thumb|upright=0.8|Hugo Hildebrand Hildebrandsson Hugo Hildebrand Hildebrandsson, (19. elokuuta 1838 – 29. heinäkuuta 1925Hildebrandsson, Hugo Hildebrand, Vem var det? Norstedt 1944 ) oli ruotsalainen meteorologi. Hän oli vuodesta 1866 Uppsalan yliopiston fysiikan dosentti, 1874 observatorion meteorologisen osaston johtaja, 1878 ylimääräinen professori sekä vastaperustetun meteorologisen laitoksen johtaja. Hän erosi tehtävästä 1907. Hän oli 1900-1907 pysyvän kansainvälisen meteorologisen komission yleissihteerinä.Hildebrandsson, Hugo Hildebrand, Tietosanakirja osa 3, palsta 464, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1911

Käytyään 1869 tutkimusmatkalla ulkomailla Hildebrandsson teki ehdotuksen meteorologisen toiminnan järjestämiseksi Ruotsissa. Kööpenhaminassa 1871 ja Tukholmassa 1873 perustetut meteorologiset laitokset järjestettiin pääasiallisesti sen mukaan. Hän käynnisti Ruotsissa 1871 läänien talousseurojen tuella noin 400 asemalla yöhalloja, ukkosilmoja sekä järvien ja virtojen jääsuhteita koskevia havaintoja. Vuonna 1873 lisättiin edellisiin kasvi- ja eläinmaailmaa koskevia fenologisia havaintoja. Havaintojen järjestely siirrettiin vuonna 1882 Tukholman meteorologiselle keskuslaitokselle.

Hildebrandsson käynnisti korkeammissa ilmakerroksissa tapahtuvien ilmavirtojen tutkimuksia järjestämällä usealla paikalla Ruotsin eri osissa havaintoja lammaspilvien liikkeistä. Tulokset julkaistiin teoksessa: Essai sur les courants supérieurs de l’atmosphère dans leur relation aux lignes isobarometriques (1874). Sen johdosta ryhdyttiin samanlaisten havaintojen tekoon melkein kaikissa Euroopan maissa ja havainnot lähetettiin suoraan Uppsalaan. Syntyi tuloksena julkaisu: Atlas des mouvements supérieurs de l’atmosphère (1877). Hän teki Ralph Abercrombyn kanssa yhdessä uuden pilvien luokituksen, joka hyväksyttiin Münchenin kansainvälisessä pilvikonferenssissa 1891. Hänet valittiin puheenjohtajaksi samassa tilaisuudessa asetettuun pilvivaliokuntaan, jonka tuli johtaa ja järjestää maailman eri osissa tapahtuvia pilvihavaintoja. Niiden avulla hän huomasi, että pyörretuulten eli syklonien keskuksessa olevassa barometriminimissä, jonne ilma jatkuvasti virtaa, ilma nousee ylöspäin ja muuttuu ylempänä antisykloniseksi liikkeeksi. Syklonit syöttävät siten ylemmissä ilmakerroksissa antisykloneja ilmalla ja nämä taas alemmissa ilmakerroksissa sykloneja.

Teokset (valikoima) Sur la classification des nuages (1879) Observations météorologiques faites par l’expédition de la Véga (1882) Sur la distribution des éléments météorologiques autour les minima barometriques (1883) Les orages dans la péninsule scandinave (1888) Les bases de la météorologie dynamique. Historique; État des nos connaissances (1898-1907).

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Ruotsalaiset meteorologit Luokka:Vuonna 1838 syntyneet Luokka:Vuonna 1925 kuolleet