thumb|Vihreä ioni sitoutuu muodostavaan regenssiin (keltainen) muodostaen ioniparin (ruskea), joka vaikuttaa stationäärifaasin kanssa voimakkaammin kuin vapaa ioni Ioniparikromatografia on kromatografiatekniikka, jossa analysoitavien aineiden eli analyyttien joukkoon lisätään ioniparin muodostavaa reagenssia ja eluutionopeus riippuu ioniparin ja stationäärifaasin välisten vuorovaikutuksien voimakkuudesta. Ioniparikromatografialla on useita sovellutuksia kemiallisissa analyyseissä.
Menetelmän periaate Ioniparikromatografia toteutetaan usein niin kutsuttuna käänteisfaasikromatografiana, jossa stationäärifaasi on sähköisesti neutraali eli varaukseton. Eluenttina eli liikkuvana faasina käytetään veden ja poolisten orgaanisten liuottimien seoksia. Tutkittavan analyytin joukkoon lisätään ioniparin muodostava reagenssi, joka on joko anioni tai kationi. Anioniset reagenssit ovat tavanomaisesti pitkäketjuisia sulfonaatteja, jotka muodostavat ioniparin positiivisesti varautuneiden eli kationisten analyyttien kanssa. Kationinen reagenssi taas on useimmiten pitkäketjuinen kvaternäärinen ammoniumsuola, joka muodostaa ioniparin negatiivisesti varautuneiden eli anionisten analyyttien kanssa. Ionipari on ulkoisesti vähemmän varautunut kuin pariutumattomat vapaat ionit ja sitoutuvat voimakkaammin stationäärifaasiin. Tällöin ne kulkeutuvat eluentin mukana hitaammin kuin voimakkaasti varautuneet yhdisteet ja erottuvat niistä. Ioniparikromatografiassa kromatografiakolonnin läpi kulkevan seoksen komponentit analysoidaan usein käyttämällä UV-detektoria tai vaihtoehtoisesti sähkökemiallisia menetelmiä käyttäen.Cecil Dybowski & Mary A. Kaiser: "Chromatography", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002.Pavel Jandera & Peter Lembke: "Liquid Chromatography, 2. Methods, Programmed and Coupling Techniques", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011.
Ioniparikromatografiassa erottumiseen vaikuttaa ioniparin muodostumisen lisäksi sen stabiilius. Tähän voidaan vaikuttaa muuttamalla eluentin pH-arvoa tai ionivahvuutta lisäämällä eluentin joukkoon suolaa. Näitä parametrejä muuttamalla ioniparikromatografia voidaan suorittaa gradienttieluutiona, jolloin saavutetaan vielä parempi analyyttien erottuminen toisistaan.
Käyttö Ioniparikromatografiaa käytetään esimerkiksi biogeenisten yhdisteiden , kuten biogeenisten amiinien analysointiin, lääkeaineiden valmistusprosessien laadunvalvonnassa, ympäristöanalytiikassa torjunta-ainepitoisuuksien määrittämiseen ja väriaineiden valmistusprosesseissa.
Lähteet
Luokka:Erotusmenetelmät