Igor Gräzin (s. 27. kesäkuuta 1952 Tartto, Neuvosto-Viro ) on virolainen poliitikko, lakimies, TV-juontaja ja diakoni. Hän oli mukana Laulavan vallankumouksen alkuvaiheessa, mutta siirtyi itsenäistymisen alkuvaiheessa Yhdysvaltoihin. Palattuaan Viroon hän on toiminut liberaalin Viron reformipuolueen parlamentti ja Europarlamentin edustajana. Poliittisen uran jälkeen hänet vihittiin Viron evankelis-luterilaisen kirkon diakoniksi.
Yliopistomaailmassa Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa
Igor Gräzin valmistui tunnetusta Tarton Miina Härma Gümnaasiumista vuonna 1970. Hän suoritti oikeustutkinnon Tarton valtionyliopistossa vuonna 1975. Vuonna 1987 hän puolusti väitöskirjaansa Moskovan oikeustieteellisessä instituutissa ja sai tieteiden kandidaatin tutkinnon.
Vuodesta 1975 Gräzin opetti filosofiaa ja oikeustiedettä Tarton valtionyliopistossa. Vuosina 1986–1988 hän toimi oikeustieteellisen tiedekunnan professorina ja varadekaanina. Vuodet 1988-1989 hän työskenteli Viron tiedeakatemian oikeustieteellisen osaston johtajana. Sittemmin hän on toiminut useissa akateemisissa tehtävissä, vuoteen 2000 asti Yhdysvalloissa Indianan Notre Damen yliopistossa ja sen jälkeen Tallinnan yksityisessä Akadeemia Nord-yliopistossa. Hän vieraili vielä vuosina 2004-2005 Wilson Centerin Kennan-instituutissa Washington DC:ssä julkisen politiikan tutkijana. Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia julkaisuja, erityisesti oikeusfilosofian ja makrotaloustieteen kysymyksistä.
Mukana politiikassa
Igor Gräzin oli Viron kommunistipuolueen (EKP) jäsen vuosina 1975–1990. Hänet valittiin maaliskuussa 1989 Kansanrintaman edustajana Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon, jossa hän toimi vuosina 1989-1991. Merkittävimpänä yksityisenä tapahtumana Baltian maiden kannalta korkeimmassa neuvostossa voidaan pitää 24. joulukuuta 1989 tehtyä päätöstä, jossa Molotov-Ribbentrop-sopimus äänestettiin laittomaksi; näin Viron uudelle itsenäisyydelle löytyi perusta. Keskeisiä virolaisia edustajia asian eteenpäinviemisessä korkeimmassa neuvostossa olivat akateemikko Endel Lippmaa, maantieteilijä Hardo Aasmäe ja oikeustieteilijä Igor Gräzin.
Viron uuden itsenäisyyden aikana vuonna 1994 hän oli liberaalin Viron reformipuolueen (RE) perustajia ja valittiin Riigikoguun vuosiksi 1995–1999 ja uudelleen 2005-2018. Otettuaan Euroopan parlamentin mandaatin pääministeriksi nousseelta Kaja Kallasilta syyskuussa 2018 Gräzin ilmoitti aikomuksestaan vetäytyä politiikasta Euroopan parlamentin lainsäädäntökauden lopussa. Hän perusteli tätä sanomalla, että hän halusi omistautua tulevaisuudessa muille tehtäville ja että hän oli myös vieraantunut puolueestaan, josta hän erosi tammikuun alussa 2019. Gräzin siirtyi tämän jälkeen Keskustapuolueen jäseneksi, mutta palasi vuonna 2024 jälleen Reformipuolueeseen.
Gräziniä pidettiin puolueessaan epäsovinnaisena, euroskeptikkona ja kapinallisena henkilönä. Euroskeptisyytensä perusteluna hänellä on ollut Euroopan parlamentin asema suhteessa komissioon ja ministerineuvostoon, joissa hänen mukaansa on todellinen valta. Hän oli ainoa parlamentin jäsen, joka äänesti kuolemanrangaistuksen poistamista Virossa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaa vastaan. Hän tuli tunnetuksi myös siitä, että hän hylkäsi olemassa olevan Viron ja Suomen välisen merirajan Itämerellä vaikuttaakseen Nord Stream-hankkeeseen, Venäjän ja Saksan väliseen kaasuputkeen. Vuonna 2014 hän vastusti Viron uutta liberaalia parisuhteen rekisteröintiä koskevaa lakia.
Muu toiminta yhteiskunnassa, asianajaja, TV-juontaja, diakoni
Poliittisen toimintansa lisäksi Gräzin on tarttolaisen asianajotoimiston Bachman and Partners vanhempi osakas ja luennoitsija Tallinnan kauppakorkeakoulussa. Hän toimi puolustusasianajajana tunnetussa "Hiiun lento-onnettomuustapauksessa" (2004-2011).
Gräzin oli viikoittaisen poliittisen TV-ohjelman toinen juontaja, joka sai paljon huomiota Viron poliittisessa keskustelussa. Yhdysvalloissa ollessaan vuosina 1991–2002 hän oli myös republikaanipuolueen jäsen.
Igor Gräzin vihittiin Viron evankelis-luterialaisen kirkon saarten dekaanin vikaaridiakoniksi kesäkuussa 2020. Tämä antoi hänelle oikeuden ja mahdollisuuden palvella tarvittaessa saarten, Saarenmaan, Hiidenmaan, Muhun, eri seurakunnissa.
Perhe
Igor Gräzinin isä oli sodan jälkeen Leningradista Viron Tarttoon muuttanut metsänhoitaja ja äiti Tarton virolaisia. Hän oli ensimmäisessä avioliitossaan Jelena Rozinan kanssa. Pariskunnalla on poika. Hänellä on toinen lapsi Viron entisen sosiaaliministerin Maret Maripuun kanssa.
Lähteet
Luokka:Virolaiset juristit Luokka:Virolaiset asianajajat Luokka:Viron kommunistisen puolueen poliitikot Luokka:Viron reformipuolueen poliitikot Luokka:Riigikogun jäsenet Luokka:Virolaiset europarlamentaarikot Luokka:Vuonna 1952 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt