Pystykiurunkannus (Corydalis solida, syn. C. bulbosa, C. laxa) on aikaisin keväällä kukkiva monivuotinen emäkkikasvi.Retkeilykasvio 1998, s. 95. Pystykiurunkannus kasvattaa keväällä mukulamaisesta juuresta matalan varren, joka kukkii sinipunaisin kukin ja kuihtuu varhain. Lajia tavataan luonnonvaraisena erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa Pohjoismaiden eteläosaa myöten. Suomessa se on lähinnä maan eteläosassa kasvava lehtokasvi, joka on tunnettu myös koristekasvina. HUS:n myrkytystietokeskuksen mukaan kiurunkannukset ovat myrkyttömiä.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|190px|Pystykiurunkannus kuvattuna Jakob Sturmin teoksessa "Deutschlands Flora in Abbildungen" (1796). Monivuotinen ja tanakka pystykiurunkannus kasvaa 10–20 senttimetriä korkeaksi. Kasvin juuri on mukulallinen. Kerrannaiset lehdet ovat varressa kierteisesti. Laji kukkii edellisenä kesänä keräämänsä vararavinnon turvin. Tiheä kukinto sijaitsee varren päässä. Kukkien tukilehdet ovat lähes kukan kokoisia ja väriltään vihreitä. Muodoltaan ne ovat vastapuikeita ja kärjestä lähes aina kapealiuskaisia. Kukka on tavallisesti väriltään sinipunainen, mutta myös valkokukkaisia yksilöitä tavataan toisinaan. Kannuksellinen teriö on tavallisesti 15–20 mm pitkä. Pystykiurunkannus kukkii Suomessa huhti–toukokuussa ja kasvi lakastuu nopeasti kukkimisen ja siementen kehittymisen jälkeen. Hedelmä on litteä, kapeansuikea kota, joka on peränsä pituinen.Retkeilykasvio 1998, s. 94–95.Vantaan luonto: Kasvit 1996, s. 158. Kasvin siemeniä levittävät muurahaiset.Ålands flora 2010, s. 128.
Suomesta tavattavista kiurunkannuslajeista pystykiurunkannus muistuttaa eniten pienempikokoista hentokiurunkannusta (Corydalis intermedia). Etelämpänä kasvaa myös melko samannäköinen etelänkiurunkannus (Corydalis cava).Suuri Pohjolan kasvio, s. 204–205.
Levinneisyys Pystykiurunkannuksen levinneisyysalue ulottuu Euroopassa Ranskasta Venäjän länsiosiin. Etelässä lajin levinneisyysalue ulottuu Keski-Italiaan, Pohjois-Kreikkaan ja Bulgariaan, pohjoisessa Norjan ja Ruotsin keskiosiin, Etelä-Suomeen ja Pohjois-Venäjälle. Euroopan ulkopuolella lajia tavataan paikoin Pohjois-Afrikassa, Turkissa ja Keski-Aasiassa. Suomessa pystykiurunkannusta tavataan lähinnä linjan Pori–Tampere–Lappeenranta eteläpuolella, runsaimmin Ahvenanmaalta. Pohjoisempana lajia tavataan paikoin Keski-Suomesta. Pohjoisimmat havainnot ovat Raahen korkeudelta.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pystykiurunkannuksen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.2.2012.
Elinympäristö Pystykiurunkannus on tyypillinen lehtokasvi, jota tavataan rantalehdoissa, puronvarsilla, jokitörmä- ja kallionjuuripensaikoissa sekä pihojen ja puistojen nurmikoilla lehtipuiden ja pensaiden alla. Asutuksen liepeillä lajia saattaa esiintyä myös lähimetsiköissä viljelykarkulaisena.
Suomessa uhanalaisen pikkuapollon toukat syövät vain pystykiurunkannuksia, joten perhosen pitää osuttaa toukkavaiheensa kasvin kukoistusaikaan.Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelukomitean mietintö II, 1986, s. 302. thumb|right|Pystykiurunkannus Belgiassa
Käyttö Pystykiurunkannusta viljellään joskus puistoissa koristekasvina. Lajia on jo kauan siirretty myös luonnosta puistoihin. Esimerkiksi Helsingissä laji on tyypillinen vanhojen kartanopuistojen nurmikkojen laji.Helsingin kasvit 1998, s. 124.
Lähteet Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998. Helsingin yliopistollinen sairaala (HUS).Myrkytystietokeskus. Saatavana:https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/kasvit/Sivut/default.aspx Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelukomitean mietintö II: Uhanalaiset eläimet. Komiteamietintö 1985:43. Helsinki 1986. Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki, Vantaa 1996. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2010: Pystykiurunkannuksen levinneisyys Suomessa UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja (pdf)
Luontoportti: Pystykiurunkannus (Corydalis solida) Pohjolan kasvien pauloissa: Corydalis solida - pystykiurunkannus ITIS: Corydalis solida United States Department of Agriculture (USDA): Corydalis solida
Luokka:58.4 Putkilokasvit Luokka:Kiurunkannukset Luokka:Myrkylliset kasvit