Saesaare paisjärv on Virossa Põlvamaan Põlvassa Ahja jõessa sijaitseva tekojärvi. Se on muodostettu Saesaaren vesivoimalaitoksen tehostamiseksi.
Maantietoa Saesaare paisjärven pituus on yleensä 4,5–5,0 kilometriä, vedenkorkeudesta riippuen. Virallisissa tiedoissa sen pituudeksi ilmoitetaan 3,05 kilometriä, mutta kevättulvien aikana järvi on ulottunut Kiidjärven myllyn padolle asti. Järven leveys on padon kohdalla 90–100 metriä leveä ja ylempänä 100–200 metriä leveä. Järven syvin kohta 8,5 metriä sijaitsee padon juurella. Järven vesitilavuus vaihtelee vedenpinnan korkeusvaihteluiden mukaan, mutta se on tavallisesti 2,0 miljoomaa kuutiometriä. Järven rannat ovat joen tulvatasangolla matalat, mutta kalliojyrkänteillä ne ovat äkkisyvät. Järven ylävirran puoleisessa osassa on kaksi saarta, joiden yhteispinta-ala on 0,4 hehtaaria. Järven ympäristö on pääasiassa kuivaa kangasmaastoa, jossa kasvaa lähinnä havupuita. Rannat ovat kovapohjaiset ja usein hiekkaiset. Järven pohja on mutainen ja veden alle jääneiden kantojen ja muun puuaineksen takia vesi on tummaväristä. Veden vaihtuvuus on suurta ja järven läpi käy voimakas virtaus.
Luonto- ja virkistysarvoja Saesaare paisjärven ja Ahja jõen vesistöalueita ja lähialueen ympäristön maiseman säilyttämistä varten perustettiin vuonna 1957 Ahja jõen maisemansuojelualue (). Suojelualueen pinta-ala on nykyään 10,4 neliökilometriä, josta vesialaa on 71,8 hehtaaria. Siihen kuuluu joen pääuoma, patojärvi, sivuojien laaksoja, lähteitä, kalliojyrkänteitä ja harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Merkittäviä ovat devonkauden hiekkakivipaljastumat, joiden kiviaines on 400 miljoonaa vuotta vanhaa. Suojeltu alue on retkeilijöiden suosiossa ja heille on järjestetty paikoitusalueet, leirintäalueet, merkityt reitit ja joitakin palveluita. Järven kalakantaan kuuluvat ahven, hauki, särki, lahna ja turpa. Järvellä elää esimerkiksi kattohaikara ja heinäsorsa ja joskus voi nähdä myös mustahaikaran ja kalasääksen. Kalastus ja uiminen ovat sallittuja. Kesäaikaan järvellä voi virkistyä Lonni-lautalla, joka kulkee lyhyttä kolmekilometristä reittiä ylävirtaan ja takaisin. Matkan kesto on 45 minuuttia ja sen aikana saa hyvän käsityksen järven ympäristön luonnosta.
Historiaa Idea rakentaa Saesaareen vesivoimalaitos esitettiin vuonna 1949. Rakennustyöt tapahtuivat vuosina 1951 ja 1952 ja sähköntuotanto alkoi 28. joulukuuta 1952. Rakentamisen jälkityöt kestivät vielä helmikuuhun 1953 asti. Voimalaitoksen kapasiteetti oli 193 kilowattia. Se tuotti aluksi sähköä vain paikalliseen käyttöön, mutta vuonna 1958 se liitettiin yleiseen sähköverkkoon. Voimalaitos pysäytettiin vuonna 1970. Patojärvi tyhjennettiin vuonna 1976 ja sekä pato että voimalaitosrakennus kunnostettiin. Voimalaitos yksityistettiin ja kunnostettiin, jolloin sähköntuotanto voitiin taas käynnistää. Voimalaitos toimii edelleen.
Vesistösuhteita Saesaare paisjärv sijaitsee Narvanjoen vesistöalueen Emajoen valuma-alueella, jonka Ahja jõen valuma-alueeseen se kuuluu. Järven valuma-alueen pinta-ala on 385 neliökilometriä . Tekojärveen tulee Ahja jõen lisäksi Hainjärve kraav (pituus 3,3 km ja valuma-alue 3,7 km²) ja pienempi Pardioit. Suuri osa vedestä ohjataan voimalaitoksen vesiturbiinin kautta Ahja jõgeen. Vain pieni osa virtaa juoksutusuomaa pitkin. Järven vedenpinnan korkeus on noin 48 metriä mpy.
Huomautukset
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Põlva Luokka:Põlvamaan järvet Luokka:Ahja jõen valuma-alue Luokka:Viron tekojärvet