Etelä-Irakin Ahwar on alue Irakin eteläosassa. Siellä on Unescon maailmanperintökohde, joka koostuu seitsemästä osasta: kolmesta arkeologisesta kohteesta ja neljästä kosteikkoalueesta.
Urukin ja Urin arkeologiset kaupungit sekä Tell Eridun arkeologinen kohde ovat osa sumerilaisten kaupunkien ja asutuskeskusten jäänteitä, jotka kehittyivät Etelä-Mesopotamiaan 4. ja 3. vuosituhannen eaa. välillä Tigris- ja Eufrat-jokien soiselle suistoalueelle. Etelä-Irakin Ahwar – joka tunnetaan myös nimellä Irakin suoalue – on ainutlaatuinen, sillä se on yksi maailman suurimmista sisämaan suistoalueista erittäin kuumassa ja kuivassa ympäristössä.
Tigris- ja Eufrat-jokien suiston kosteikoista on suojeltu Huwaizah-, Itä- ja Länsi-Hammar- sekä Keskinen suoalue. 1990-luvun alussa Saddam Hussein yritti kuivattaa suot kostoksi alueella asuneille suoarabeille. Suo kutistui alle kymmenesosaan alkuperäisestä.
Huwaizah-suo on ainutlaatuinen kosteikko, joka saa suuria vesimääriä tulvista ja kausiluonteisesti sadevettä, joka valuu sinne pohjoisilta ja koillisilta ylänköalueilta. Huwaizah on ainoa luonnontilassa säilynyt osa, joka säästyi 1980- ja 1990-lukujen kuivatuskampanjoista. Tämän seurauksena siitä tuli monien Lähi-idän afrikkalaista ja intialaista alkuperää olevien lintulajien ensisijainen turvapaikka. Nämä lajit ovat sittemmin levinneet takaisin alueen muihin osiin 2000-luvun alun tulvien jälkeen.
Keskinen suoalue muodostaa nykyisen Ahwarin ekologisen ytimen. Laajojen ekosysteemiensä ansiosta se tarjoaa suotuisan elinympäristön monille lajeille.
Itä- ja Länsi-Hammarin suoalueilla on murtovettä, sillä merestä tuleva suolavesi etenee sisämaahan sen eteläosassa. Alue ulottuu kaakossa laajenevalle aavikolle. Tämä luo hyvin erityiset ekologiset olosuhteet, joissa merikalalajit hyödyntävät Itä-Hammarin lisääntymisaluetta, kun taas Länsi-Hammar on miljoonien muuttolintujen viimeinen pysähdyspaikka ennen laajan Arabian autiomaan ylitystä.
Lähteet
Luokka:Arkeologiset kohteet Irakissa Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Irakissa