Erich Fried (6. toukokuuta 1921 Wien – 22. marraskuuta 1988 Baden-Baden) oli itävaltalainen kirjailija. Hän joutui Anschlussin jälkeen vuonna 1938 pakenemaan maasta juutalaisen taustansa vuoksi ja asettui Lontooseen, missä hän työskenteli pitkään BBC:n saksankielisessä toimituksessa. Kirjailijana Fried tunnettiin vasemmistolaisena sodanvastaisena runoilijana. Hän kuului Gruppe 47 -ryhmään. Fried myös käänsi saksaksi muun muassa T. S. Eliotia, Henry Graham Greeneä ja John Millington Syngeä. Vuonna 1987 hänelle myönnettiin Georg Büchnerin palkinto. Hänen muistokseen on jaettu vuodesta 1990 Erich Fried -palkintoa. Teoksia
Deutschland (1944) Österreich (1945) Gedichte (1958) Ein Soldat und ein Mädchen (1960) Reich der Steine (1963) Warngedichte (1964) Kinder und Narren (1965) und Vietnam und (1966) Anfechtungen (1967) Befreiung von der Flucht (1968) Höre, Israel! (1974) Gegengift (1974) Fast alles Mögliche (1975) So kam ich unter die Deutschen (1977) 100 Gedichte ohne Vaterland (1978) Liebensgedichte (1979) Zur Zeit und zur Unzeit (1981) Das Nahe Suchen (1982) Es ist was es ist (1983) Wächst das Rettende Auch (1986) Mitunter sogar lachen. Erinnerungen (1986) Am Rand unserer Lebenszeit (1987) Vorübungen für Wunder (1987)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Itävaltalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1921 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet