Vilpillisestä lähettilääntoimesta (; ) on Demostheneen kirjoittama puhe, joka syyttää Aiskhinesta vilpillisyydestä lähettilääntoimessa. Se pidettiin vuonna 344 eaa. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 19.
Historia
Filippos II:n Makedonian uhatessa Ateenaa ja muuta Kreikkaa ateenalaiset lähettivät useita lähetystöjä Filippoksen luokse. Vihamielisyys Aiskhineen ja Demostheneen välillä kärjistyi vuonna 344 eaa., kun Demosthenes syytti Aiskhinesta lahjusten ottamisesta ja isänmaan etujen pettämisestä toisen tällaisen lähetystön aikana. Tämä Demostheneen syytekirjelmä Vilpillisestä lähettilääntoimesta oli ennemminkin julkaistu muistio kuin varsinainen puhe. Se koski todellisuudessa vain toista lähetystöä ja sen jälkeisiä tapahtumia Ateenassa, vaikka hän viittaa myös kolmanteen lähetystöön ja vihjaa, että Aiskhines oli turmeltunut jo ennen toista. Demosthenes ei seuraa mitään aikajärjestystä, mikä tekee hänen kertomuksestaan vaikeaselkoisen.
Aiskhines vastasi Demostheneelle omalla samannimisellä selostuksellaan Vilpillisestä lähettilääntoimesta, jonka kirjoittamisessa hänen ystävänsä Eubuloksen sanotaan avustaneen. Näiden molemminpuolisten hyökkäysten tulosta ei tunneta, mutta epäilemättä ne aiheuttivat kovan iskun Aiskhineen suosioon.
Sisältö
Vilpillisestä lähettilääntoimesta -puheessa Demosthenes joutuu taistelemaan altavastaajana; hän syyttää Aiskhinesta siitä, että tämä oli korruptoituneista motiiveista solminut häpeällisen ja turmiollisen rauhan. Hän ei voi esittää suoraa todistusaineistoa vastustajansa syyllisyydestä, mutta hänen epäsuora todistelunsa on vahvaa. Hänellä on yksi kiistaton tosiseikka, johon tarttua: Aiskhines antoi toisen lähetystön palattua tiettyjä lausuntoja ja lupauksia, jotka johtivat kansaa harhaan, mistä oli seurauksena Thermopylain miehittäminen ja Fokiin tuho. Aiskhines oli itse joko Filippoksen huijaama tai lahjoma – ja koska hän ei ole koskaan myöntänyt olleensa typerys, tulee selväksi, että hän oli kelmi.
Pitkä osuus puheesta (29–97) on omistettu Aiskhineen politiikan seurausten kuvaamiselle, ja toinen osuus (98–149) päättelee hänen syyllisyytensä yllä esitettyjen seikkojen sekä muiden hänen uransa tapahtumien perusteella. Syyllisyyden olettama on jo esitetty puheen alkuosassa (9–28), jossa kuvataan Aiskhineen äkillistä suunnanmuutosta. Vaikutelma vahvistuu tarkasteltaessa toisen lähetystön aikaisia tapahtumia (150–178).
Syyte on nyt viety niin pitkälle kuin olosuhteet sallivat; loppuosa puheesta – lähes yhtä pitkä kuin sen ensimmäinen osa – on oikeastaan lisäosa. Se on vapaamuotoisempi ja muistuttaa sävyltään paikoitellen, yleisten periaatteiden julistuksellaan, deliberatiivista eli neuvottelevaa puhetaidollista esitystä.
Lähteet
Kirjallisuutta
Demosthenes: De Falsa Legatione. Teoksessa
Aiheesta muualla
Demosthenes: On the False Embassy. Perseus. Demosthenes: On the False Embassy. Perseus. Demosthenes: On the False Embassy. ToposText.
Luokka:Demostheneen puheet