thumb|upright=0.8|Hugo Kołłątaj Hugo Kołłątaj (sukunimen versioita: Kołłontaj, Kołontaj ja Kollontaj) (1750–1812) oli vanhan Puolan huomattavimpia uudistajia.
Kołłątaj opiskeli Krakovan yliopistossa. Hän oli varaton ja ilman vaikutusvaltaisia suojelijoita, ja päästäkseen eteenpäin hän ryhtyi papiksi ja lähti vuonna 1770 Roomaan, jossa hän opiskeli muutamia vuosia. Puolalaista papistoa kuulematta Kołłątaj nimitettiin Krakovan kaniikiksi. Hän oli aktiivinen, sivistynyt ja ranskalaisen valistusfilosofian kannattaja, ja hänestä tuli pian Puolassa alkaneen sivistyksellisen uudistustyön johtohahmo. Vuonna 1773 hajotetun jesuiittaveljeskunnan suuri omaisuus oli Liettuan alakanslerin Joachim Chreptowiczin ehdotuksesta päätetty käyttää koululaitoksen uudistamiseen ja laajentamiseen.J. J. Mikkola, Kollontaj, Hugo, Tietosanakirja. Osa 4, palsta 1202–1203, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1912
Suunnitelman toteuttamiseksi asetettiin "Kansanvalistuskomitea" (Komisyn edukacyi narodowej), jota on sanottu Euroopan ensimmäiseksi kansanvalistusministeriöksi. Sen tehtäväksi tuli laatia yhtenäinen opetussuunnitelma, muuttaa latinan tilalle opetuskieleksi puola, toimittaa uudet oppikirjat ja valmistaa pappien ja munkkien tilalle maallikko-opettajia. Kołłątaj’sta tuli komitean aktiivisin jäsen. Komitean valtuutettuna hän papiston vastustuksesta huolimatta organisoi uudelleen Krakovan yliopiston, ja hänet valittiin vuonna 1782 sen rehtoriksi. Tehtävän kautta hän vaikutti merkittävällä tavalla Puolan sivistysoloihin, koska kaikki Puolan koulut olivat Krakovan yliopiston alaisia.
Pian Kołłątaj kuitenkin siirtyi politiikkaan, hallituksen jäseneksi Varsovaan. Hänen kotinsa tunnettiin "Kołłątaj’n pajan" nimellä. Siellä kokoontuivat kaikki yhteiskunnallisten ja poliittisten uudistusten kannattajat, ja siellä laadittiin kaikki edistysmieliset lentokirjaset. Kun niin sanotut nelivuotiset valtiopäivät alkoivat vuonna 1788, Kołłątaj julkaisi valtiopäivien marsalkalle Stanislaw Malachowskille osoitetut "Nimettömät kirjeet" (Listy anonima), joissa oli suunniteltu koko Puolan valtakunnan uudistus niin valtiomuodon, sotalaitoksen ja verotuksen kuin yhteiskunnallisen elämänkin alalla. Hänen työtään pääasiallisesti on myös 3. toukokuuta 1791 hyväksytty perustuslaki, jonka periaatteita hän oli esitellyt jo kirjassaan ''Puolan kansan valtio-oikeus" (1790).
Toukokuun 3. päivän perustuslain takia syntyneessä taistelussa, jossa venäläinen sotaväki auttoi uutta perustuslakia vastaan solmittua Targowican konfederaatiota, Kołłątaj väisti vastuuta, sillä kun konfederaation voitto jo näytti varmalta, hän ilmoittautui liittyvänsä siihen, mutta tarjous hylättiin ja hän pakeni Dresdeniin. Tadeusz Kosciuszkon nostaessa vuonna 1794 kansalaiset venäläisiä vastaan hän palasi Puolaan ja osallistui maan vapaustaisteluun hoitamalla kansallisneuvoston jäsenenä valtion varoja. Kun Kosciuszko oli menettänyt asemansa, Kołłątaj pakeni Itävaltaan, jossa hän joutui vankeuteen seitsemäksi vuodeksi. Päästyään Adam Czartoryskin avulla vapaaksi vuonna 1802 hän asettui maanviljelijäksi Volyniaan, josta hänet oli vuonna 1807 Venäjän hallituksen käskystä tarkoitus karkottaa Moskovaan, mutta hän saikin Tilsitin rauhan jälkeen vapauden ja siirtyi Varsovaan, jossa hän kuoli vähissä varoissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Puolalaiset poliitikot Luokka:Rehtorit Luokka:Vuonna 1750 syntyneet Luokka:Vuonna 1812 kuolleet