Athenogenesta vastaan (; ) on Hypereideen kirjoittama oikeuspuhe, joka syyttää erästä Athenogenesta petollisesta kaupasta. Puheen numero Hypereideen puheiden joukossa on 3.
Historia
Hypereideen puheen Athenogenesta vastaan aitous on yleisesti hyväksytty. Sen ajoitusta ei tunneta tarkasti, mutta se ajoittuu vuosien 330 ja 324 eaa. välille.Burtt, J. O.: ”Against Athenogenes: Introduction”. Teoksessa
Oikeustapaus
Hypereideen asiakas, nuori ateenalainen, jolle hän kirjoitti puheen ja jonka nimi oli mahdollisesti Epikrates, oli halunnut saada haltuunsa nuoren orjan, joka työskenteli hajustekaupassa. Kaupan omistaja Athenogenes — ”rahvaanomainen puheenkirjoittaja ja pahinta kaikesta egyptiläinen” — näki tilaisuutensa tehdä hyvän kaupan ja kieltäytyi aluksi myymästä orjaa. Tästä syntyi riita. Tässä vaiheessa paikalle tuli Antigone, aikansa kuuluisin ja taitavin hetaira, joka oli kuitenkin luopunut tästä toimesta, ja tarjosi apuaan nuorelle miehelle. Hän järjesti itselleen 300 drakhman palkkion, ikään kuin vain osoituksena nuoren miehen hyväntahtoisuudesta. Myöhemmin hän kertoi nuorelle miehelle saaneensa Athenogeneen suostumaan siihen, että poika vapautettaisiin, ei erikseen, vaan yhdessä isänsä ja veljensä kanssa, neljänkymmenen minan hintaan.
Nuori mies lainasi rahat; seurasi liikuttava sovinnon kohtaus, jossa Antigone kehotti kahta vastapuolta käyttäytymään jatkossa ystävinä. ”Sanoin suostuvani siihen, ja Athenogenes vastasi, että minun tulisi olla kiitollinen Antigonelle hänen palveluksistaan; ’ja nyt’, hän sanoi, ’saat nähdä, minkälaisen ystävällisyyden teen sinulle hänen vuokseen.’” Hän tarjoutui vapauttamisen sijasta myymään orjat muodollisesti kantajalle, joka voisi sitten vapauttaa heidät milloin halusi ja siten voittaa heidän kiitollisuutensa. ”Mitä tulee heidän mahdollisiin velkoihinsa, voit ottaa ne kantaaksesi; ne ovat vähäpätöisiä, ja kauppaan jäävä tavaravarasto kattaa ne helposti.” Suostumuksen saatuaan Athenogenes esitti tällaisilla ehdoilla laaditun sopimuksen, jonka hän oli tuonut mukanaan, ja se allekirjoitettiin ja sinetöitiin heti. Kolmen kuukauden kuluessa onneton ostaja huomasi olevansa vastuussa liiketoiminnan veloista ja talletuksista, joiden yhteissumma oli viisi talenttia. Athenogenes esitti järjettömän selityksen, ettei ollut tiennyt mitään tästä valtavasta velasta. Huijattu mies oli kuitenkin hankalassa asemassa, sillä hän oli muodollisesti ottanut haltuunsa liiketoiminnan ja sen vastuut.
Tekstihistoria
Hypereideen puheet tunnettiin pitkään vain huonosti. Vuonna 1847 hänen puheidensa osia alkoi kuitenkin tulla uudelleen esiin Egyptistä löydettyjen papyrusten joukosta. Kaikista tärkein löytö oli puhe Athenogenesta vastaan. Sen käsikirjoitus ostettiin Louvreen vuonna 1888, ja teksti julkaistiin vuonna 1892. Sen merkitystä voidaan arvioida siitä, että Dionysios Halikarnassoslainen rinnastaa tämän puheen ja Frynen puolustuksen parhaiksi esimerkeiksi tyylistä, jossa Hypereides ylitti jopa Demostheneen. Itse papyrus on merkittävä myös siksi, että se on yksi varhaisimmista klassisen tekstin käsikirjoituksista, joita nykyaikaan on säilynyt; se ajoittuu 200-luvulle eaa. Puheesta on säilynyt suuri osa mutta katkelmallisena.
Sisältö
Puhe voidaan jakaa kahteen osaan: Alkuosassa pyritään osoittamaan, että tehty sopimus olisi julistettava pätemättömäksi. Huijatun miehen oikeudellinen asema oli hyvin heikko; vetoomus kohdistui todellisuudessa vain kohtuuteen. Athenogenesta koskeva kertomus esitetään suoraviivaisesti ilman katkoksia, ja sitä seuraavat todistusaineisto, arvostelu ja oikeudelliset perustelut. Puheen toinen osa käsittelee Athenogeneen toimintaa kansalaisena yleisemmin. Se on yritys mustamaalata Athenogeneen luonnetta oikeustapauksen ulkopuolisilla argumenteilla.
Puhe voidaan J. F. Dobsonin mukaan nähdä erinomaisena esimerkkinä Hypereideen kevyemmästä tyylistä. Sen tärkein ansio on tapa, jolla tapahtumien kertomus esitetään puhujan toimesta.
Kertomus ja oikeudelliset perustelut
Puheen alussa puhuja kertoo, kuinka hän joutui Athenogeneen ja tämän liittolaisen, hetaira Antigonen, petoksen kohteeksi. Antigone vakuutti valalla ja teeskennellyllä myötätunnolla auttavansa häntä vapauttamaan hajusteentekijä Midaan ja tämän lapset, ja sai hänet maksamaan neljäkymmentä minaa. Näennäisen sovinnon yhteydessä Athenogenes ehdotti, että puhuja ostaisi Midaan ja lapset muodollisesti kauppakirjalla ja vapauttaisi heidät myöhemmin, jolloin kiitollisuus olisi muka suurempi. Samalla puhuja sitoutuisi ottamaan vastuulleen hajustepuodin vähäiset velat, jotka Athenogenes esitti mitättöminä.Hypereides: Athenogenesta vastaan 1–12.
Todellisuudessa tämä oli ansa: kauppasopimukseen oli salaa sisällytetty epämääräinen ehto kaikista Midaan veloista, ja suurimmat lainat oli jätetty nimettöminä tai kokonaan mainitsematta. Kun puhuja oli maksanut kauppahinnan ja velkojat alkoivat vaatia saataviaan, paljastui, että vastattavaa oli lähes viisi talenttia. Athenogenes kielsi vastuunsa ja vetosi sopimukseen, minkä vuoksi puhuja vei asian oikeuteen. Puheen ydin on osoittaa, että Athenogenes käytti petollisia sopimuksia, harhaanjohtamista ja tietoisesti salaamiaan velkoja huijatakseen vastapuolen raskaaseen taloudelliseen vastuuseen.
Puhuja ennakoi, että Athenogenes vetoaa lakiin, jonka mukaan sopimukset sitovat, mutta korostaa lakien erottavan oikeudenmukaiset ja vilpillä tehdyt sopimukset: torilla on velvollisuus puhua totta, ja myydessä on ilmoitettava “viat” – jos jopa orjan sairaus salattuna oikeuttaa kaupan purkuun, sitä enemmän petoksella rakennetut velkavastuut. Hän rinnastaa tapauksen myös lakeihin, jotka mitätöivät tahdonvastaiset tai painostuksen, sairauden tai naisen vaikutuksen alaisena tehdyt määräykset, ja kysyy miksi hetairan juonella aikaan saatu sitoumus olisi pätevä.Hypereides: Athenogenesta vastaan 13–28.
Puhuja väittää Athenogeneen tienneen Midaan velat (tai ainakin valikoineen mitä “ei tiennyt”) ja että Solonin periaatteen mukaan isännän tulee vastata orjiensa aiheuttamista vahingoista, ei hyväuskoisen ostajan; siksi hänen ei pidä maksaa piilotettuja velkoja. Tämän jälkeen puhuja osoittaa Athenogeneen esittämän “kohtuullisuuden” pelkäksi kulissiksi: tämä juonitteli sekä kauppahinnan että valtavat lisävelat, manipuloi ystäviä ja käytti poikaa painostusvälineenä – ja pyytää tuomareita antamaan hänelle anteeksi hyväuskoisuuden, mutta rankaisemaan Athenogenesta petoksesta.
Syytetyn luonne
Puheen lopussa puhuja maalaa Athenogeneesta kuvan miehenä, joka hylkäsi kaupungin Filippos II:sta vastaan käydyn sodan aikana ennen Khaironeian taistelua ja pakeni laittomasti Troizeniin, pitäen Ateenan tuhoa varmana, mutta palaten rauhan tultua hyötymään; hän rikkoo yhteisiä lakeja mutta vaatii omia vilpillisiä sopimuksiaan sitoviksi, ja osoittaa kaikkialla samaa luonteenlaadun turmelusta. Troizenissa hän sai kansalaisoikeudet, nousi valtaan ja karkotti kaupungin asukkaat, jotka ateenalaiset ottivat jalomielisesti vastaan ja antoivat heille kansalaisuuden heidän aiempien ansioidensa vuoksi – vastalahjaksi Athenogenes kohteli isäntiään raa’asti ja pakeni jälleen.Hypereides: Athenogenesta vastaan 29–36.
Loppulause
Näillä esimerkeillä ja laeilla sekä todistajilla puhuja kehottaa tuomareita käyttämään tilaisuuden hyväkseen ja rankaisemaan yleisin perustein miestä, joka on yksityisesti petollinen ja julkisesti isänmaaton, vaikka häntä ei voitaisikaan saattaa vastuuseen minkään tietyn lain nojalla. Hän vetoaa tuomareiden sääliin itseään kohtaan: jos petos hyväksytään, hän joutuu täydelliseen turmioon, mutta syyllinen selviäisi vahingoitta.
Lähteet
Kirjallisuutta
Hyperides: Against Athenogenes. Teoksessa
Aiheesta muualla
Υπερείδης: Κατ' Ἀθηνογένους. Wikiaineisto. Hyperides: Against Athenogenes. Perseus. Hyperides: Against Athenogenes. Perseus. Hyperides: Against Athenogenes. ToposText.
Luokka:Hypereideen puheet