pienois|Sananlaskukokoelma Šuruppagin neuvot on sumerilaisen kaunokirjallisuuden vanhimpia edustajia. Nämä kirjoitustaulun kappaleet on löydetty Adabista ja ajoitettu noin vuoteen 2400 eaa. Sumerinkielinen kirjallisuus on muinaisessa Mesopotamiassa laadittua kirjallisuutta, jonka tärkeimmät teokset syntyivät noin vuosina 2600–1600 eaa. Muinaisegyptiläisen kirjallisuuden ohella se edustaa maailman vanhinta kirjoitettua kirjallisuutta.
Sumerin kielellä kirjoittivat sekä sumerit itse että muita kieliä äidinkielenään puhuneet kirjurit. Pisimmät sumerinkieliset tekstit syntyivät verrattain myöhäisenä aikana, jolloin sumerilla oli vähän tai ei lainkaan äidinkielisiä puhujia ja se oli Mesopotamian klassinen kieli. Suuri määrä sumerinkielistä kirjallisuutta käännettiin akkadiksi, ja sen vaikutusta on havaittavissa sekä Babylonian ja Assyrian kirjallisuudessa että Raamatussa.
Sumerinkielinen kirjallisuus edustaa monia lajityyppejä: jumal- ja sankaritaruja, runoja ja lauluja, sananlaskukokoelmia ja dialogeja. Löyhästi kaunokirjallisuuden piiriin kuuluvana lajityyppinä voidaan pitää myös julkisten rakennushankkeiden ja sotilaallisten voittojen kunniaksi laadittuja monumenttikirjoituksia, joissa kuninkaat kertovat saavutuksistaan ja ylistävät jumalia.
Historia
Kieli ja kirjoitusjärjestelmä
Eteläisen Mesopotamian sumerit kehittivät nuolenpääkirjoituksesta toimivan kirjoitusjärjestelmän noin vuosina 3500–2900 eaa.Svärd 2022, s. 19–20. Muinaisegyptiläisten hieroglyfien ohella se on vanhin kirjoitusjärjestelmä, jota kyetään tulkitsemaan. Logosyllabinen järjestelmä yhdistelee sana- ja tavumerkkejä.Sahala & Töyräänvuori 2022, s. 51. Mesopotamian varhaisin kirjoitus on Uruk-kauden lopulta. Tuolloinen kirjoitusjärjestelmä on puhdasta kuvakirjoitusta.Sahala & Töyräänvuori 2022, s. 52. Ideogrammit kuvaavat asioita ja käsitteitä, eivät puhutun kielen äänteitä ja kielioppia. Uruk-kauden kirjoitettua kieltä ei siksi ole mahdollista tunnistaa, mutta kulttuurisen kontekstin perusteella sen oletetaan olleen sumeri.
Noin 2800 eaa. alkaen kuvakirjoitus kehittyi logosyllabiseksi. Tavukirjoitus perustui homofoniaan (reebusperiaate). Esimerkiksi tavua šu merkittiin kättä (sumeriksi šu) kuvaavalla merkillä ja tavua ʔa vettä (sumeriksi ʔaj) kuvaavalla merkillä.Sahala & Töyräänvuori 2022, s. 53. Kiilamaisen ulkomuotonsa nuolenpääkirjoitus sai noin 2600 eaa., kun merkit alettiin piirtämisen sijaan painella saveen teräväksi leikatulla ruo’olla.Sahala & Töyräänvuori 2022, s. 54. Vuoden 2500 eaa. paikkeilla nuolenpääkirjoitusta alettiin käyttää myös akkadin kirjoittamiseen. Sumerilainen ja akkadilainen kulttuuri sulautuivat toisiinsa, ja sumeri puhuttuna kielenä katosi noin 1800 eaa. Klassisena kielenä se säilyi ensimmäiselle ajanlaskun jälkeiselle vuosisadalle. Sen asemaa muinaisessa Mesopotamiassa on verrattu latinaan keskiajan Euroopassa.
Kirjallisuuden kehitys
Uruk-kauden kirjoitukset ovat lähinnä kirjanpitoa.Sahala 2020, s. 19. Teksteissä luetteloidaan esimerkiksi tuotteita (viljat, karjaeläimet) ja erikoistuneita ammattilaisia (kutojat, puusepät).Svärd 2022, s. 23–24. Myös varhaisdynastisen kauden aineisto koostuu pääosin kirjanpidosta. Vuoden 2600 eaa. jälkeen alkaa kuitenkin esiintyä votiivitekstejä ja kuninkaallisia kirjoituksia, jotka enimmäkseen liittyvät julkisiin rakennushankkeisiin. Varhaisdynastisen kauden lopulla laadittiin ensimmäiset kaunokirjalliset tekstit. Niistä vanhimmat ovat sananlaskukokoelma Šuruppakin neuvot sekä Kešin temppelihymni.Black ym. 2004, s. 325.
Akkadilaiskaudella (noin (2340–2159 eaa.Svärd ym. 2022, s. 16.) sumeri menetti asemansa hallinnon kielenä. Uskonnollisissa yhteyksissä sen käyttö jatkui, ja osa kuninkaallisista kirjoituksista on kaksikielisiä. Sumeri sai voimakkaita vaikutteita akkadista ja päinvastoin.
Urin III dynastian (noin 2100–2000 eaa.) aikaan sumeri palautettiin hallinnon kieleksi. Arkikielenä se ei enää elpynyt.Sahala 2020, s. 20. Byrokratia tuotti suuren määrän hallinnollisia asiakirjoja, joita nykypäivään on säilynyt yli . Sumeriksi laadittiin myös ensimmäinen tunnettu lakikokoelma.Svärd 2022, s. 28. Lisäksi tunnetaan suuri määrä kuninkaallisia kirjoituksia ja kirjeitä. Urin III dynastian kielimuotoa kutsutaan uussumerilaiseksi. Sen käyttö jatkui vielä Isin-Larsa-kaudella. Kaunokirjallisuutta laadittiin vain vähän, mutta pisin nykypäivään säilynyt yhtenäinen sumerinkielinen teos, Ning̃irsun temppelin rakentamisesta kertova ylistysruno, on uussumerilainen.Sahala 2020, s. 19–20.
Muinaisbabylonialainen kielimuoto (1720–1600 eaa.) syntyi, kun sumeria ei enää puhuttu äidinkielenä. Syrjäseuduilla se saattoi paikallisesti vielä säilyä, ja on mahdollista, että akkadin omaksunut väestö osasi jonkin verran sumerilaisia sanoja, sananparsia ja lauluja. Sumerinkielistä kirjallisuutta laadittiin monissa eri lajityypeissä: tarinoita ja myyttejä, sananlaskukokoelmia, hymnejä, rukouksia, loitsuja ja dialogeja. Kirjurikoulujen käyttöön laadittiin merkki- ja sanalistoja sekä kielioppeja. Muinaisbabylonialaisen kauden kirjallisuudessa esiintyy myös erityinen emesal-kielimuoto, jota käyttävät naispuoliset puhujat.Sahala 2020, s. 239–244.
Nykypäivänä tunnetuista sumerinkielisistä teksteistä noin kymmenesosa edustaa kaunokirjallisuutta. Suurin osa teksteistä on pahoin vaurioituneita, joskin osa teksteistä voidaan rekonstruoida useiden säilyneiden fragmenttien pohjalta. Suurin osa nykypäivään säilyneestä sumerinkielisestä kaunokirjallisuudesta on peräisin muinaisbabylonialaisen ajan Nippurista, missä kirjurikoulujen oppilaat harjoittelivat kopioimalla tekstejä. Aloittelevat oppilaat kopioivat merkkejä opettajan laatimasta mallista. Edistyneet oppilaat kirjoittivat suoraan sanelusta tai ulkomuistista. Harjoitustyön kirjoittaminen aloitettiin aina tekstin alusta, joten kertomusten alut ovat usein säilyneet loppua paremmin.Sahala 2020, s. 39.
Myöhäissumerilainen kirjallisuus (1600 eaa. – 100 jaa.) koostuu lähinnä manauksista, loitsuista, sananlaskuista ja liturgisista teksteistä. Lisäksi tunnetaan emesalinkielisiä valituslauluja. Myöhäissumerilainen kielioppi ja sanasto on osin virheellistä, eivätkä kirjoittajat vaikuta tunteneet Sumerin historiaa ja mytologiaa kunnolla. Myöhäisintä sumerinkielistä tekstikerrostumaa edustavat muinaiskreikan aakkosin kirjoitetut helleeniset tekstit, joihin on translitteroitu sumerin- ja akkadinkielisiä loitsuja. Kirjoitusasusta ilmenee, että kirjurit edelleen osasivat jollain lailla lausua sumeria eivätkä translitteroineet nuolenpäämerkkejä mekaanisesti. Viimeiset helleeniset sumerinkieliset kirjoitukset on ajoitettu noin vuosiin 150–200 jaa.Sahala 2020, s. 21–22.
Muutamien sumerinkielisten kertomusten kopioiminen jatkui ensimmäisen vuosituhannen eaa. alkupuolelle saakka. Niitä olivat esimerkiksi Lugalbanda ja Anzud-lintu, Enlil ja Sud sekä Šuruppakin neuvot. Myöhäisissä kopioissa on vuororivein sumerinkielinen alkuteksti ja akkadinkielinen käännös.Black ym. 2004, s. xlix. Sumerinkielinen kirjallisuus vaikutti myöhäisempään Babylonian ja Assyrian kirjallisuuteen, ja monet sumerilaiset kertomukset jatkoivat elämäänsä muunkielisinä versioina.Black ym. 2004, s. 107, 188, 212–213, 284. Sumerilaisen kirjallisuuden vaikutusta on myös Vanhan testamentin alkuperämyyteissä.Kugler & Hartin 2009, s. 53–54.
Ominaispiirteitä Vain pieni osa Sumerin väestöstä oli luku- ja kirjoitustaitoisia. Se oli ammattitaito, jonka laaja leviäminen ei ollut kirjurien edun mukaista. Suurin osa kirjoittamisesta liittyi taloudelliseen toimintaan. Eri ammattikunnilla oli erilaisia kirjoittamiseen liittyviä taitoja. Yläluokan edustajilla saattoi olla alkeellinen luku- ja kirjoitustaito. Ajanvietelukeminen oli tuntematon harrastus. Suurin osa kaunokirjallisuudesta laadittiin kirjurikouluissa, oppineiden toimesta, varakkaiden ja vaikutusvaltaisten suojelijoiden toimeksiannosta tai laulujen ja kertomusten julkista esittämistä varten.Black ym. 2004, s. xl–l.
Sumerinkielisille teksteille ei pääsääntöisesti voida osoittaa varsinaista kirjailijaa, sillä tekstit ovat anonyymejä ja ne muuttuivat kopioidessa.Hätinen 2022, s. 85. Sargon Akkadilaisen tytär Enheduanna mainitaan useiden uskonnollisten tekstien kirjoittajana. Hänen sumerinkielinen tuotantonsa käsittää lukuisia temppelihymnejä sekä kolme jumalatar Inannalle omistettua ylistyslaulua. Enheduanna oli mahdollisesti ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija.Svärd ym. 2022, s. 27, 86. Hänen kirjoittamakseen väitetyt tekstit saattavat kuitenkin olla pseudepigrafisia. Niiden sumeri edustaa huomattavasti akkadilaiskautta myöhäisempää kielimuotoa, eikä hypoteettisen alkutekstin rekonstruoiminen ole mahdollista.Black ym. 2004, s. 315–316.
Kertomakirjallisilla teoksilla ei ollut otsikkoa tai nimeä. Teksti yksilöitiin ensimmäisen rivin perusteella.Black ym. 2004, s. xxiv.
Lajityypit
Juonelliset kertomukset pienois|Gilgameš ja Aga kertoo Urukin ja Kišin kaupunkivaltioiden välisestä sodasta, jossa kuningas Gilgameš lyö kilpailijansa Agan. Kirjoitustaulu on muinaisbabylonialaiselta kaudelta 2. vuosituhannen eaa. alusta.
Mytologisten kertomusten päähenkilöitä ovat jumalat, jumalattaret ja muinaiset kuninkaat. Jumalista kertovia tarinoita kutsutaan nykyään myyteiksi ja ihmisistä kertovia tarinoita eepoksiksi.Hätinen 2022, s. 73. Myytit ja tarinat on kirjoitettu runomuodossa, mutta sointuja tai mittaa niissä ei yleensä ole. Tarinoissa ei välttämättä ole myöskään selkeitä juonenkäänteitä tai loppuhuipennusta. Henkilöhahmot ja tapahtumapaikat on kuitenkin kuvattu tarkoin. Tarina etenee kronologisesti kohtauksesta toiseen. Dialogi on muodollista ja puheenvuorot pitkiä. Toistoa on paljon.Sahala 2020, s. 40.
Jumaltarujen suosituimpia hahmoja ovat myrskynjumala Enlil, viisaudenjumala Enki ja sotaisa jumala Ninurta sekä rakkauden ja sodan jumalatar Inanna. Uskonnollisten uskomusten ja mytologisten kertomusten ero on vaikeasti määriteltävissä, eikä erottelun tekeminen välttämättä ole edes järkevää.Svärd ym. 2022, s. 11. Ylijumala Enlil liitetään kertomuksissa poliittiseen valtaan.Black ym. 2004, s. 100–101. Hän on arvaamaton ja joskus suorastaan vaarallinen, kuten myrskyjen jumalalle sopii. Enki on hyväntahtoinen jumala, johon harvoin liitetään muista jumalista hehkuva pelonsekainen kunnioitus. Inanna on luonteeltaan monimutkainen hahmo, jota kunnianhimo ja taistelujen nälkä ajavat valloituksesta valloitukseen. Inanna-myyteissä käsitellään myös rakkautta ja seksiä sekä jumalattaren myrskyisää suhdetta puolisoonsa Dumuzidiin. Inannan ja Dumuzidin laskeutumista ja paluuta manalasta käsitellään useissa kertomuksissa.Black ym. 2004, s. 63–99, 188–209. Ninurta ja muut soturijumalat esiintyvät usein sotia käsittelevissä myyteissä.Black ym. 2004, s. 155–156.
Ihmishahmoista useimmin toistuvia ovat Urukin sankarikuninkaat Enmerkar, Lugalbanda ja Gilgameš. Joissakin kertomuksissa päähenkilö on jumalten kanssa läheisissä tekemisissä oleva poikkeuksellinen ihmisyksilö. Heistä merkittävimpiä ovat Ziusudra, Adapa ja Etana. Sankareilla on usein jumalallisia sukujuuria ja muita jumalankaltaisia piirteitä, ja kirjoituksissa heidän nimensä yhteyteen merkittiin determinatiivi dingir.Black ym. 2004, s. 1.
Enmerkar-eepokset ovat kuvauksia Sumerin varhaisesta historiasta sekä Urukin ja Arattan kaupunkien välisestä kamppailusta. Niihin liittyy myös kertomus kirjoitustaidon keksimisestä. Tarina huipentuu arattalaisen noidan ja viisaan urukilaisnaisen väliseen loitsimiskilpailuun.Sahala 2020, s. 45–46. Lugalbanda-eepokset kertovat Enmerkarin sotaretkestä Arattaan. Ziusudra oli muinainen kuningas, joka pelasti ihmiskunnan vedenpaisumukselta rakentamalla suuren laivan. Adapa vierailee taivaassa jumalten vieraana ja menettää mahdollisuuden kuolemattomuuteen, koska kieltäytyy hänelle tarjotusta ruoasta ja juomasta. Etana-kertomus lienee sumerilaisen kirjallisuuden vanhimpia. Sen teemana on nimihahmon halu saada perillinen.Hätinen 2022, s. 73–74.