Kulkuri, noita ja lohikäärme () on Christopher Paolinin kirjoittama ensimmäinen osa novellikokoelmasarjasta Tarinoita Alagaësiasta. Sen tapahtumat sijoittuvat Eragonin maailmaan ja vuosi Perillinen-kirjasarjan tapahtumien jälkeen. Kirja koostuu kolmesta lyhyttarinasta, joista toinen oli Paolinin sisaren, Angela Paolinin kirjoittama. Se ilmestyi vuonna 2018, ja suomeksi se julkaistiin lokakuussa 2019. Sen käänsi Ilkka Rekiaro.
Juoni
Haarukka Eragon on valinnut Arngorvuoren paikaksi uusien lohikäärmeiden kasvattamiselle ja uusien lohikäärmeratsastajien kouluttamiselle. Vuoden kuluttua sinne asettumisesta, Eragon tunsi itsensä itsensä kovin uupuneeksi velvollisuuksiensa sekä ihmisten, haltioiden, kääpiöiden ja urgalien edustajien kanssa neuvottelemisen vuoksi. Saphira suostuttelee häntä pitämään tauon ja puhumaan eldunareille. Eldunarít näyttävät Eragonille näyn Murtaghista, joka vaelteli nykyään Ceunon-nimisessä kylässä valenimellä Tornac. Murtagh tapasi tavernassa Sarros-nimisen miehen johtamat palkkasoturit, jotka oli palkannut etsimään erästä lohikäärmeiden aikoinaan korventamaa taistelukenttää. He näyttävät todisteita siitä, että ovat löytäneet sen, mutta kieltäytyvät paljastamasta sen sijaintia, ja yrittävät kiristää lisää rahaa. Murtagh ei pysty käyttämään taikuutta heihin ollenkaan, ja Bachel-nimisen henkilön antamien amulettien ansiosta, miehet olivat immuuneja jopa Sanalle, muinaisen kielen nimelle. Murtagh kuitenkin voittaa soturit lumoamansa haarukan avulla, ja palaa Thornin luokse jatkaakseen etsintöjään.
Noita Yrtinkeittäjä Angela saapuu Elva mukanaan käymään Eragonin luona, ja näyttää Eragonille kirjoittamansa omaelämäkerran, kysyn samalla hänen mielipidettään siitä. Eragon huomaa sitä lukiessaan, että luvut ovat kirjoitettu satunnaisessa järjestyksessä. Teksti antaa myös ymmärtää, että Angelalla olisi kyky matkustaa Alagaësian ulkopuolella oleviin maailmoihin. Kun Eragon kysyy ovatko tapahtumat totta, Angela antaa epäselvän vastauksen.
Mato Kaksi kääpiötä jää sortuneen tunnelin alle, eikä Eragon ehdi pelastaa heitä ajoissa. Istuessaan syyllisyyttä tuntiessaan urgalien seuraan nuotion ääreelle, Eragon kuulee urgalibardilta tarinan villistä lohikäärmeestä nimeltä Vêrmund, joka tunnettiin myös Kulkarasin matona. Se oli ruokkinut itseään Skgaro-nimisen urgaliklaanin karjalla ja asettunut asumaan läheiselle vuorelle. Kun Skgarojen parhaat soturit olivat epäonnistuneet yrityksessään tappaa Vêrmund, klaani oli päättänyt piiloutua luoliin ja jättää aika ajoin osan karjastaan lohikäärmeen ruuaksi. Nuori urgalityttö nimeltä Ilgra, jonka isän Vêrmund oli surmannut, halusi kuitenkin kostoksi surmata lohikäärmeen, ja alkoi opiskella taikuutta klaanin samaanin, Qarzhadin, oppilaana. Hän aikoi myös rakentaa ansan, jolla voisi tukahduttaa lohikäärmeen tulen veden avulla ja siten tappaa sen.
Mutta eräänä päivänä, kaksi lethrblakaa hyökkää klaanin kimppuun, ja Ilgra joutuu herättämään Vêrmundin tappamaan ne hänen puolestaan. Lethrblakat haavoittavat Ilgraa ja onnistuvat välttelemään tämän tuliloitsuja. Ja Ilgra joutuu lopulta laukaisemaan ansansa niin, että vesimassat ainoastaan auttavat Vêrmundia tappamaan lethrblakat. Vêrmund ainoastaan haavoittuu, ja vetäytyy vuorelleen parantumaan. Ilgra hyväksyy lopulta sen, ettei pysty tappamaan lohikäärmettä, ja palaa takaisin normaalin elämäänsä.
Palattuaan tarinan kuultuaan takaisin Arngoriin, Eragon kuulee haltioilta, että yksi lohikäärmeenmunista on kuoriutunut.
Lähteet
Luokka:Perillinen-sarja Luokka:Vuoden 2018 kirjat