Toinen olyntholaispuhe (; ) on Demostheneen kirjoittama puhe, jonka hän piti Ateenan kansankokouksessa vuonna 349 eaa. Se on toinen Demostheneen niin kutsutuista olyntholaispuheista, jotka käsittelevät Olynthoksen avunpyyntöä Filippos II:n Makedonian uhkaa vastaan. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 2.

Historia

Filippoksen sota Olynthosta vastaan jatkui, ja hän oli saavuttanut lisää menestystä. Ateenalaiset olivat päättäneet liitosta olynthoslaisten kanssa ja päättäneet lähettää apujoukkoja. Ateenan apu oli kuitenkin edelleen epäsäännöllistä ja puutteellista: sen lähettämistä viivytettiin osittain vastakkaisen puolueen juonittelun vuoksi, osittain siksi, että kansa itse epäröi ryhtyä sotaan Filipposta vastaan. Demosthenes arvostelee jyrkästi Ateenan kansankokouksen ja poliittisen eliitin hitautta ja haluttomuutta tehdä uhrauksia. Hän yllyttää heitä toimintaan ja rohkaisee heitä osoittamalla, ettei Filippoksen valta ole niin suuri kuin miltä se näyttää.Kennedy, Charles Rann: Puheiden johdannot. Teoksessa

Sisältö

Demosthenes korostaa, että Ateenalle tarjoutuu nyt poikkeuksellinen tilaisuus kääntää sotaonni edukseen: Filippos on kohdannut vastarintaa rajoillaan, ja jopa entiset liittolaiset, kuten thessalialaiset, alkavat kääntyä häntä vastaan. Tämä mahdollisuus, hän sanoo, on suoranainen lahja, eikä Ateenan tule suhtautua siihen välinpitämättömästi. Hän muistuttaa, ettei Filippos ole noussut valtaan oikeudenmukaisuudella vaan petoksilla, lahjonnalla ja rikkomalla lupauksiaan eri kansoja kohtaan — ja juuri siksi hänen valtansa on altis romahtamaan, kunhan Ateena toimii päättäväisesti.Demosthenes: Toinen olyntholaispuhe 1–31.

Toimiakseen Ateenan on kuitenkin tehtävä enemmän kuin puhua — se tarvitsee konkreettisia tekoja: apua Olynthokselle, lähettiläitä liittolaisten luo ja asevoimien kokoamista. Demosthenes väittää, että Makedonian mahti ei ole niin vakaa miltä se näyttää; sen kansalaiset kärsivät sodista, talous on raskaasti rasittunut ja Filippos itse ympäröi itsensä mielistelijöillä ja moraalisesti rappeutuneilla hahmoilla. Hänen hallintonsa on hauras — mutta se pysyy pystyssä niin kauan kuin Ateena pysyy passiivisena. Puhuja väittää, että menestys on tähän asti peittänyt alleen Filippoksen luonteen heikkoudet, mutta ne paljastuvat, kun hän kohtaa todellisen vastarinnan.

Lopuksi Demosthenes hyökkää voimakkaasti ateenalaisten omaa passiivisuutta ja sisäistä hajaannusta vastaan. Hän syyttää kansalaisia siitä, että he ovat enemmän kiinnostuneita toistensa syyttelystä kuin yhteisestä puolustuksesta, ja että johtajat etsivät helpompia, mutta itselleen tuottoisampia sotaretkiä. Hän vaatii koko kansaa osallistumaan: varakkaat maksakoot veronsa, nuoret lähtekööt sotaan, kaikkien on kuunneltava ja punnittava ehdotuksia tasapuolisesti. Vain yhteistoiminnalla Ateena voi kääntää tilanteen edukseen ja palauttaa asemansa Hellaan johtajana.

Lähteet

Kirjallisuutta

Demosthenes: Olynthiac 2. Teoksessa

Aiheesta muualla

Δημοσθένης: Ὀλυνθιακὸς Β΄. Wikiaineisto. Demosthenes: Olynthiac 2. Perseus. Demosthenes: Olynthiac 2. Perseus. Demosthenes: Olynthiac 2. ToposText.

2