Olli Matti Riekki (26. tammikuuta 1921 Tornio – 22. kesäkuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen moottoriurheilija sotien jälkeen 1940-luvun puolivälistä 1950-luvun lopulle. Hän kilpaili niin moottoripyöräilyn ratapuolella TT-ajoissa kuin myös kestävyysajoissa. Sotavuosina Riekki oli hävittäjälentäjä. Sodan jälkeen hän kouluttautui poliisiksi ja oli uran viime vaiheessa komisariona Helsingissä.
Olli Riekin vanhemmat rajakomendantti, myöhempi Etsivä keskuspoliisin (EK) päällikkö Esko Riekki ja hänen vaimonsa Alma "Ami" Pallari asuivat Ollin syntyessä Torniossa. He muuttivat Torniosta Helsinkiin vuonna 1923 isä-Eskon siirtyessä EK:n päälliköksi.Lackman, Matti: Esko Riekki, s. 125. SKS, Helsinki 2004
Olli Riekki ei ollut vielä Talvisodassa nuoren ikänsä vuoksi rintamapalveluksessa.Lackman, Matti: Esko Riekki, s. 369. SKS, Helsinki 2004 Välirauhan aikana hän suoritti varusmiespalveluksen ja kävi RUK:n vuoden 1941 aikana. Jatkosodassa Riekki toimi RUK:n jälkeen hävittäjälentäjänä vuoden 1942 Täydennyslentolaivue 35:ssä ja loput jatkosodasta eli vuodet 1943 ja 1944 Lentolaivue 26:ssa, jossa lentäessään hän saavutti kaksi ilmavoittoa (kesä- ja heinäkuussa 1944). Ura hävittäjälentäjänä päättyi 14.11.1944.
Sodan jälkeen Riekki siirtyi poliisin palvelukseen ja toimi 1950-luvulta lähtien komisariona Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa.
Riekki aloitti heti sodan jälken aktiivin moottoripyöräharrastuksen. Aikakauden kovimpia suomalaisia kanssakilpailijoita olivat Raine Lampinen, Curt Ginman, Väinö Hollming ja Walter Bergström. Hän ajoi Husqvarna-pyörällään ja saavutti jo ensimmäisissä sodanjälkeisissä Eläintarhanajoissa toukokuussa 1946 kakkossijan Gösta Lönnforsin jäljessä luokassa 350 cm³. Seuraavana vuonna hän toisti kakkossijansa Lönnforsin jäljessä samassa luokassa. Vuoden 1948 kisoissa Riekki oli kakkossijallaan paras suomalainen luokassaan Belgian Roger Laurentin jäljessä.
Ensimmäisen voittonsa suomalaisissa TT-ajoissa hän saavutti vuoden 1948 Pyynikinajossa. Vuonna 1949 hän vaihtoi kilpapyöränsä Husqvarnasta AJS:ksi. Hän uusi Pyynikinajon luokan 350 cm³ voiton vielä kolme kertaa vuosina 1951–1953. Sen jälkeen menestystä tuli vuonna 1953, kun hän voitti tunnetuimman suomalaisen luotettavuusajon Päijänteen ympäriajon.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset ratamoottoripyöräilijät Luokka:Suomalaiset endurokuljettajat Luokka:Suomalaiset hävittäjälentäjät Luokka:Suomalaiset poliisit Luokka:Vuonna 1921 syntyneet Luokka:Vuonna 2006 kuolleet