Ivan Jefimovitš Voronajev (16. huhtikuuta 1885 – 5. marraskuuta 1937, alun perin Nikita Petrovitš Tšerkesov) oli venäläinen emigrantti ja helluntailainen lähetystyöntekijä, joka oli pioneerina perustamassa helluntailaisuutta Neuvostoliittoon, Ukrainaan ja muille slaavilaisille alueille sen jälkeen, kun hän omaksui liikkeen Yhdysvalloissa.
Voronajev tuli uskoon vuonna 1907 baptistien keskuudessa Taškentissa, Uzbekistanissa, jossa hän oli suorittamassa asevelvollisuuttaan tsaarin armeijassa. Voronajev pakeni tsaarin Venäjältä vuonna 1908 sotaoikeuden tuomion jälkeen, joka liittyi hänen kristilliseen kääntymykseensä ja asepalveluksesta kieltäytymiseen. Voronajev muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1912, missä hän aluksi baptistiseurakunnan pastorina San Franciscossa sekä myöhemmin Washingtonissa ja New Yorkissa. Vuonna 1919 hän siirtyi helluntailaisuuteen ja perusti Manhattanille ensimmäinen venäjänkielisen helluntaiseurakunnan.
Profeetallisen kutsun innottamana hän palasi Bulgarian ja Konstantinopolin kautta Neuvostoliittoon vuonna 1921 vaimonsa Katerina Voronajevan kanssa Assemblies of God-järjestön lähetystyöntekijöinä. Toimintansa hän perusti Odessaan ja järjesti Yleis-ukrainalaisen evankelisen uskon kristittyjen liiton. Liitto kasvoi vuoteen 1928 mennessä noin 400 seurakuntaan ja 20 000 jäseneen, vaikka bolševikkien vihamielisyys uskontoa kohtaan kasvoi jatkuvasti.
Hänen palvelutyönsä katkesi stalinististen puhdistusten myötä: tammikuussa 1930 hänet pidätettiin yhdessä liiton johtajien kanssa, minkä jälkeen hänet karkotettiin Siperiaan pakkotyöleireille. Siellä hän joutui pakkotyöhön ja kuoli vankeudessa 5. marraskuuta 1937. Hänen kohtalonsa on esimerkki varhaisten neuvostoliittolaisten helluntailaisten kokemasta ankarasta vainosta.
Voronajevin muistolle on perustettu rukouspaikka muistolaattoineen Kalugan kaupunkiin.
Lähteet
Luokka:Helluntaiherätys Venäjällä Luokka:Evankelistat Luokka:Venäläiset henkilöt Luokka:Vuonna 1885 syntyneet Luokka:Vuonna 1937 kuolleet