiivisia varsinkin sota-aikana.Tolonen 1994, s. 53–60. Ensimmäiset tyttöjoukkueet perustettiin vasta 1980-luvulla. Tyttöjoukkueita Ankkureilla oli C-tytöistä D-tyttöihin. Seuralla oli myös ”Tellut”-joukkue nuoremmille tytöille.
Juniorien SM-mitalit
A-pojat Kultaa (7): 1968, 1969, 1977, 1978, 1980, 1987,Tolonen 1994, s. 254–255. 2004 Hopeaa (1): 2003 Pronssia (1): 2010
B-pojat Kultaa (3): 1967, 1976, 2008 Hopeaa (2): 1966, 1994
C-pojat Kultaa (3): 1974,Tolonen 1994, s. 212–214. 2006, 2007 Hopeaa (1): 2003 Pronssia (6): 1992, 1994, 1999, 2004, 2005, 2021
D-pojat Kultaa (3): 1972,Tolonen 1994, s. 211–212. 1991, 2005 Hopeaa (3): 2003, 2004, 2007 Pronssia (1): 2001
D-tytöt Kultaa (1): 2014
E-pojat Kultaa (1): 2002 2007 Hopeaa (3): 1992, 2001, 2013 Pronssia (1): 2005
E-tytöt Kultaa (1): 1993 Pronssia (1): 2026
F-pojat Hopeaa (1): 1999 Pronssia (2): 1981, 2000
Miesten edustusjoukkue