Niède Guidon (12. maaliskuuta 1933 Jaú, Brasilia – 4. kesäkuuta 2025 São Raimundo Nonato, Brasilia) oli brasilialainen arkeologi, joka keskittyi urallaan Piauín osavaltion esihistorialliseen arkeologiaan. Hän löysi ryhmineen valtavasti arkeologisia kohteita, ja hänen ansiostaan alueelle perustettiin Serra da Capivaran kansallispuisto, joka valittiin myöhemmin Unescon maailmanperintöluetteloon. Guidonin näkemys Amerikan asuttamisesta on saanut kritiikkiä, sillä hänen mukaansa Pedra Furadasta on löytynyt selvästi hyväksyttyä mallia vanhempia todisteita ihmisasutuksesta.
Nuoruus ja opiskelu Niède Guidon syntyi vuonna 1933 Jaún kaupungissa São Paulon osavaltiossa. Hänen isänsä oli ranskalaistaustainen, ja hänet nimettiin Ranskassa ja Saksassa virtaavan Niedjoen mukaan.
Guidon suoritti 1958 São Paulon yliopistosta luonnontieteiden alemman korkeakoulututkinnon. Hän aloitti samana vuonna kaakkoisessa Brasiliassa Itápolisin kaupungissa opettajana. Hän joutui kuitenkin lähtemään jo seuraavana vuonna kaupungista, kun paikalliset kouluviranomaiset olivat hermostuneet Guidonin kommentoitua koulun korruptioa sãopaulolaiselle lehdelle. Itápolis oli varsin konservatiivinen kaupunki, joten yksinasuva ja autoa ajava nainen, joka ei käynyt kirkossa ja opetti evoluutioa oli sopiva kohde. Poliisi joutui saattamaan valtaisiksi äityneiden protestien seurauksena Guidonin ja kahden muun naisopettajan pois kaupungista.
Guidon sai paikan Paulista-museosta São Paulosta. Siellä hän kiinnostui arkeologiasta, kun koillisesta Brasiliasta tulleet vierailijat näyttivät hänelle valokuvia Piauín kalliomaalauksista. Guidon jatkoikin vuosina 1961–1962 opintojaan Paris-Sorbonnen yliopistossa, jossa hän erikoistui esihistorialliseen arkeologiaan.
Ura Guidon pakeni 1964 Brasiliasta, sillä hän sai vihiä siitä, että uusi sotilasdiktatuuri olisi pidättämässä hänet. Hän asui Pariisissa vuoteen 1986, vaikka kävikin säännöllisesti Brasiliassa. Hänestä tuli Ranskan kansallisen tutkimuskeskuksen tutkija, ja vuonna 1975 hän valmistui Pariisin yliopistosta tohtoriksi.
Guidon vieraili vuonna 1970 ensimmäisen kerran Piauíssa ja vaikuttui alueen kalliomaalauksista, että järjesti vuonna 1973 ranskalais-brasilialaisen tutkimusmatkan. Tutkimusryhmä löysi 55 arkeologista kohdetta. Guidon järjesti säännöllisesti Piauíhin useiden päivien vaelluksia vaikeassa maastossa tarkoituksenaan luetteloida alueen muinaisjäännökset.
Eräästä kaivauksesta löytyi materiaalia, joka ajotettiin yli 30 000 vuotta vanhaksi. Guidon ja Ranskan johtaviin radiohiilitutkijoihin kuulunut Georgette Délibrias julkaisivat 1986 Naturessa tutkimuksen, jossa esitettiin kaivauksissa löytyneen 32 000 vanhoja ihmisjäänteitä. Monet tutkivat olivat skeptisiä löytöjä kohtaan, sillä yleisesti hyväksytyn mallin mukaan ihminen oli saapunut Amerikkaan noin 13 000 vuotta sitten Beringinsalmen ylittäneen maakannaksen kautta. Guidonin kriitikot olivat sitä mieltä, että löydetyt tulisijat olivat todellisuudessa luonnollisten tulipalojen jälkiä ja iskostetut kivet vyörymissä syntyneitä.
Guidon väitti 2000-luvun alussa Pedra Furadan todisteet osoittavan, että ihmisiä olisi ollut paikalla jo 100 000 vuotta sitten. Hän ehdotti, että ihmiset olisivat saapuneet veneellä suoraan Afrikkasta. Vaikka alkuperäisestä Clovis-hypoteesista onkin hieman annettu periksi, Guidonin löytöjä pidetään silti kiistanalaisina. Hänen ansiostaan Piauí on kuitenkin saanut valtavasti huomiota ja tutkimusrahoitusta.
Guidon vakuutti Brasilian hallituksen perustamaan tutkimusalueelle Serra da Capivaran kansallispuiston, joka perustettiin 1979. Piauí oli Brasilian köyhympiä osavaltioita, mutta alueen talous ja yhteiskunnalliset olosuhteet ovat muuttuneet, kun puisto on kerännyt huomiota tutkijoilta ympäri maailmaa. Monista alueen köyhistä naisista on tullut oppaita ja vartioita. Puisto on tuonut alueelle myös kouluja, matkailijoita, keramiikkatehtaan ja Amerikkalaisen ihmisen museon.
Guidon perusti 1986 säätiön hoitamaan sekä puistoa että museota, ja vuonna 1991 kansallispuisto valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon. Guidon itse muutti São Raimundo Nonatoon puiston lähelle ja johti säätiötä vuoteen 2020.
Guidon kuoli kesäkuussa 2025 kotonaan São Raimundo Nonatossa sydänkohtaukseen. Hänet kotitalonsa puutarhaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Bradshaw-säätiön sivuilla Guidonin tutkimustyöstä
Luokka:Brasilialaiset tieteilijät Luokka:Arkeologit Luokka:Vuonna 1933 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet