pienoiskuva|Kelttien levittäytyminen pääpiirteittäin vuosien 1200–300 eaa. välillä (vrt. 1–2). La Tènen kulttuuri (L) ja Hallstattin kulttuuri (H).
Kelttiläinen kantakieli eli kantakeltti on kelttiläisten kielten rekonstruoitu kantakieli, joka on polveutunut kantaindoeuroopasta.Eska, s. 22 Kantakeltin puhuma-alue on tavallisesti paikannettu Keski-Eurooppaan Alpeille, ja sitä puhuttiin luultavasti myöhäisen pronssikauden aikana, eli noin vuosina 1200–900 eaa.Eska, s. 23
Fonologia
Vokaalit +Kantakeltin vokaalitSims-Williams, s. 362EtuvokaaliKeskivokaaliTakavokaaliLyhytPitkäLyhytPitkäLyhytPitkäSuppeatiiːuuːPuolisuppeateoVäljätaaː
Konsonantit +Kantakeltin konsonantitLabiaaliAlveolaariPalataaliVelaariNorm.Lab.KlusiilitSoinnittomattkkʷSoinnillisetbdggʷNasaalitmnFrikatiivitfsTremulantitrLateraalitlApproksimantitjw
Morfologia Kantakeltissä, kuten indoeurooppalaisessa kantakielessä, nominit taipuivat kolmessa kieliopillisessa suvussa (maskuliini, feminiini ja neutri) ja kolmessa luvussa (yksikkö, monikko ja duaali).Sims-Williams, s. 367
Kelttiläinen kantakieli säilytti kaikki kantaindoeuroopan sijamuodot: nominatiivin, akkusatiivin, genetiivin, datiivin, lokatiivin, instrumentaalin, ablatiivin ja vokatiivin.Klein ym, s. 1203
Lähteet
Viitteet
Luokka:Indoeurooppalaiset kielet Luokka:Kantakielet