Sonja Elena Koski (14. joulukuuta 1973 Helsinki – 16. maaliskuuta 2025 Helsinki) oli suomalainen biologi, kädellistutkija ja tietokirjailija. Hän oli yksi Suomen harvoja evoluutioantropologeja.
Koski valmistui ylioppilaaksi Kallion lukiosta vuonna 1992. Hän opiskeli eläinfysiologiaa Helsingin yliopistossa, josta siirtyi opiskelijavaihdossa Leidenin yliopistoon. Vaihdossa hän tutki testosteronin vaikutusta sepelkyyhkyurosten ääneen ja pariutumiskäytökseen sekä mahdollisuutta tunnistaa lisääntymiskykyisin uros ääntelystä. Kiinnostus kädellistutkimukseen heräsi, kun hän päätyi lukemaan tutkijakollegansa väitöskirjaa ja kuuli Utrechtin yliopiston apinatutkimuksista. Kerrottuaan kiinnostuksestaan alaan, hänet kutsuttiin mukaan Sumatralle suuntautuneeseen tutkimushankkeeseen vuonna 1998. Tutkimuksen myötä hän julkaisi Helsingin yliopistossa gradunsa lehtiapinoiden kommunikaatiosta. Väitöskirjatutkimuksensa hän toteutti Utrechtin yliopistolle tutkimalla simpanssien konflikteja Arnhemin eläintarhassa. Sittemmin hän teki opetustyötä vuosien ajan Cambridgen ja Zürichin yliopistoissa. Hän sai biologisen antropologian dosentin arvon vuonna 2016 Helsingin yliopistolta.
Suomeen palattuaan Koski siirtyi tutkimaan hevosten käyttäytymistä, koska ala työllisti paremmin kuin apinatutkimus. Hän johti Koneen säätiön rahoittamaa Yhteistyötä yli lajirajan -tutkimushanketta, joka käsitteli ihmisen ja hevosen välistä suhdetta. Hän oli Suomen Ratsastajainliiton hevosten hyvinvointityöryhmän jäsen vuonna 2023.
Kosken tietokirja Simpanssi sisällämme julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Kesäkuussa 2026 Koski sai ensimmäisen postuumisti myönnetyn tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.
Teos
Lähteet
Luokka:Suomalaiset biologit Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Vuonna 1973 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet