pienoiskuva|Vilma Hugonnai, valokuva vuoden 1890 tienoilta Vilma Hugonnai (alun perin Hugonnay, unkarilaisittain koko nimeltään gróf szentgyörgyi Hugonnai Vilma Jozefa Laura Ilka) (20. syyskuuta 1847 Nagytétény [nykyään osa Budapestiä], Unkari – 25. maaliskuuta 1922 Budapest) oli Unkarin ensimmäinen naispuolinen lääkäri ja ensimmäinen yliopistosta valmistunut nainen.
Elämä ja ura Kreivitär Vilma Hugonnai syntyi Nagytétényn linnassa kreivi Kálmán Hugonnayn ja Riza (Terézia) Pánczélyn viidentenä lapsena. Hän sai ensin opetusta kotiopettajalta ja kävi sitten neljä vuotta Budapestin Mária Prebstel -seminaaria, tyttöjen sisäoppilaitosta, joka tuolloin edusti korkeinta mahdollista naisille saavutettavissa olevaa koulutusta.
Vuonna 1865 nuori Vilma meni naimisiin paroni György Szilassyn kanssa, ja ensimmäinen lapsi syntyi jo seuraavana vuonna. Avioliitto ei ilmeisesti ollut erityisen onnellinen: Vilman valvoessa pariskunnan tilusten hallintoa aviomies pelasi ja velkaantui sekä petti vaimoaan jatkuvasti.
Vilma pakeni ankeaa avioliittoaan itseopiskeluun. Hän opiskeli kirjoista sairaanhoitoa ja lääketiedettä ja harjoitteli näitä taitoja vieraillessaan palveluskunnan ja tilustensa alustalaisten kodeissa. Hänen odottaessaan toista lastaan hänen appensa sairastui isorokkoon. Koko muu perhe pelkäsi tartuntaa, vain Vilma uskalsi hoitaa potilasta, joka paranikin ja lahjoitti Vilmalle kiitokseksi sarjan arvokkaita koruja. Vilman lapsi sitä vastoin kuoli kohta synnyttyään, vain kolmiviikkoisena.
Vilma sai selville, että Zürichin yliopisto hyväksyi opiskelijoiksi myös naisia, ja päätti lähteä sinne opiskelemaan lääkäriksi. Perhe vastusti, mutta taipui lopulta, koska tiesi Vilman aina rakastaneen opiskelua ja tietoa. Aviomies ei kuitenkaan suostunut rahoittamaan vaimonsa opintoja, joten Vilma myi korunsa ja jätti kuusivuotiaan poikansa perheensä hoiviin.
Vuonna 1872, 25-vuotiaana, Vilma Hugonnai aloitti opintonsa Zürichissä. Hän joutui elämään vaatimattomasti ja kiinnostui vegetarianismista, joka tuolloin oli Euroopassa uusi aate. Opiskeluaikoinaan hän myös vaihtoi sukunimensä kirjoitustavan aatelisnimille tyypillisestä y:llisestä muodosta (Hugonnay) unkarin normaalin oikeinkirjoituksen mukaiseen i:lliseen muotoon (Hugonnai). 3. helmikuuta 1879 hän valmistui ja työskenteli sen jälkeen puolitoista vuotta Sveitsissä kirurgi, professori Rosén assistenttina. Hän halusi kuitenkin toimia lääkärinä Unkarissa ja palasi kotimaahansa 1880.
Kotimaahan palattuaan Vilma Hugonnai ei heti saanut sveitsiläistä lääkärindiplomiaan hyväksytyksi Unkarissa, vaikka suoritti yliopisto-opintoihin oikeuttavan kelpoisuustutkinnon 1881. Budapestin yliopiston lääketieteen professorit puolsivat hänen hakemustaan, myös lehdistössä ilmestyi häntä tukevia kirjoituksia, mutta tuolloinen opetusministeri Ágoston Trefort ei hyväksynyt naisten päästämistä miesten rinnalle tieteellisille aloille. Vilma Hugonnain sallittiin ainoastaan suorittaa kätilön ammattitutkinto ja toimia kätilönä. Vuonna 1882 hän erosi ensimmäisestä aviomiehestään, ja vuonna 1887 hän avioitui teknillisen korkeakoulun professorin Vince Warthan kanssa. Tästä avioliitosta syntyi vuonna 1888 tytär. Miehensä pyynnöstä hän jätti joksikin aikaa kätilönä työskentelyn ja keskittyi lääketieteen ja naisten oikeuksien kysymyksiin, joista hän julkaisi kirjoituksia ja piti esitelmiä. vasen|pienoiskuva|Vilma Hugonnai käänsi unkariksi Anna Fischer-Dückelmannin kirjan ”Nainen kotilääkärinä”, jossa annettiin perheenäideille valistusta terveydenhoidosta ja hygieniasta. Vuonna 1895 Unkarissa sallittiin naisille yliopisto-opinnot, ja puolisonsa kannustuksesta Vilma Hugonnai anoi jälleen lääkärindiplominsa hyväksymistä. Se myönnettiin, mutta hän joutui vielä suorittamaan erillisen loppututkinnon Budapestin lääketieteellisessä yliopistossa vuonna 1897. Tämän jälkeen hän avasi asunnossaan vastaanoton, jota lehdistössä kuvattiin ”kärsivän naissuvun eldoradoksi”. Vastaanotolle saapui paljon naisia, jotka eivät olleet kehdanneet hakea gynekologisiin vaivoihinsa mieslääkärin apua, ja runsaasti köyhiä, joita Vilma Hugonnai hoiti ilmaiseksi. Vanhoilla päivillään hän kertoi ottaneensa vastaan vuosittain keskimäärin kaksituhatta potilasta.
Vuonna 1908 Vilma Hugonnain tytär kuoli tuberkuloosiin, vuonna 1914 hänen miehensä Parkinsonin tauti paheni, ja Vilma sulki praktiikkansa omistautuakseen miehensä hoitamiselle. Mies kuitenkin kuoli vielä samana vuonna, ja Vilma palasi lääkärinammattiinsa. Ensimmäisen maailmansodan alettua hän vielä 67-vuotiaana suoritti sotilaslääketieteellisen koulutuksen ja työskenteli sotilassairaalan lääkärinä. Viimeisinä elinvuosinaan Vilma Hugonnai otti potilaita vastaan enää vain omassa kodissaan.
Vilma Hugonnai oli vankkumaton naisten tasa-arvon kannattaja, mutta järjestäytynyttä feminismiä hän ei kannattanut. Hänen mielestään naisten tuli päästä oikeuksiinsa ”ei äänekkäällä huudolla ja metelillä vaan hiljaisella ja totisella työllä”. Hänen kuollessaan Unkarissa työskenteli lääkärin ammatissa jo satoja naisia.
Jälkimaine pienoiskuva|Vilma Hugonnain mukaan nimetty aukio Budapestissä. Vilma Hugonnai kuoli sydänkohtaukseen 74-vuotiaana maaliskuussa 1922. Hänet haudattiin Budapestin Rákoskeresztúrin hautausmaalle, mistä hänen jäännöksensä vuonna 1960 siirrettiin Fiumei útin hautausmaan ”kansalliseen pantheoniin”.
Vilma Hugonnaista on kirjoitettu kirjoja ja näytelmiä, hänelle on omistettu muistomerkkejä, ja hänen mukaansa on nimetty aukio Budapestin Józsefvárosissa sekä saksankielinen peruskoulu Budapestin Nagytétényssä.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1847 syntyneet Luokka:Vuonna 1922 kuolleet Luokka:Unkarilaiset lääkärit