Psykologinen realismi on kirjallisuuden tyylisuuntaus ja kerronnan muoto, joka nousi esiin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Toisin kuin perinteisempi realismi, joka saattaa keskittyä esimerkiksi yhteiskunnallisten epäkohtien suoraan kritisointiin tai pelkkään ihmisten, paikkojen ja esineiden pikkutarkkaan materiaaliseen kuvaukseen, psykologinen realismi painottaa vahvasti henkilöhahmojen sisäistä elämää ja mielenliikkeitä.
Psykologinen realismi mullisti tavan, jolla ihmisyys esitetään kirjallisuudessa. Se säilyttää todentuntuisen ja tunnistettavan kehyksen, mutta tekee näkymättömästä sisäisestä maailmasta – ajatuksista, peloista ja toiveista – teoksen todellisen näyttämön.
Kerronnalliset piirteet ja tekniikat Kirjallisuuden traditiossa psykologiselle realismille on tyypillistä käyttää kerronnallisia keinoja, joiden avulla kuvataan syvällisesti henkilöiden omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia. Yksi keskeisistä menetelmistä on vapaa epäsuora esitys, joka häivyttää kertojan ja hahmon ajatusten välistä rajaa. Tämä tyyli eroaa esimerkiksi Charles Dickensin yhteiskunnallisista romaaneista tai Gustave Flaubertin ympäristöä millimetrintarkasti kuvaavista teoksista juuri siinä, että huomio kääntyy ulkoisesta maailmasta yksilön pään sisälle.
Tyylilajille ominaista on myös "tajunnanvirran" hyödyntäminen, mikä auttaa kertojaa heijastamaan hahmojen turhautumista, motiiveja ja tunnetiloja suodattamattomasti. On kuitenkin huomattava, ettei psykologista realismia tule sekoittaa psykoanalyyttiseen kirjoittamiseen tai surrealismiin, jotka ovat omia, myöhemmin 1900-luvulla kukoistaneita taiteellisen ilmaisun muotojaan.
Merkittävät edustajat ja teokset Fjodor Dostojevskia pidetään usein yhtenä psykologisen realismin ensimmäisistä ja merkittävimmistä edustajista. Erityisesti hänen romaaninsa Rikos ja rangaistus on erinomainen esimerkki tästä tyylilajista, sillä teoksessa lukija pääsee sukeltamaan poikkeuksellisen syvälle päähenkilön monimutkaiseen ja ahdistuneeseen psyykeen. Dostojevskin teoksissa mielen assosiaatiot vyöryvät tavalla, jonka on katsottu kilpailevan jopa modernin tieteellisen psykologian ihmiskuvausten kanssa.
Toinen merkittävä kirjailija on Henry James, jonka psykologinen realismi keskittyi usein vauraiden henkilöhahmojen sisäisen elämän hienovaraiseen ja monipolviseen erittelyyn. Runouden puolella T. S. Eliotin tunnettu teos J. Alfred Prufrockin rakkauslaulu edustaa psykologista realismia tajunnanvirtatekniikoineen, kuvastaen kertojan menetettyjen mahdollisuuksien tuskaa. Myös saksalaisen Thomas Mannin laajan tuotannon, kuten teosten Buddenbrookit, Taikavuori ja Kuolema Venetsiassa, on katsottu lukeutuvan vahvasti psykologisen realismin piiriin.
Lähteet
Luokka:Kirjalliset suuntaukset Luokka:Realismi (taide)