Hyperinsulinemia eli veren liiallinen insuliinipitoisuus johtuu siitä, että haima tuottaa liikaa insuliinia. Hyperinsulinemiaa ei pidä sekoittaa haimaperäiseen hyperinsulinismiin.
Terveille henkilöille suositeltuna paastoinsuliinin vaihteluvälinä pidetään yleensä 2,55-18,4 µIU/ml. Tätä suuremmat pitoisuudet saattavat viitata insuliiniresistenssiin, varsinkin jos myös paastoverensokeri on koholla.
Hyperinsulinemia johtuu useimmiten lihasten, rasvakudoksen ja maksan insuliiniresistenssistä. Insuliiniresistenssistä johtuva hyperinsulinemia on usein täysin oireeton. Jos hyperinsulinemiaan yhdistyy krooninen insuliiniresistenssi, seurauksena saattaa olla hyperglykemia eli kroonisesti koholla oleva verensokeri, joka saattaa kehittyä esidiabetekseksi.
Mikäli ihmisellä ei ole insuliiniresistenssiä, hyperinsulinemia johtaa hypoglykemiaan eli veren glukoosipitoisuuden laskemiseen liian alhaiseksi.
Hyperinsulinemia saattaa aiheuttaa viskeraalirasvan kertymistä sisäelinten ympärille. Sitä potevilla esiintyy myös tavallista enemmän lihavuutta, metabolista oireyhtymää, munasarjojen monirakkulaoireyhtymää, veren korkeita triglyseridipitoisuuksia, korkeita virtsahappopitoisuuksia, valtimokovettumatautia ja verenpainetautia.
Ruokavalio, fyysinen aktiivisuus, stressi ja unen laatu vaikuttavat merkittävästi veren paastoinsuliinin tasoon. Runsaasti sokeria ja muita hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla on paastoinsuliinitasoa nostava vaikutus, kun taas matalan glykeemisen indeksin ruokavalio voi auttaa laskemaan sitä.
Oireet Hyperinsulinemia voi esiintyä ilman selkeitä oireita, mutta tyypillisiä merkkejä voivat olla:
lisääntynyt nälkä ja sokerinhimo painonnousu, erityisesti vyötärön seudulla väsymys keskittymisvaikeudet (”aivosumu”) tiheä virtsaaminen ja jano vaikeus laihtua korkea verenpaine tummat ihoalueet (acanthosis nigricans) verensokerin heilahtelut, jopa hypoglykemia.
Lähteet
Luokka:Umpierityssairaudet