Kauluspaholaisrausku (Mobula mobular) eli sarvirausku on paholaisrauskuihin kuuluva rustokalalaji. Lajia tavataan uhanalaisena kaikista lauhkeista ja lämpimistä valtameristä.
Koko ja ulkonäkö Kauluspaholaisrausku on lyhyt, mutta ruumis on hyvin leveä ja rintaevät ovat siipimäiset. Ruumiin keskimääräinen leveys on 180–280 cm ja suurimmat yksilöt kasvavat ainakin 350 cm leveiksi ja jopa yli 500 cm leveitä yksilöitä on raportoitu. Pään sivuilla on kaksi sarvimaista uloketta. Kauluspaholaisrauskun selkäevä on lyhyehkö ja sen takana on lyhyehkö myrkyllinen piikki. Kalan pyrstöevä on pidentynyt siimamaiseksi. Laji on selästään harmahtavan sininen ja niskassa kulkee leveä musta juova. Vatsa on vaalea. Kauluspaholaisrauskun selkäevä on valkokärkinen.
Levinneisyys ja elintavat Kauluspaholaisrauskua tavataan lämpimistä ja lauhkeista vesistä niin Atlantista, Intian valtamerestä kuin Tyynestämerestäkin. Sitä tavataan yleensä suhteellisen lähellä pintaa niin rannikkojen ja saarien läheisyydestä kuin avomereltäkin. Syvimmillään kalaa on tavattu noin 1 000 metrin syvyydessä. Kala liikkuu yksin tai pieninä parvina. Kauluspaholaiskalat suodattavat vedestä ravinnokseen erityisesti pienehköjä äyriäisiä, mutta voivat syödä myös pieniä kaloja. Ne vaeltavat ravinnon perässä pitkiäkin, jopa lähes 2 000 km, matkoja. Kauluspaholaisrauskunaaraat synyttävät kerrallaan yksi tai kaksi elävää poikasta. Poikasen kehittyminen naaraan sisällä kestää vuoden.
Kauluspaholaisrauskun levinneisyys on laaja, mutta paikoittainen. Lajia kalastetaan kaupallisesti sen lihan ja evien vuoksi. Lihaa hyödynnetään useimmiten pakastettuna tai kuivattuna. Lisäksi pään ulokkeita kuivataan ja jauhetaan perinteiseen lääkintään. Kalan kanta on taatntunut monin paikoin voimakkaasti kalastuksen vuoksi, erityisesti Aasiassa. Kauluspaholaisrausku kuuluu Bonnin sopimuksen alaisiin lajeihin. Koska kanta on taantunut voimakkaasti ja on edelleen laskeva, on kauluspaholaisrausku luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.
Lähteet
Luokka:Rauskut Luokka:Uhanalaiset kalat