Kolmas filippolaispuhe (; ) on Demostheneen kirjoittama puhe, joka pidettiin Ateenan kansankokouksessa vuonna 341 eaa. Se on kolmas Demostheneen niin kutsutuista filippolaispuheista, jotka oli suunnattu Makedonian Filippos II:sta ja tämän laajentumispolitiikkaa vastaan. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 9.

Historia

Demosthenes piti Kolmannen filippolaispuheen samana vuonna eli 341 eaa. kuin puheen Khersonesoksesta. Tilanne oli siihen nähden olennaisilta osiltaan ennallaan. Demosthenes vaatii jälleen, että Traakian Khersonesokselle on lähetettävä apua ja että Byzantionin turvallisuus on varmistettava.Demosthenes: Kolmas filippolaispuhe 19.

Nyt Demosthenes kuitenkin myös laajentaa tätä aihetta: Ateenan etu on yhdistettävä koko Kreikan etuun, ja kaikkien kaupunkivaltioiden on ymmärrettävä tämä. Filippoksen pyrkimykset kohdistuvat koko Kreikan vapauden murskaamiseen; Ateenan on aseistauduttava ja asetuttava suuren liittokunnan johtoon vapauden puolustamiseksi. ”Meidän on kyllä autettava heitä ja huolehdittava siitä, ettei heille tapahdu mitään pahaa; mutta meidän on ennen kaikkea keskusteltava siitä suuresta vaarasta, joka nyt uhkaa koko Kreikkaa.”Demosthenes: Kolmas filippolaispuhe 20. Juuri tämä laajempi näkökulma erottaa kolmannen filippolaisen puheen muista ja tekee siitä sellaisen, että sitä on kuvattu suurenmoisimmaksi Demostheneen kaikista julkisista puheista.

Tiedot Demostheneen julkisista puheista päättyvät tähän puheeseen, siihen hetkeen, jolloin hänen puhetaiteensa voi katsoa saavuttaneen huippunsa. Suuret puheet sijoittuvat vastarinnan vuosiin; nyt, yhdentoista vuoden taistelun jälkeen, hän oli vakiinnuttanut asemansa kansankokouksen johtavana vaikuttajana. Hän puhui epäilemättä yhä usein ja vaikuttavasti, mutta tärkeiden hallinnollisten tehtävien vuoksi hänellä ei ehkä enää ollut aikaa eikä tarvetta kirjoittaa puheitaan muistiin.

Demostheneelle itselleen tämä puhe lienee ollut erityisen tärkeä hänen poliittisen linjansa esittämisessä, sillä hän näyttää julkaisseen siitä kaksi eri versiota. Molemmat ovat säilyneet eri käsikirjoitusperinteissä. Lyhyempi teksti, joka sisältyy käsikirjoituksiin Parisinus eli S ja Laurentianus eli L, jättää pois monia ilmauksia ja jopa kokonaisia kohtia, joita esiintyy toisessa ryhmässä. Uskotaan, että tämä lyhyempi versio on se muoto, jossa Demosthenes itse halusi puheen säilyttää.

Sisältö

Demosthenes aloittaa puheensa kritisoimalla Ateenan toimintakyvyttömyyttä Filippoksen jatkuvien rauhansopimusrikkomusten edessä. Hän toteaa, että vaikka monet puhujat esittävät oikeita ja perusteltuja huomioita Filippoksen toiminnasta, mikään ei käytännössä muutu — Ateenan asema vain heikkenee. Puhuja syyttää tästä niitä poliitikkoja, jotka tavoittelevat suosiota sen sijaan että pyrkisivät antamaan rehellisiä neuvoja, ja erityisesti niitä, jotka lietsoessaan sisäistä epäluuloa vievät huomion pois ulkoisesta uhasta. Vapaata puhetta siedetään kaikkialla Ateenassa, jopa orjilta, mutta juuri poliittisessa päätöksenteossa se on kadonnut. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa kansa kuulee mielellään mielisteleviä sanoja, mutta sulkee silmänsä tosiasioilta. Demosthenes vakuuttaa kuitenkin, että vaikka tilanne on vakava, se ei ole toivoton — koska Ateena ei ole vielä edes yrittänyt vastustaa, toivoa on, jos tekoihin ryhdytään.Demosthenes: Kolmas filippolaispuhe 1–25.

Puhuja jatkaa osoittamalla, ettei kyse ole siitä, onko Ateena sodassa, vaan siitä, että Filippoksen toimet ovat käytännössä jatkuvaa sotaa, vaikka hän ei sitä nimellisesti myönnäkään. Esimerkeillä Olynthoksesta, Fokiista, Feraista ja Oreoksesta Demosthenes osoittaa, että Filippos toimii järjestelmällisesti, pettäen liittolaisensa ja levittäen valtaa vilpillä ja voimalla, samalla kun hän ylläpitää rauhan kulisseja. Puhuja varoittaa, että jos Ateena odottaa virallista sodanjulistusta, se saattaa havahtua liian myöhään. Hän painottaa, että Filippoksen toimet — Euboialle, Megaraan, Hellespontokselle ja Peloponnesokselle kohdistuvat liikkeet — ovat osa suurta strategiaa, jonka päämäärä on Ateenan tuho. Ateenan on toimittava heti, eikä vain puolustaakseen omia asemiaan, vaan myös koko Hellaan puolesta, sillä muuten koko kreikkalainen vapaus on uhattuna.

Demosthenes kuvaa Filippoksen häikäilemätöntä toimintaa eri puolilla Hellasta ja korostaa sen laajuutta ja tuhoisuutta. Hän mainitsee, kuinka Makedonia on tuhonnut useita kaupunkeja, orjuuttanut kansoja, asettanut tyranneja valtaan Euboialla ja levittänyt vaikutustaan Peloponnesokselle, Ambrakiaan ja Hellespontokselle saakka:Demosthenes: Kolmas filippolaispuhe 26–27.

Silti kreikkalaiset eivät toimi yhdessä eivätkä edes puolusta itseään yksittäin. Kaikki odottavat, että uhka kohdistuisi johonkin toiseen. Demosthenes pitää tilannetta häpeällisenä, etenkin koska Filippos ei ole helleeni eikä edes kunniallisesta barbaarikansasta — vaan makedonialainen, joista ei aiemmin saatu edes kelvollisia orjia. Siitä huolimatta hän hallitsee helleenien pyhiä paikkoja, kuten Thermopylaita ja Delfoita, ja asettaa lakeja muiden kaupunkien puolesta. Helleenit seuraavat tätä kuin sään ilmiötä: hiljaa ja toimettomina.Demosthenes: Kolmas filippolaispuhe 26–50.

Puhuja vertailee nykyhetkeä menneisiin aikoihin, jolloin lahjuksia ottaneet tuomittiin ankarasti ja pettureita halveksittiin. Hän muistuttaa, että ennen jopa muukalainen, joka toi Persian kultaa Peloponnesokselle, julistettiin Ateenan viholliseksi, eikä hänen tappamistaan pidetty rikoksena. Silloin kreikkalaiset olivat pelottavia vihollisilleen. Demosthenes korostaa, ettei puute ole voimavaroissa, vaan moraalissa: vilpittömyys, oikeudentunto ja vastarinnan henki ovat kadonneet. Hän torjuu lohduttavan vertauksen, että Ateenakin selvisi aikoinaan spartalaisten mahdista, koska maailma on muuttunut — erityisesti on muuttunut sodankäynti. Enää ei käydä avointa, rajoitettua sotaa, vaan käytetään palkkasotureita, petoksia ja jatkuvaa painetta. Tässä uudessa tilanteessa ei riitä toivo eikä passiivisuus, vaan vaaditaan päättäväisyyttä ja yhteistä tahtoa.

Demosthenes varoittaa jyrkästi kansaa siitä, mihin passiivisuus ja luottamus Filippoksen puolestapuhujiin johtaa. Hän kuvaa, miten kaupungit kuten Olynthos, Eretria ja Oreos tuhoutuivat juuri siksi, että niiden kansalaiset alkoivat uskoa Filippoksen asiamiehiin ja hylkäsivät ne, jotka ajoivat todellista yhteistä etua. Puhuja nostaa esiin nimeltä yksittäisiä henkilöitä — lahjottuja pettureita ja heidän uhrejaan, kuten Eufraioksen, joka varoitti Oreosta mutta joutui pilkan kohteeksi ja lopulta tappoi itsensä. Kaava on sama kaikkialla: ne, jotka vaativat uhrauksia ja varautumista, torjutaan, ja ne, jotka tarjoavat miellyttäviä valheita, saavat suosion — kunnes on liian myöhäistä. Demosthenes pelkää, että Ateena ajautuu samaan ansaan, ja että kansa katuu vasta silloin, kun pelastautumismahdollisuuksia ei enää ole.Demosthenes: Kolmas filippolaispuhe 51–76.

Lopuksi Demosthenes esittää selkeän toimintasuunnitelman. Ateenan on itse ryhdyttävä vastarintaan, varustettava laivasto, koottava sotilaita ja lähetettävä varoja Khersonesoksen joukkojen tueksi. Vasta omien valmistelujen jälkeen voidaan kääntyä muiden kaupunkien puoleen ja hakea liittolaisia Peloponnesokselta, Rhodokselta, Khiokselta ja Persian kuninkaalta. Vaikka yhteistoimintaa ei syntyisi, jo valmistelujen näkyvä eteneminen ja ajan voittaminen voivat estää Filippoksen etenemistä. Demosthenes painottaa, että Ateena ei voi odottaa Khalkiin tai Megaran pelastavan Hellasta; vastuu on ateenalaisilla heidän perintönsä ja asemansa vuoksi. Jos jokainen vain välttelee omaa velvollisuuttaan, ei kukaan lopulta toimi — ja kaikki joudutaan tekemään pakon edessä, liian myöhään. Puhe päättyy rukoukseen, että tehtävä päätös olisi Ateenan hyväksi.

Arviointia

J. F. Dobson huomioi, että koko puheessa esiintyy runsaasti viittauksia ajankohtaisiin tapahtumiin ja vastakkainasetteluja menneisyyden ja nykyhetken välillä. Tämä jatkuva esimerkkien käyttö korvaa suuressa määrin muodollisen päättelyn, mutta koko puheen vaikutus – tunteisiin ja järkeen vetoamisen yhdistelmä – on vakuuttavan voimakas.

Lähteet

Kirjallisuutta

Demosthenes: Philippic 3. Teoksessa

Aiheesta muualla

Δημοσθένης: Φιλιππικός Γ'. Wikiaineisto. Demosthenes: Philippic 3. Perseus. Demosthenes: Philippic 3. Perseus. Demosthenes: Philippic 3. ToposText.

3