Punavalkoliituri (Petaurista alborufus) on Kiinassa, Taiwanissa ja mahdollisesti Myanmarissa tavattava isoliituri. Punavalkoliituri on nimensä mukaan punavalkoinen ja se pystyy liitämään liitopoimuillaan. Se on sukunsa suurikokoisin laji. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on luokitellut sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Taksonomia Punavalkoliituri on yksi yhdeksästä isoliiturien (Petaurista) suvun lajista.
Laji voidaan jakaa viiteen alalajin: P. a. alborufus P. a. castaneus P. a. lena P. a. leucocephalus P. a. ochraspis
Alalajia P. a. lena tavataan Taiwanin saarella. Joidenkin karyotyyppisten erojen takia jotkut tukijat ovat mieltäneet sen mahdollisesti kokonaan omaksi lajikseen. Kirjaukset lajista Qinghaissa ja Gansussa saattavat olla väärin luokiteltuja kirjauksia kiinanisoliiturista (Petaurista xanthotis).
Koko ja ulkonäkö Punavalkoliituri on oman sukunsa suurikokoisin laji. Naarasten ruumiin pituus on 383,5 mm ja hännän 474,3 mm. Urosten vastaavat lukemat ovat 421,2 mm ja 433,3 mm. Naarailla on painoa 1454,3 g ja uroksilla 1529,0 g. Väritys on puna-valkoinen. Kurkku on valkoinen ja vatsapuoli pinkinruskea. Selän väritys on laikukas. Alalajin P. a. leucocephalus koko pää on valkoinen.
Levinneisyys ja elinympäristö Lajia esiintyy osissa Kiinaa ja Taiwania, sekä mahdollisesti Myanmarissa. Kiinassa sen levinneisyysalue käsittää osia Shaanxiin, Hunanin, Guangxin, Sichuanin, Gansun, Hubein, Guizhoun ja Yunnanin alueista. Kiinasta etelään sitä esiintyy todennäköisesti Myanmarin puolella rajaa, mutta seudulta ei tunneta virallisesti kerättyjä yksilöitä.
Lajin tyypillinen elinympäristö on tiheä vuoristometsä 2 000 3 000 metrin korkeudella merenpinnasta. Myös matalammat alueet ovat kuitenkin mahdollisia. Metsät ovat yleensä lehtimetsää. Havumetsät ovat mahdollsia, mutta harvinaisempia.
Elintavat Punavalkoliiturin elintavat tunnetaan melko huonosti. Se on yöeläin, ja rakentaa usein pesänsä onntoihin puihin tai kallioille. Tavallisimmin se havaitaan puissa yli 10 metrin korkeuksilla. Se pystyy liikkumaan liitopoimuillaan liitäen ja liitämään yli 400 m matkoja. Punavalkoliiturilla on varsin monipuolinen ruokavalio, joka käsittää siemeniä, pähkinöitä, hedelmiä, lehtiä, muuta kasvillisuutta ja hyönteisiä, sekä mahdollisesti linnunmunia.
Punavalkoliiturilla on sueita sympatrisia lajeja, kuten Hylopetes alboniger, Petaurista philippensis, Petaurista petaurista ja Trogopterus xanthipes. On mahdollista, että tämän mahdollsitaa punavalkoliiturin suurempi koko, jolloin muut lajit eivät käytä esimerkiksi samoja pesiä ja välttelevät yleensä suoraa kilpailua.
Parittelua tiedetään kirjauksista tapahtuvan kesäkuisin. Poikasia on kerrallaan mahdollisesti vähän, ehkä yhdestä kahteen, kuten on tyypillistä suvun muilla lajeilla.
Lajin ääntelyä on kuvailtu suhteellisen kimeäksi vihellykseksi. P. petaurista matalampiin vihellyksiin vihellyksiin verrattuna punavalkoliituri myös ääntelee havermmin.
Uhat ja suojelu Kansainvälinen luonnonsuojeluliittoELI IUCN on luokitellut punavalkoliiturin elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan laajalla alueella ja sen kantojen uskotaan olevan suuria. Leivnneisyysalueeseen kuuluu myös useita suojeltuja alueita.
Kiinan alueiden punaisissa krijoissa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi. On mahdollista, että se on kadonnut Kentingin kansallispuistosta Taivanissa.
Lähteet
Luokka:Oravat