Ojajärvi on Päijät-Hämeessä Orimattilassa, Hollolassa ja Kärkölässä, Keiturin, Hahmajärven ja Tienmutkan välisellä metsäalueella, sijaitseva järvi.
Maantietoa Ojajärvi on 1,4 kilometriä pitkä, 420 metriä leveä, ja sen pinta-ala on . Se sijaitsee kallioisella mäkialueella olevassa painaumassa. Ympäristössä kohoavat esimerkiksi Kivikallio, Lepokallio, Myllykallio ja Paratiisinmäki jopa korkeuteen vedenpinnasta. Koillisessa Hahmajärven suunnalla on kylämäistä asutusta, mutta järven lähellä sen lounaispäässä on ainoa kiinteästi asuttu tila. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on . Sen rannoilla on yli 30 vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet Keiturin, Tienmutkan ja Hahmajärven suunnilta. Järven keskellä kohtaavat Hollolan, Orimattilan ja Kärkölän kuntarajat. Noin puolet järvestä kuuluu Orimattilaan.
Virkistysarvoja Ojajärvestä on otettu vesinäytteitä ainakin vuosina 2001, 2006 ja 2011. Niiden mukaan veden happamuustaso on yli pH 7,4, kokonaisfosforipitoisuus 17–24 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), kokonaistyppipitoisuus 990– ja klorofylli-a-pitoisuus 5,1–8,8 μg/l. Ravinnearvot ovat luontaisesta tasosta hieman koholla. Lähteessä on maininta veden happipitoisuudesta, jonka kyllästymisprosentti on 115 %. Tämä tarkoittaa, että levien yhteyttäminen on ollut näytteenottohetkellä erittäin vilkasta. Järven laatuluokitus oli vuosina 2001 ja 2006 hyvä, mutta vuonna 2011 se oli enää tyydyttävä.
Vesistösuhteet Ojajärvi sijaitsee Porvoonjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 18) Luhdanjoen valuma-alueella (18.05), jonka Äväntjoen alaosan alueeseen (18.052) se kuuluu. Järveen laskee lyhyitä metsäojia ja pelto-oja Hahmajärven suunnalta. Järven laskuoja on Tarpalonoja, joka yhtyy kolmen kilometrin päässä Äväntjokeen entisen Äväntöjärven kohdalla. Järven vedenpinnan korkeus on mpy. (N2000).
Historiaa pienoiskuva|Senaatin kartaston (1870–1907) Orimattilan karttalehti Ojajärven kohta (keskellä karttaa). Vuosina 1955–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa näkyy ”Ojajärvi”, jonka tulo-ojan ja laskuojan ympäristöt on raivattu niittymaiksi. Asutusta ei ole merkitty järven lähelle. Hollolan ja Orimattilan välinen raja seuraa järven keskilinjaa. Vuosina 1870–1907 julkaistun Senaatin kartaston Orimattilan karttalehdellä (kuva oikealla) on Hahmajärven suunnalla maatalo ja kaksi torppa. Tulo-ojan ympäristössä on niittymaita ja kolme peltopalstaa. Vuonna 1912 julkaistussa Riihimäen seudun taloudellisessa kartassa on pohjoispuolella kaksi maataloa Mörölä ja Perätalo. Näille kuuluvia niittymaita on paljon. Vuoden 1932 taloudellisessa kartassa nämä niityt on lähes kokonaan raivattu peltomaaksi.
Vuoden 1964 peruskartassa on pelloille perustettu kolmaskin talo ja kulmakunnalla on karttanimenä Toija. Peltoja on raivattu myös pohjoisrantaan asti. Eteläpäähän on perustettu Metsolan tila, jonka yhteydessä on etelärannassa ensimmäinen kesämökki. Vuoden 1979 peruskartassa on Perätalon peltomaat metsitetty. Vain pohjoisrannassa ulottuvat pellot rantaan saakka. Järvelle on rakennettu tähän asti 15 kesämökkiä. Järvelle tulee tiet kolmesta lähikylästä. Vuonna 1988 on järvellä jo 25 kesämökkiä ja vuonna 1995 on viimeinenkin rantaan ulottunut peltopalsta on metsitetty. Järvelle on tähän asti rakennettu lähes 30 kesämökkiä. Paine rantojen rakentamiseksi on edelleen suuri.
Lähteet
Aiheesta muualla Suunnistuskartta Surmanjärven ympäristöstä (järven itäpuoli)
Luokka:Luhdanjoen valuma-alue (Porvoonjoki) Luokka:Orimattilan järvet Luokka:Hollolan järvet Luokka:Kärkölän järvet Luokka:Botin luomat artikkelit